Nykyisin rakennan koko arkeni sen varaan, että saan tarpeeksi unta. 95 prosenttia palautumisesta tapahtuu unen aikana. Jos olen väsynyt, kaikki muuttuu hankalammaksi. Olin vuosikausia todella väsynyt, mikä sai minut kuvittelemaan, että olen jotenkin sairas. Lääkärin diagnoosi oli univaje. Suhtauduin neuvoon nukkua enemmän ylimielisesti, kunnes aloin työskennellä aamuradiossa. Kun kello soi ennen viittä, oppii nopeasti kunnioittamaan unta. Väsyneenä puhuminen suorassa radiolähetyksessä on kuin yrittäisi virkata barbinvaatteita kännissä. Ei onnistu.

Minulla on tarve leikkiä tuomaria muulle maailmalle. Läheiseni pitävät tätä luonnevikana ja ovat siinä oikeassa. Tyypillisesti alan hyperventiloida, kun luen aamun Hesaria. Viimeksi sykkeeni nousi hiukkaspäästöistä. Naapuri voi kutsua viranomaiset paikalle arvioimaan, tupruaako viereisen talon piipusta liian tummaa savua. Jatkuva ärsyyntymiseni kaikesta on tavallaan elinkeinoni. Kirjoitan usein asioista, jotka ottavat päähän. Kilarointini ei katso aikaa eikä paikkaa. Säätilan lailla tunteeni ja ärsytykseni menevät nopeasti ohi.

Valmentajan työhöni kuuluu jatkuva oppiminen. Etsin herkeämättä tapoja, joilla elämä kulkisi mielekkäämpään suuntaan. Viimeksi innostuin toimittaja Johann Harin ajattelusta. Hän avaa Mielen yhteydet -kirjassaan masennusepidemian syitä. Niitä ovat Harin mukaan esimerkiksi yhteisöllisyyden puute ja työn merkityksellisyyden rapautuminen. Kirjan inspiroimana suhtaudun entistä niuhommin kuluttamiseen ja haluan vaalia luonto- ja ihmissuhteita. Kuulostaa lässyltä, mutta myös lohdulliselta. Näihin asioihin on mahdollista vaikuttaa joka hetki.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 6/2019