Kun Anna-Kaisa rakastui jääkiekkoilijaan, hän ilmoitti heti, ettei halua ”hokivaimoksi”: ”En jäisi kotiin, vaikka siihen olisi taloudellisesti mahdollisuus”
Jääkiekkoilijoiden vaimoista puhutaan usein halveksivaan sävyyn, sanoo Anna-Kaisa Tolvanen. Hän teki puolisolleen jo ensitreffeillä selväksi, että panostaisi omiin unelmiinsa ja uraansa.
Häneen en ainakaan rakastu, Anna-Kaisa Tolvanen, 29, ajatteli viisi vuotta sitten. Käynnissä oli ilta ystävien kanssa Helsingissä. Mukana oli myös ammattijääkiekkoilija Atte, jolla oli Anna-Kaisan kanssa yhteisiä tuttavia.
Anna-Kaisa oli skeptinen ja varma, että kaksikko olisi kaukana toisistaan. Hän ajatteli, että ”hokarit ovat hokareita” ja lähinnä kiinnostuneita lätkästä.
”En todellakaan suunnitellut kiinnostuvani jääkiekkoilijasta. Ajattelin, ettei meillä ole mitään yhteistä”, Anna-Kaisa muistelee.
Kun Atte illan jälkeen pyysi urheilemaan, Anna-Kaisa vastasi kyllä. Tapaaminen ei varmasti veisi pidemmälle, koska tiedossa oli, että muutaman kuukauden kuluttua Atte palaisi jälleen Itävaltaan.
Toisin kävi.
Treenien aikana selvisi, että kaksikolla oli samankaltaiset arvot, kotikasvatus ja mielenkiintona muun muassa urheileminen. Atte ei kavahtanut Anna-Kaisan kunnianhimoa ja tavoitteita.
Uratavoitteiden lisäksi Anna-Kaisa suhtautuu intohimoisesti triathlonia ja kilpailee kesäisin ympäri Suomea.
”Olen aina ollut erittäin uraorientoitunut. Painotin jo ensitreffeillä, että minusta ei koskaan tulisi hokivaimoa, joka jäisi kotiin, vaikka siihen olisi taloudellisesti mahdollisuus.”
Kauppakorkeakoulusta valmistunut Anna-Kaisa sanoo, että häntä on aina häirinnyt keskustelu, jossa jääkiekkoa pelaavien puolisot niputetaan yhteen.
”Usein hokivaimo-sanaan liitetään halveksiva sävy. Todellisuus voi olla kuitenkin itsenäistä, tavoitteellista ja täynnä omaa intohimoa. Tarinoita on yhtä monta kuin tekijöitäkin.”
Seuraavien kuukausien aikana pariskunta jutteli avoimesti Anna-Kaisan toiveista. Anna-Kaisa teki selväksi, että ei pistäisi uraansa tauolle Aten tai perhehaaveiden vuoksi.
”Käyn puolikierroksilla, jos en voi toteuttaa itseäni. Olen yrittäjäperheestä ja saanut työnteon mallin kotoa. Atte ymmärsi, vaikka painotti, että minun ei olisi pakko toimia näin.”
Kun Atte lähti takaisin Itävaltaan, pariskunta seurusteli.
”Minulle oli tärkeää osallistua taloudenpitoon tasavertaisena Aten rinnalla.”
Ensimmäisen vuoden kaksikko eli kaukosuhteessa. Anna-Kaisa työskenteli henkilöstöjohtajana ja osakkaana rakennusalan yrityksessä Suomessa, Atte jatkoi peliuraansa Salzburgissa.
Raumalla kasvanut Anna-Kaisa koki, että hänen työtehtävänsä oli sellainen, että siitä ei voinut eikä kannattanut päästää irti. Halukkaita korvaajia olisi ollut.
”Panostin edelleen täysillä uraani. Atte kunnioitti päätöstäni.”
Hiljalleen pari alkoi haaveilla yhdessä asumisesta. Kun headhunter soitti ja kertoi Anna-Kaisalle yhdestä Suomen johtavasta IT-alan konsulttiyrityksestä, jossa olisi mahdollista työskennellä myös etänä, Anna-Kaisa haki paikkaa.
”Oli selvää, että kumpikin panostaa intohimoihinsa ja unelmiinsa. Lisäksi minulle oli tärkeää osallistua taloudenpitoon tasavertaisena Aten rinnalla.”
Kaksi vuotta sitten Anna-Kaisa muutti Itävaltaan. Esikoinen Alvar syntyi toukokuussa. Kun Anna-Kaisa kuunteli raskausaikanaan tuttaviaan, jotka haaveilivat pitkästä vanhempainvapaasta, häntä kauhistutti.
”En olisi halunnut olla töistä poissa päivääkään, koska rakastan sitä, mitä teen. Tahdoin takaisin mahdollisimman nopeasti.”
Puoliso tuki toivetta.
”Se, että pystyin ylipäänsä tekemään töitä Itävallasta Suomeen, oli arvokasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Kanadassa työviisumin saaminen on hankalampaa.”
”Haluan antaa lapselleni mallin, että nainen voi yhtä lailla saada kaiken.”
Anna-Kaisa palasi töihin Alvarin ollessa kolmeviikkoinen. Pari asui kesän Suomessa, ja Anna-Kaisan vanhemmat hoitivat lapsenlastaan Anna-Kaisan ollessa toimistolla. Kotona Alvar hengaili äitinsä mukana Teams-kokouksissa.
”Olen kiitollinen, että kukaan ei ainakaan suoraan paheksunut valintaani. Uskon kaikkien minut tuntevien ymmärtäneen, että olen näin parempi äiti, puoliso ja ystävä.”
Kun Atte tuli treeneistä puolen päivän aikaan, hän hoiti vauvaa siihen saakka, kunnes Anna-Kaisa lopetti työpäivänsä. Itävallassa avuksi palkattiin myös lastenhoitaja.
Vaikka aikataulu on rankka, Anna-Kaisa ei muuttaisi mitään. Arkiaamut ovat tiukkoja, koska Alvar nukkuu levottomasti, mutta rutiinit pakottavat toimimaan.
”Haluan antaa lapselleni mallin, että nainen voi yhtä lailla saada kaiken. En usko Alvarin kärsineen järjestelyistä. Hän on iloinen kaveri.”
Arkisin Anna-Kaisa herää ennen kuutta ja lähtee ohjatuille HIIT-treeneille. Tämän jälkeen hän hoitaa vauvan aamutoimet, syö ja avaa läppärinsä.
Lastenhoitajan saapuessa alkaa ensimmäinen kokous. Kun työpäivä loppuu, perhe viettää aikaa yhdessä, ellei Atella ole peliä, jolloin he suuntaavat hallille.
”Muutoin lähdemme lähes poikkeuksetta luontoon ja vuorille.”
Muutama viikko sitten Anna-Kaisalla valui illalla kyynel poskelle. Alvar oli nukahtanut syliin, takana oli intensiivinen päivä treenien ja töiden parissa, televisiossa pyöri Erikoisjoukot.
”Sanoin Atelle, että katso nyt. Saimme kumpikin kaiken ja yli. Olemme tehneet töitä, että tämä toimii. Se kannatti. Tällaisia esimerkkejä olisin kaivannut, kun mietin, uskallanko.”
