”Sä olet niin hullu, että sua on pakko lyödä” – Anna-Leena Härkönen kertoo väkivaltaisesta parisuhteestaan uudessa kirjassa

Minun luonani meille tuli hirveä riita. Silloin hän löi minua ensimmäisen kerran. Anteeksi hän ei pyytänyt koskaan. Se nyt ei mitään haittaa jos mies vähän läimäyttää naista, hän sanoi.

Lainaus on kirjailija, näyttelijä Anna-Leena Härkösen tänään ilmestyvästä elämäkerrasta Taskupainos Anna-Leena Härkösen elämästä. Kirjan on kirjoittanut Katja Kallio.

Härkönen puhuu Taskupainoksessa paitsi lapsuudestaan, urastaan ja ihmissuhteistaan, myös miehestä, joka käyttäytyi häntä kohtaan väkivaltaisesti. Tämän henkilöllisyyttä ei paljasteta, mutta mies ei ole kukaan kirjailijan kolmesta entisestä aviopuolisosta.

Kaltoinkohtelu alkoi henkisenä mitätöintinä ja eskaloitui suhteen edetessä lyönneiksi.

Maanantaina olin ihana ja lahjakas, ja tiistaina idiootti ja täysin lahjaton. Ikinä en tiennyt mikä ja millainen olen. Jos näyttelin jossain tv-roolissa vähissä vaatteissa, mies oli aivan poissa tolaltaan. Hän oli helvetin mustasukkainen, vaikka itse petti minua minkä ehti, tartutti minuun sukupuolitaudinkin. (...)

Kerran kun riitelimme hänen luonaan, hän kaatoi ensin viskiä päähäni. Lorotti oikein hitaasti. Sen jälkeen hän haki töissä käyttämänsä leimasimen, jossa oli hänen nimensä ja tittelinsä. Sitten hän leimasi kasvoni täyteen omaa nimeään ja arvoaan. Annoin hänen leimata, olin aivan lamaantunut. Toisen kerran väittelimme jostakin ja hän työnsi sormensa suuhuni aina kun yritin sanoa jotakin. Pian en enää uskaltanut avata suutani.

Väkivalta alkoi yllättäen. Matkalla lentokentältä kotiin mies löi Härköstä autossa niin, että tämän suupieli repesi. Kirjailija ei lähtenyt suhteesta.

Mä pelkään sua, sanoin miehelle. Mä pelkään tätä lyömistä. Jos sä oikeesti pelkäisit mua niin sä pitäisit turpas kiinni, hän vastasi.

Mies ei koskaan pyytänyt anteeksi käytöstään: Sä olet niin hullu että sua on pakko lyödä, hän sanoi.

Härkönen kuvaa kirjassa sitä, miten vaikeaa on lähteä suhteesta, jossa omanarvontunto on nujerrettu. Yksinäisyys voi pelottaa enemmän kuin väkivalta. Käännekohdaksi tuli terapia.

Lopulta pystyin lähtemään, vaikka hänellä oli minusta niin vahva ote. Halusin niin paljon vittuun siitä, etten enää pelännyt yksinäisyyttäkään.

Moni pysyy huonossa suhteessa liiankin kauan, Härkönen mietti Eevan haastattelussa tammikuussa 2021.

”Halutaan uskoa, että tilanne paranee tai muuttuu. Tosiasiassa ihmisten luonteenpiirteet ja asenteet eivät muutu, vaikka rakkaus olisi kuinka suurta”, hän sanoi.

Samassa haastattelussa hän puhui keskinäisestä kunnioituksesta. Se on Härkösen mielestä kaiken a ja o niin parisuhteessa kuin ystävyydessäkin. Toista ei saa edes huumorin varjolla nolata.

”Nolaaminen syö suhdetta. Joskus se voi olla vahinko, ja silloin pitää pyytää kiireesti anteeksi, mutta tietoista nolaamista ei tarvitse sietää.”

Härkönen kertoi oppineensa sanomaan suoraan, jos ystävän suhtautuminen ei tunnu hyvältä. Hän kertoi esimerkiksi olleensa aina heikkona ihmisiin, jotka saavat hänet nauramaan. Viihtyminen on ollut pohja monelle ystävyydelle.

”Olen saattanut sietää vuosikausia ikävää itseni analysointia tai huumoriin verhoiltua piikittelyä hauskuuden varjolla.”

Tavallaan hän on halunnut, että hauska ihminen hyväksyisi hänet.

”Nyt tiedän, että on myös ihmisiä, jotka saavat minut nauramaan ja ovat lisäksi kilttejä.”

Tunnetuksi Anna-Leena Härkönen tuli 1984 esikoisromaanistaan Häräntappoase. Hän on kirjoittanut kaksitoista romaania, kaksi omaelämäkerrallista teosta ja muun muassa keittokirjan. Härkönen tunnetaan myös käsikirjoittajana, näyttelijänä ja kolumnistina.

Kursivoidut kohdat ovat Katja Kallion kirjoittamasta kirjasta Taskupainos Anna-Leena Härkösen elämästä.