Anna Brotkinin mehevä karviaiskakku paranee vanhetessaan – salaisuus piilee tässä yrtissä
Anna Brotkin on ihminen, joka lukee reseptejä iltaisin sängyssä. Niin löytyi suloinen syyskesän suosikkikakkukin.
Myönnän, olen vähän ruokasnobi. Kokeilen reseptejä ennakkoluulottomasti ja saatan kokkailla tuntitolkulla. Katan pöytään kauniit astiat, kankaiset servietit, kukkia ja kynttilöitä. Mietin, minkä värinen pöytäliina sopii ateriaan ja millainen musiikki taustalle.
Iltalukemisena minulla on keittokirjoja, joita lukiessani pohdin, mitä uutta voisin kokeilla. Lempikirjani on Diana Henryn How to Eat a Peach. Keittokirjasta bongattu karviaiskakku on yksi lempireseptejäni.
Se tuo mieleeni paahteisen ja raukean lapsuudenkesän iltapäivän. Elokuun helteillä aurinko paahtoi tietystä kulmasta itärajalla isoisän luona. Hänellä oli vanha maalaistalo, jossa vietin lomani. Saimme käydä napsimassa karviaisia naapurin pensaista, joita oli silmänkantamattomiin.
Timjami tuo karviaiskakkuun epäsuomalaisen vivahteen, sillä meillä ei ole tapana yhdistää yrttejä marjoihin tai hedelmiin. Kakun toinen juju on kostutuksessa. Ensin kuivakakkuun tehdään reikiä. Kun niihin on kaadettu kostutuslientä, kakusta tulee äärimmäisen mehevä.
Parhaat kakut paranevat vanhetessaan. Tämäkin kakku on parasta ja mehevintä leipomista seuraavasta päivästä alkaen.
Kakku maistuu loppukesän piknikillä tai vaikka mökillä kahvipöydässä. Parasta se on karviaishillokkeen, kermavaahdon, mascarponevaahdon tai vaniljajäätelön kera. Kylkeen sopii iltapäiväcocktail tai vahva espresso.
”Ruoka kertoo ihmisen identiteetistä ja yhteiskuntaluokasta. Siksi se on käsikirjoittajalle yksi osa hahmon rakennusta.”
Intohimoni ruuanlaittoon ja leipomiseen on lapsuudenkodin perimää. Vanhempieni ja isovanhempieni juuret ovat Karjalassa. Ruokaa on aina ollut pöydässä hirveät määrät.
Mummi sienesti ja marjasti. 1930-luvulla syntynyt vaari oli tunnettu korvapuusteistaan ja pullamustikkapiirakastaan.
Sienestän itsekin. Sieniä on pakkasessa, pikkelöityinä ja kuivattuina. Karjalaisherkuista suosikkini on mummin yksinkertainen kantarellikastike. Pannulla paistetaan kantarelleja ja sipulia. Mausteeksi kermaa, suolaa ja pippuria, ja voilà.
Keittiössäni näkyy myös vahvasti Ranskan Normandiassa vietetty lukion vaihto-oppilasvuosi. Siellä ymmärsin, että laadukas ateria voi syntyä vartissa, kun käyttää hyviä raaka-aineita. Ranskasta jäivät vakkarikäyttöön vihreät pavut ja endiivit, joihin teen vinaigretten.
Vaikka olenkin frankofiili, italialainen keittiö on suosikkini. Teen usein pastoja ja italialaisia jälkkäreitä, kuten tiramisua ja pannacottaa. Hurmaannun myös marokkolaisista kasvismuhennoksista ja kuskusista. Rakastan pehmitettyjä sitruunoita, persikoita ja luumuja, joita Marokossa käytetään suolaisten ruokien maustamiseen.
Ruoka kertoo ihmisen identiteetistä ja yhteiskuntaluokasta. Siksi se on käsikirjoittajalle yksi osa hahmon rakennusta.
Käsikirjoittamani Aikuiset-sarjan päähenkilö söi sipsejä ja wingsejä. Hän samaan aikaan halveksi ja kadehti ihmistä, joka söi chiabowleja ja avokadoleipiä.
Ruoka on olennainen osa myös seuraavaa sarjaani, jonka tapahtumapaikkana on bistro. Keksin itselleni sivutyön, ja käsikirjoituksen lisäksi tein kuvauksiin osan rekvisiittaruuista.
”Ihminen ehtii elämänsä aikana syödä niin monta kertaa, että välillä on hyvä syödä myös jotain tylsää.”
Minussa elää sekä fiini että rahvaanomainen kokki. Saatan tehdä sinisimpukoita tiistai-iltana, mutta toinen puoli minussa rakastaa pakastepitsoja, kalapuikkoja ja Mäkkäriä.
Kiireessä käytän eineksiä. Valmistortellineista tai -gnoccheista saa maistuvan aterian, kun niihin yhdistää valmispeston, yrttejä ja juuston. Ihminen ehtii elämänsä aikana syödä niin monta kertaa, että välillä on hyvä syödä myös jotain tylsää.
Nautin siitä, että ruuanlaitto on niin hetkellistä. Siinä on jotain kaunista, kun voin tehdä käsilläni ruokaa, josta muutkin saavat nauttia. Vaikka ruoka on lautasilta nopeasti katoava taideteos, sen muisto säilyy parhaimmillaan ikuisesti.
Karviaiskakku noin 8 palaa
• 125 g voita
• 11/2 dl sokeria
• 3 munaa (L-koko)
• 3 tl timjamia silputtuna
• 3 tl sitruunan kuoriraastetta
• 11/4 dl vehnäjauhoja
• 2 dl mantelijauhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 4 dl karviaismarjoja
• 2 rkl sokeria
Siirappi:
• 11/2 dl sitruunamehua
• 1 dl sokeria
• 2 tl timjamia silputtuna
Hilloke:
• 1/2 dl vettä
• 1–11/2 dl sokeria
• 2 oksaa timjamia
• 5 dl karviaisia
Lisäksi:
kermavaahtoa
1. Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (ø 20 cm). Voitele vuoan reunat.
2. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten.
3. Hiero timjaminlehtiä ja sitruunankuorta morttelissa ja kumoa ne taikinaan.
4. Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot, manteli- ja leivinjauhe. Sekoita ja levitä taikina vuokaan tasaisesti.
5. Huuhtaise karviaiset, pyöräytä kosteina sokerissa ja levitä taikinan päälle. Paista 190 asteessa noin 45 minuuttia.
6. Mittaa siirapin ainekset kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut.
7. Pistele lämpimään kakkuun varrastikulla reikiä ja kaada siirappi tasaisesti kakun päälle. Anna kakun vetäytyä, irrota se vuoasta ja nosta tarjoilulautaselle.
8. Mittaa kasariin hillokkeen vesi, sokeri ja timjamit. Kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut. Kumoa karviaiset kasariin ja keitä noin 4 minuuttia. Jäähdytä.
9. Tarjoa kakun kanssa hilloketta ja kermavaahtoa.
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2025.
