Viisikymppisenä ymmärsin, etten vihaa joulua vaan joulunviettoa – miksi omannäköisistä valinnoista on tehty niin vaikeita?
Kolumni
Viisikymppisenä ymmärsin, etten vihaa joulua vaan joulunviettoa – miksi omannäköisistä valinnoista on tehty niin vaikeita?
Ravintolaillallisen etsintä paljasti jotain olennaista siitä, miksi omannäköinen juhlapyhien vietto yhä on vaikeaa – ja miksi sen ei pitäisi olla, kirjoittaa toimituspäällikkö Annaleena Jalava.
1Kommenttia
Teksti
|
Kuvat
Julkaistu 21.12.2022
Eeva

Ravintolamme on suljettu, yritä jotain muuta päivää.

Kun noin kymmenes vastaava ilmoitus pompahti silmilleni varausjärjestelmistä, luovutin raskaasti huokaisten.

Oli marraskuun loppupuoli, ja yritin etsiä minulle ja parhaalle ystävälleni pöytää ravintolaillalliselle. Se on rakas tapamme juhlistaa merkittäviä päiviä, mutta nyt yritimme mahdotonta ajankohtaa, jouluaattoiltaa. Etsimme pöytää kivasta, melko tasokkaasta ravintolasta, jossa saisi ei-jouluruokaa, pöytiintarjoilua ja muutaman lasillisen skumppaa.

Käsitykseni tärkeiden päivien juhlimisesta ei ole se, että käperrytään päiväkausiksi kotiin sohvannurkkaan ydinperheen kesken vihreitä kuulia syömään.

OLEN KOHTA viisikymppinen helsinkiläisnainen, keskiluokkainen ja lapseton. Minulla on ihana, laajennettu perhe, jonka kanssa vietän mielelläni aikaa. Lisäksi olen vannoutunut ei-jouluihminen.

Aiemmin ajattelin, että en pidä joulusta, mutta marraskuun vimmaisen ravintolagooglailun aikana tajusin vihdoin, mistä on kyse: en vain pidä perinteisestä tavasta viettää joulua. Sen vastustaminen vain on vaikeaa. Eikä edes omien asenteiden vuoksi vaan tarjonnan takia.

Käsitykseni tärkeiden päivien juhlimisesta ei nimittäin ole se, että käperrytään päiväkausiksi kotiin sohvannurkkaan ydinperheen kesken vihreitä kuulia syömään.

Minulla on rakkaita joulumuistoja esimerkiksi ystäväillallisesta tallinnalaisessa huippuravintolassa, jossa soitti jousiorkesteri. Sen järjestääkseni minun tosin oli pitänyt vaihtaa maata ja käyttää ensi vuodenkin joululahjoihin varatut rahat, mutta siellä sain joulumielen.

Ja kyllä, kotioloissa voi kokata muutakin kuin jouluruokaa, mutta kun ideana olisi nimenomaan päästä pois niistä kotioloista.

ON TOKI hyväosaisen kitinää valittaa siitä, että ei yhtenä iltana vuodesta pääse syömään ulkona. Tämä kitinä on kuitenkin syntynyt vuosikymmenien kyllästymisestä yhtenäiskulttuuriin, jonka viimeinen linnake joulunvietto näyttää olevan.

Pulmaan eivät auta hyväätarkoittavat neuvot, että ainahan voi matkustaa jouluksi pois. Reissu ei aina sovi aikatauluun saati sitten budjettiin, joten enimmäkseen ei-jouluihmisenkin on sovitettava käytöksensä yleiseen normiin ja kotoiltava kiltisti. Ja kyllä, kotioloissa voi kokata muutakin kuin jouluruokaa, mutta kun ideana olisi nimenomaan päästä pois niistä kotioloista.

Epätieteellinen kysely kaltaisteni aikuisten muodostamassa tuttavapiirissäni osoittaa, että en myöskään ole ärtymyksessäni yksin. Joulu on monille kaikkea muuta kuin hyvä, lämmin ja hellä vuoden kohokohta.

Meidän kohdallamme kyse ei ole niin sanotuista isoista ongelmista, joita monien joulunviettoon valitettavasti kuuluu, vaan ihan silkasta halusta omannäköisiin valintoihin. Niiden merkitys hyvinvoinnille ei suinkaan ole vähäinen, sillä valintojen mukana syntyy tunne siitä, että hallitsee omaa elämäänsä.

Joulu on monille kaikkea muuta kuin hyvä, lämmin ja hellä vuoden kohokohta.

TÄSTÄKIN JOULUSTANI tulee toki lopulta aivan hyvä. Suurimman osan siitä nyhjään puolison kainalossa keskustellen siitä, miksi toisen jouluperinteet ovat niin hassuja ja minun niin mahtavia.

Aatollekin oli hieno varasuunnitelma, kunnes toinen kaltaiseni vaihtoehtojouluilija lähetti yllätysviestin: tuttu klassikkoravintola olikin avannut ajanvarauksen myös aatoksi.

Kolumnista olisi saanut ajatukseltaan ehjemmän ilman viimeistä käännettä, mutta joulustani tuli enemmän minun näköiseni. Tuntui ihan lahjalta.

Mitä ajatuksia kolumni herätti? Kerro se muillekin kommenteissa. Ennen kuin kommentoit, käy lukemassa eeva-etiketti, jonka ansiosta eeva.fissä jokainen voi olla juuri sitä mitä haluaa.

1 kommentti