Anna Puu on ollut sarjaseurustelija, jonka suhteet ovat lipsuneet päällekkäin: ”Aiemmin on ollut vaikeaa tuottaa ihmisille pettymystä”
Artisti Anna Puu on oppinut, että omannäköinen, onnellinen elämä edellyttää rehellisyyttä ja itsekkyyttä. Nyt hän kertoo, mitä hän ajattelee rahasta, rakkaudesta ja kehosuhteesta.
Tältä Anna Puun elämä näyttää ulospäin: hän on 41-vuotias poptähti, jolla on kukoistava ura, kaksi lasta (2,5 ja 13), menestyvä puoliso, upeasti remontoitu koti ja vilkas sosiaalinen elämä.
Mutta onhan Annan elämässä muutakin. On kantapään kautta opeteltuja rakkauden sääntöjä, on tukalia päätöksiä työuralla. On pikkulapsiarkea, on teinivanhemman arkea.
Näitä oppeja Anna kantaa mukanaan vuosilta, jotka vaikuttavat tavisten silmiin silkalta tähtipölyltä.
Oppi 1: Keho ei kaipaa kritiikkiä vaan kestävyyttä
Malibu Beach lokakuussa 2022. Hollywood-kuuluisuuksien suosimalla kilometrien mittaisella hiekkarannalla viihtyy myös eräs suomalainen kuuluisuus.
Työmatkalle Los Angelesiin matkustanut laulaja Anna Puu on vaihtanut hetkeksi vapaalle ja kahlaa nilkkoja myöten Tyynessä valtameressä puolitoistavuotiaan poikansa kanssa. Elämä hymyilyttää: Anna työstää uutta musiikkia upeissa maisemissa. Mukana reissussa ovat aviomies, taapero ja lapsenvahti.
Annan mies, musiikkituottaja Jukka Immonen ikuistaa idyllisen hetken rannalla.
Jälkeenpäin Anna katselee kuvaa, mutta näkee siinä muutakin kuin hyvää. Hän tunnistaa vanhat kipukohtansa, kehonsa kompleksiset osat, jotka ovat tulleet turhankin tutuiksi.
”Tuossa valokuvassa näkyi kaikki se, mitä en itsessäni halua nähdä”, Anna täsmentää.
Turhan paksut käsivarret ja naama turvoksissa. Niihin Anna on aina hänestä otetuissa valokuvissa kiinnittänyt huomiota.
”Heikkoina hetkinä olen kamalan kriittinen itsestäni otettuja valokuvia kohtaan. Joskus katselen kaiholla vanhoja vaatteita, enkä tiedä, mahdunko niihin koskaan. Toisaalta ihan sama, mahdunko.”
Anna on ollut julkisuudessa 15 vuotta, mutta kehokompleksit ovat kulkeneet riippakivenä aina: jopa 40-kiloisena teininä käsivarsia tuntui vähän hankalilta katsoa.
”Heikkoina hetkinä olen kamalan kriittinen itsestäni otettuja valokuvia kohtaan. Joskus katselen kaiholla vanhoja vaatteita, enkä tiedä, mahdunko niihin koskaan. Toisaalta ihan sama, mahdunko. Jos jotain olen oppinut, niin enää en jää valokuviin kiinni niin pitkäksi aikaa. Ajattelen, että olen ihan hyvä muikki joka tapauksessa”, Anna toteaa ja naurahtaa.
Malibulla otettu kuva sai kuitenkin aikaan vakavoitumisen. Viime syksynä Anna aloitti kuntokuurin.
”Päätin ryhdistäytyä, jotta ihan joka kuva ei jatkossa vituttaisi”, Anna heittää leikillä.
Kuvien nostattaman vitutuksen taustalla on kuitenkin syvällisempikin syy kuin poptähden ulkonäkö.
”Painolla ei ole minulle väliä. Sen sijaan haluaisin, etten unohtaisi sitä olotilaa, jossa minulla on kaikkein paras olla. Sellainen olotila on hyvä, jota ei edes tarvitse miettiä.”
Ja se sellainen olematon olotila vaatii Annalta sääntöjä. Vain vähän hiilareita, ei olutta, ei tupakkaa. Joka viikko hikoilua personal trainerin ja sisäpiiriporukan kanssa. Ruokavaliossa lipsuilu sallitaan lomaillessa.
Anna tietää, että kokopäiväisen hedonistin elämä ei oikein sovellu nykyartistin työhön. Äänen on kestettävä keikat siinä missä kehonkin.
”Tarvitsen sääntöjä, koska jos saisin päättää, en varmaan harrastaisi mitään liikuntaa.”
”Olen myös ihan röökimuija. Vaikka lopetin tupakoinnin jo seitsemän vuotta sitten, niin haikailen niiden hetkien perään. Rakastan ranskalaista, viileää rappioromantiikkaa. Onneksi minulla on hyvä itsekuri”, Anna kertoo ja nauraa makeasti.
”En voi polttaa, vaikka kuinka yön pikkutunteina tekisi mieli. Minulla on jo valmiiksi epämuodostuneet äänihuulet, mikä saa ääneni vuotamaan. Jos vielä tupakankin sytyttäisin, ääneni menisi. Sen sijaan minun pitää treenata, jotta jaksan keikoilla yhtä aikaa heilua ja laulaa.”
Oppi 2: Kotona on kivaa
Tätä harvinaista viikonloppua kesällä 2023 on odotettu. Ensin Anna vetää perjantaisen keikan Flow-festarilla ja jatkaa sen jälkeen iltaa miehensä, siskonsa ja ystäviensä kanssa. Ihanien bileiden jälkeen hän loikoilee pitkälle seuraavaan päivään kahdestaan miehensä kanssa. Lapset ovat hoidossa.
Anna rakastaa juhlia, on aina rakastanut. Kauppakorkeakouluaikoina hän oli se tyyppi, joka jaksoi aina aamuun asti. Ja tottahan musiikkialallakin osataan.
”Osaan edelleenkin juhlia. Jaksan vaikka kuinka pitkään, jos pääsen tanssilattialle”, Anna keulii.
Tästä merkkipaaluna on Annan kaksi vuotta sitten remontoidussa kodissa ”viihdekeskukseksi” ristitty sauna- ja allasosasto, joka on terästetty baaritiskillä. Jukka on innostunut miksologiasta, drinkkien tekemisestä kotona, ja viihdekeskuksessa on ehditty viettää illanistujaiset jos toisetkin.
Vaikka tila on tehty kymmenpäisen kaveriporukan viihdyttämiseen, se on pääasiallisesti kahden rakastavaisen pyhättö.
”Aina toisinaan, kun pienin on mennyt nukkumaan, otamme itkuhälyttimen ja menemme saunomaan. Olemme vain, nautimme kuulumisten vaihtamisesta ja kuuntelemme musaa”, Anna kuvailee.
”Huomasin ikäväkseni, että minusta on tullut aika elitistinen matkaaja. Paikan ja hotellin pitää olla jotain erityistä, koska kotonakin voimme viettää omaa luksuslomaa.”
Lapsiarki ei toki itsessäänkään mahdollista spontaaneja illanistujaisia, mutta se ei tanssilattian kuningatarta harmita. Anna pikemminkin nauttii kotoilusta.
”Juhlissa ihanimpia osuuksia on laittautuminen, mutta se ei ole enää niin spessua minulle, koska minua meikataan ja laitetaan niin paljon. Erityisempää on, jos saan seuraavana päivänä nukkua pitkään, haahuilla kotona ja syödä rauhassa aamupalaa,” Anna maalailee.
”Minulla pitää olla myös tosi hyvä syy, miksi jaksaisin laahata bileissä. Illanvietossakin saatamme Jukan kanssa todeta, että lähdetäänkö kotiin. Kotona on tosi kivaa olla, ja saatamme jatkaa valvomista siellä”, Anna sanoo.
”En myöskään ole niin tyhmä, että olisin dagen efterissä lapsen kanssa niin, että olen nukkunut kaksi tuntia.”
Ja helppohan kotona on viihtyä, kun koti on niin ihana, ettei sieltä oikein kaipaa mihinkään.
”Teimme syksyllä ensimmäisen koko perheen loman Sisiliaan ja huomasin ikäväkseni, että minusta on tullut tietyllä tavalla aika elitistinen matkaaja. Paikan ja hotellin pitää olla jotain erityistä, koska kotonakin voimme viettää omaa luksuslomaa. Säväreiden saaminen muualla ei enää onnistu niin helposti.”
”Tämä ammatti voi näyttäytyä monelle niin, että olemme rikkaita. Ei me olla, tai pitää päästä todella korkealle, että on.”
Oppi 3: Tiedä, mitä tienaat
Olisikohan tässä se talo? Se, josta voitaisiin remontoida unelmakoti?
Elettiin joulukuuta 2019, juuri ennen koronaa. Anna ja Jukka viettivät aikaa yhteisen ajanvietteensä parissa eli selailivat huvikseen asuntoilmoituksia. Kun silmiin osui itäisessä Helsingissä sijaitseva 1960-luvun kuolinpesätalo, se oli menoa – myös rahanmenoa.
Realistinen Anna näki ihanassa talossa remontin, mutta Jukka loputtomana optimistina sai ylipuhuttua Annan projektiin.
Niinpä remontti käynnistyi keväällä 2020 ja perhe muutti sinne keväällä 2021. Kaksi viikkoa muuton jälkeen Annan ja Jukan poika syntyi.
”Elämäntilanne ei stressannut, koska olen aika hyvä olemaan stressaamatta. Talo oli kuitenkin massiivinen projekti, jossa budjetti paukkui. Onneksi koronaa edelsi taloudellisesti hyviä vuosia. Olen oppinut, että raha kannattaa laittaa johonkin kiinni tai inflaatio syö sitä. Ainakin meillä on tämä talo.”
Anna jarrutteleekin stereotypian syntymistä: artistius ei silti ole yhtä kuin rikastuminen.
”Minäkin tein ensimmäiset keikkavuoteni rakkaudesta lajiin. Nykyään laitan ison osan keikkatuloista siihen, miltä keikka näyttää ja kuulostaa. Tämä ammatti voi näyttäytyä monelle niin, että olemme rikkaita. Ei me olla, tai pitää päästä todella korkealle, että on”, Anna sanoo.
”Joskus ajateltiin, että taiteilija ei ole taiteilija, jos hän ajattelee bisnestä.”
Artistin pitää myös osata säästää, käyttää tai sijoittaa tienatut rahansa. Musiikkibisneksessä vallitsee nimittäin omanlaisensa kausiluontoinen ansaintalogiikka, joka voi olla tavan tallukoille vieras. On rojaltit, teostot, keikka- ja kiertuepalkkiot.
”Kerralla voi tulla isompi pumpsi rahaa, ja joka kerta pitää pystyä ammatillisesti tekemään jotain sellaista uudelleen, että ansaitsee taas. Toisaalta korona-aika osoitti sen, että kaikki on epävarmaa”, Anna selittää.
Artistin täytyy siis ymmärtää bisnestä.
”Joskus ajateltiin, että taiteilija ei ole taiteilija, jos hän ajattelee bisnestä. Olen aina ollut aika järkevä rahankäyttäjä. En voi sanoa, että se johtuu siitä, että olen kauppatieteiden maisteri, mutta ehkä sieltä on jäänyt jotain hihaan”, Anna arvelee.
Järkevä rahankäyttö tarkoittaa Annalle muun muassa juuri rahojen kiinnittämistä taloon.
”Minulla on hyvin vahva maalaisjärki ja pieni säästäjä minussa puhuu aina. Vaikka esimerkiksi tykkään muodista ja vaatteista ja nettishoppailu on paheeni, puhun itselleni aina järkeä. Voin hyvin käyttää samoja esiintymisvaatteita ja niitäkin varten on budjetti. Sitä paitsi se on myös ekologisesti kestävämpää.”
Oppi 4: Muutos vaatii rohkeutta
Keikkailu ei tunnu enää hyvältä. Jotain pitää tehdä, mutta mitä?
Tätä Anna mietti kesällä 2022. Koko kesän aikana hänellä oli vain viisi keikkaa, mutta ne eivät tuntuneet samalta kuin ennen. Anna haisteli, että kyseessä oli koko bändin yllä leijuva tunnelma.
”Oli selkeää, että asioihin piti tarttua. En saanut kiksejä keikoilta ja mietin, onko sydämeni enää esiintymisessä mukana ollenkaan. En oikein aluksi tiennyt, mistä on kyse. Sitten jouduin tunnustamaan itselleni, että tämä bändi ei enää palvele sitä visiota, joka minulla on.”
Anna on keikkaillut saman yhtyeen kanssa koko uransa kanssa, vuodesta 2009. Samaan aikaan Anna on artistina kasvanut. Folkhenkinen tyttö villasukissa on vain muisto syksyllä 2023. Nyt Anna on popin kuningatar, joka säihkyy diskopallon lailla.
Vuoden loppuun mennessä raskas päätös oli tehty. Työnantajana Anna päätti irtisanoa kaksi neljästä bändin jäsenestään.
”Tuntui todella kuristavalta sanoa, että et kuulu enää kokoonpanoon. Samalla tunsin, että se piti vain tehdä. Sitä tunnetta ei pääse pakoon.”
Anna on ollut muutosten kynnyksellä ennenkin, jo ihan musiikkitaipaleensa alkuvaiheilta asti.
”Kävin samoja epävarmuuden tunteita Idolsiin osallistumisesta tai Voice Of Finlandin tuomaripestissä jatkamisesta. Meinasin perääntyä. Mutta minulle on todella vaikeaa pakittaa, jos päätös on jo tehty.”
”Minulle on lopulta todella selkeää, että asioihin pitää tarttua, jos meinaa saada muutoksia aikaiseksi.”
Nyt Annalla on osittain uusi, kuusihenkinen yhtye, ja palaset ovat kohdillaan. Ilo esiintymiseen on palannut lavalle.
”Tämä on osoittanut sen, että joskus vaikeaa päätöstä tehdessä voi vain toivoa parasta, ja lopulta myös saada sen.”
Oppi 5: Rehellisyys on rakkauden kieli
Aika tavallinen tilanne lapsiperheessä: päivän päätteeksi vanhemmat pötköttelevät sohvalla viimein kahdestaan, mutta kumpikaan ei oikein jaksaisi tehdä mitään.
Anna tietää, että kun elää nelikymppisenä toistamiseen pikkulapsiarkea, voi puolison kohtaaminen joskus vähän väsyttää, vaikka kuinka rakkautta riittäisi.
”Minulle tulee todella herkästi ikävä toista ja kaipaan yhteistä aikaa”, Anna kuvailee suhdettaan.
Anna ja Jukka menivät naimisiin lokakuussa 2022 oltuaan yhdessä vuodesta 2015. Nykyinen rakkaus on opettanut Annalle rehellisyyttä. Aikaisemmin Anna on ollut sarjaseurustelija, ja joskus suhteet ovat lipsuneet turhankin päällekkäin.
”Minun on ollut aiemmin tosi vaikeaa tuottaa ihmisille pettymyksiä ja pahaa mieltä. On ollut vaikeaa saada kakistettua suhteessa, etten haluakaan enää seurustella. Olen vain ollut siinä toivossa, että toinen ymmärtäisi nostaa asian esille”, hän kertoo.
Jukan kanssa Anna osaa olla suorasukaisempi.
”Sanon nopeasti, jos jokin alkaa harmittaa, enkä odota, että asiat menevät ohi.”
Kahden luovan yrittäjän perheessä täytyy myös nähdä vaivaa yhteisten hetkien löytymiselle eikä vain odotella asioiden tapahtuvan.
”Huomaan heti, jos perusläheisyys on jäänyt paitsioon. Toinen alkaa ärsyttää, mitä kauempana hän on. Ja molempia alkaa kiristää, jos emme vietä aikaa yhdessä.”
Ylipäänsä etenkin pikkulapsiarjessa fyysinen yhteys saattaa joskus häilyä.
”En kärsi haluttomuudesta, mutta joskus ärsyttää, että väsyttää niin paljon, vaikka samalla ajattelisikin, että nyt rakastellaan beibi”, Anna sanoo ja nauraa.
Siihenkin notkohetkeen Annalla on lääke: just do it.
”Rakkaudessa ja parisuhteessa seksi on valtavan tärkeä osa, se on liima. Aina kun rupeaa kiristämään, se on ainoa lääke, joka auttaa rentoutumaan. Just do it.”
Oppi 6: Lapset eivät ole vanhempiensa jatke
Kyllä 41-vuotiaskin saa tupsahtaa vanhemman syliin istumaan. Ainakin Puustjärven perheessä niin tehdään aivan luontevasti.
”Meillä halaillaan, pussaillaan ja istun iskän sylissä välillä vieläkin. Saan helposti yhteyden siihen itseeni, joka olin lapsena”, Anna kuvailee suhdetta 67- ja 68-vuotiaisiin vanhempiinsa.
Anna asui teininä kaksi vuotta Chilessä isän työkomennuksen vuoksi. Hänestä kasvoi rohkea, kieliä rakastava ja oikeudentuntoinen.
Samoja asioita hän haluaisi itse opettaa nyt 2,5- ja 13-vuotiaille lapsilleen. Anna voisi hyvinkin kuvitella tekevänsä vastaavan irtioton ulkomaille perheensä kanssa.
”Joustamiskyky elämässä ja luottamus elämään ovat tärkeitä. Toivon, että lapseni oppivat ajattelemaan, että asiat lutviutuvat, vaikka ne tuntuisivat uudelta ja oudolta.”
Anna sanoo olevansa aika tavis mutsi. Hän naputtaa siisteydestä ja rajoittaa somen käyttöä. Jopa sen verran, ettei teinillä ei ole lupaa käyttää somea vielä laisinkaan.
”Välillä toivon, että tietyissä asioissa lapseni toimisivat kuten tahdon ja sitten havahdun siihen, että tyttäreni muistuttaa, että ’äiti, minä en ole sinä’”, Anna kertoo.
”Lasten kanssa oppii jatkuvasti. Ehkä toisen lapsen kanssa olen oppinut olemaan vähän rennompi. Annan hänen keikkua tuolilla, ja luultavasti hän osaakin tehdä kohta itse voileipänsä”, Anna sanoo ja nauraa.
Annan mielestä äitiydessä ylipäänsä parasta on selkein juttu: se että on lapsia.
”Se, että lapset rakastavat, on parasta. Niin monin tavoin sitä heillekin osoitan. Olen kuitenkin aika huono sanomaan sitä ääneen. Ehkä jokainen päivä olisikin hyvä päättää siihen, että sanoo ääneen ’rakastan sinua’.”
Anna Puun Rakkaus tappaa -kiertue päättyy 8.12. Helsingin Tavastialle.
Annan tyyli: Vesa Silver
Meikki ja hiukset: Piia Hiltunen
Juttu on julkaistu Trendissä 9/2023.
