Kun näyttelijä Aksa Korttila oli teini, Sinikka Sokka teki yllättävän ehdotuksen: ”Kutsun häntä bonusmamakseni”
Näyttelijä Aksa Korttila sanoo olevansa sosiaalisesti ujo ja kömpelö. Tässä haastattelussa hän avaa, miksi ystävien kanssa nauraminen ja kiroilu on hänelle tärkeää sekä kuinka maalaaminen rentouttaa kiireisessä arjessa.
1. Rutiini: Annan aikaa aamiaiselle
”Haluan, että minulla on aina aikaa aamiaiselle. On kiva kattaa kauniisti, vaikka aamupala olisi simppeli. Tyylillä ei ole väliä, kunhan kattaus on selkeä ja auttaa minua rauhoittumaan. Olen ruvennut käyttämään fammuni Valencia-astioita.
Vihaan juoksemista ja kiirettä. Aamiainen rentouttaa ja antaa maadoittavan lähdön päivään. Silloin otan hetken itselleni, syön ja luen romaaneja tai joskus jotakin töihin liittyvää. Nyt menossa on Louise Kennedyn Rikkomuksia.
Joskus sytytän kynttilän. Olen kuitenkin huono keskittymään, joten en aina muista, sammutinko sen. Silloin ei auta muu kuin soittaa kaverille naapuriin ja pyytää häntä tarkistamaan. Onneksi en ole kertaankaan jättänyt kynttilää palamaan.”
2. Harrastus: Aksa Korttila rentoutuu maalaamalla
”Olen tullut isääni siinä, että hänkin aloittaa hirveällä tohinalla jonkin harrastuksen, joka kestää välineen oston verran ja sitten se jää.
Vaikka rakastan lukemista sekä teatterissa ja leffoissa käymistä, niiden avulla en välttämättä rentoudu. Lukiessa saatan olla tosi stressaantunut enkä pysty keskittymään. Jos hermosto on ylivireässä tilassa, lukeminen on suorittamista ja tuntuu, että mikään ei mene päähän.
Soitin nuorena viulua, ja jossain vaiheessa yritin aloittaa sen taas. Se oli kamalaa, naapuriparat! Aikoinaan lopetin soiton, koska en enää voinut olla siinä paras. Viulu on soitin, joka sattuu korviin, jos soitto ei mene niin kuin pitää.
Olen pienestä lähtien tykännyt piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta ne jäivät jossain vaiheessa. Näytelmän lukuharjoituksissa tarvitsen selkeästi käsilleni tekemistä – pystyn kuuntelemaan paremmin, jos teen jotain. Piirtäminen käsikirjoituksiin auttaa keskittymään ja pysymään paremmin siinä tilanteessa.
Vuosi sitten löysin vesivärit. Kuuntelen radio-ohjelmia tai musiikkia ja maalaan vaikka lahjaksi saamiani kukkasia, erityisesti silloin, jos ne ovat jo vähän kuivahtaneita. Voin tehdä sitä tuntitolkulla. En ole loistava, mutta sillä ei ole väliä, koska maalaaminen ei ole suorittamista.”
3. Ihminen: Sinikasta tuli bonusmamani
”Tutustuin noin viisivuotiaana Sinikka Sokkaan, joka on äitini ystävä. Hän on ollut voimanlähteeni siitä lähtien. En tule teatteriperheestä, mutta äiti vei minua katsomaan näytelmiä ja auttoi teatteriharrastuksen pariin. Sitä kautta pääsin sitten kaupunginteatteriin avustajaksikin. Näin, kuinka Sinikka näytteli, ja esityksen jälkeen juttelimme. Hänestä tuli siten elämässäni läsnäoleva esikuva.
Asuimme Turussa, mutta halusin Kallion lukioon Helsinkiin. Vanhemmat tyrmäsivät ajatuksen kimppakämpästä kaverien kanssa, mutta sitten Sinikka ehdotti, että voisin muuttaa hänen luokseen ensimmäiseksi vuodeksi.
Olen siitä tosi kiitollinen. Oli loistavaa, että myös Helsingissä oli turvallinen ja läheinen aikuinen. Istuimme usein ruokapöydän edessä, kun Sinikka tuli treeneistä ja juttelimme taiteesta, teatterista, näyttelemisestä tai mistä tahansa elämään liittyvästä. Kutsun häntä bonusmamakseni.”
”Tajusin, että muut asiat ovat tärkeämpiä kuin se, että ehtii jonnekin tietyllä kellonlyömällä.”
4. Paikka: Sain Meksikossa sisaria
”Olin Meksikossa vaihdossa pienessä kaupungissa nimeltä Pachuca. Se on hienointa, mitä minulle on tapahtunut. Meksiko on niin värikäs, kaikki ne tuoksut ja äänet!
Parasta olivat kuitenkin ihmiset. Olen vahva suorittaja ja pidän kiinni tiukoista aikatauluista. Minun on edelleen erityisen vaikea sietää odottelua tai myöhästelyä.
Meksikossa jokin persoonani ikkuna aukesi yhtäkkiä. Tajusin, että muut asiat ovat tärkeämpiä kuin se, että ehtii jonnekin tietyllä kellonlyömällä. Niin saan enemmän irti hetkistä ja kohtaamisista.
Pachuca oli tavallaan täydellinen, vaikka se ei ole oikeastaan kaupunkina millään tavalla kiinnostava. Minua liikuttaa joka kerta, kun pääsen sinne. Se vapauttaa jotain. Siellä on myös ystäviä ja isäntäperheeni. Minulla ei ole sisaruksia, joten minusta tuntuu, että Meksikossa minulla on kaksi siskoa. Se on ihanaa ja ihmeellistä.”
5. Turvaverkko: Näin sosiaalisesti kömpelö Aksa Korttila löytää tukea
”Ystävät ovat minulle kaikki kaikissa. Minulle on tärkeää, että kohdatessani vastoinkäymisiä lähellä on ihmisiä, joiden kanssa voin nauraa ne ulos. Sellaisia, jotka eivät pelästy, vaikka sanoisin jotain synkkää. En kaipaa myötätuntoa, koska se alkaa helposti ärsyttää minua. On kuitenkin hienoa, kun saan olla toisen edessä heikko tai hävettävä, sillä se lähentää meitä.
Minulla on harvoja ihmisiä, joiden edessä uskallan ja voin itkeä ja samaan aikaan nauraa. Nauran paljon itselleni, sillä tarvitsen sekä huumoria että ihmisiä, jotka voivan nauraa minulle ja minun kanssani. Se on parantavaa ja puhdistavaa, sillä silloin saan olla ärsyyntynyt, vihainen tai itsesäälinen.
Ja sitten menen eteenpäin!
Tarvitsen myös jonkun, joku kiroilee kanssani. On ollut vaikeaa luottaa siihen, että voin päästää joskus irti. Koska olen kasvanut ainoana lapsena, olen tottunut olemaan paljon yksin. Tarvitsen myös omaa aikaa ja vetäytymistä.
En ole hyvä lohduttaja, mutta apu ja läsnäolo – vaikka vain hiljainenkin – on minun tapani osoittaa rakkautta. Olen myös järjestelijä. Joskus tuntuu, että olen sosiaalisesti hyvinkin kömpelö tai ujo. Minulle tulee helposti ulkopuolisen olo. Kun järjestän illalliset, tykkään siitä, että voin välillä paeta tekemään muita asioita ja välillä tarjoilla ihmisille ja sitä kautta pitää heistä huolta.”
”Asiat, jotka toisessa ihmisessä ärsyttävät, ovat niitä, joita hänessä rakastamme.”
6. Ajatus: Sotkuisuus on kiehtovaa
”Tykkään keskeneräisyydestä ja sotkuisuudesta, ne kiehtovat minua, vaikka en oikein kestäkään niitä. Olivia Laing on kirjoittanut hienosti:
’Miten tärkeää on sotkuinen, vähäpätöinen, ainaisesti keskeneräinen, tavallinen olemassaolo.’
Kuuntelin ikivanhan luennon, jossa siteerattiin Thomas Mannia ja sanottiin, että täydelliset ihmiset ovat tylsiä, he eivät kiihota sydäntä. Se on totta kaikessa. Loppupelissä ne asiat, jotka toisessa ihmisessä ärsyttävät, ovat niitä, joita hänessä rakastamme. Se on kaunis ajatus.”
7. Maku: Timjami tuo mieleen rakkaani
”En ole koskaan erityisemmin osannut käyttää timjamia. Tämä on vähän rakastuneen höpsön juttu. Timjami nimittäin liittyy siihen, kun aloitin seurustelun nykyisen kumppanini kanssa. Hän rakastaa tuoretta timjamia, ja yhdistän sen aina häneen. Sen tuoksu aiheuttaa läikähdyksen sisimmässäni.
Parasta, mitä voin tehdä hänelle, on omeletti, johon tulee timjamia.”
8. Tapa: Taide tuo kyyneleet silmiini
”Olen herkästi syövereihin menevä ihminen ja tottunut vellomaan pienessä melankoliassa. Juuri kun ajattelen, että missään ei ole mitään järkeä, vastaan tulee jokin taide-elämys, joka räjäyttää tilanteen ja saa kyyneleet silmiini. Keho on tavoittanut silloin jotain, ja se on tärkeää.
On vaikea selittää, mistä tunne tulee, koska se pääsee ajatusteni edelle. Teen näyttelijän työtäkin sen takia, että sellaisia tunteita herää. Valitettavasti ne ovat harvinaisia, mutta ne antavat toivonkipinöitä.
Koin sellaisen tunteen viimeksi Figures in Extinction -tanssiesityksen aikana. Siinä oli kohtaus, jossa tanssijat muodostivat kehoillaan orkidean.
Minulle tuli kyyneleet silmiini. Mieleeni tuli kaikki, minkä äärellä ihmiset olivat tehneet töitä. Teema oli samaan aikaan hemmetin kaunis ja surullinen, olihan aiheena lajien sukupuutto. Esityksessä yhdistyi miljoona asiaa, jotka herättivät minussa sekä surua että onnen tunteen siitä, että olemme täällä yhdessä.”
9. Maisema: Ihailen ja kunnioitan merta
”Meri on juttuni; ulkosaariston viileät tyrskyt, myrskyt, roiskeet, luodot. Vaikka siinä on pelonsekaista kunnioitusta, on ihanaa, kun saan tuntea meren ja olla rannalla. En pystyisi asumaan sisämaassa, sillä tunnen ahtaanpaikan kammoa, jos merta ei ole lähellä. Minusta on myös tullut horisonttiin katselija.
Rakastan sitä, kun avaan kumppanini landella oven ja päästän koirani Aunen ulos juoksemaan. Eräänäkin aamuna tuuli kovaa, tyrskyt pauhasivat ja koira juoksi edestakaisin. Siinä on jotain ihanaa!
Erämaa-asuminen ei kuitenkaan olisi minua varten. Vaikka on ihana mennä landelle, olen kaupunkilainen, joka tykkää mukavuuksista, kuten pienestä keittiövälineestä, joilla voi raastaa parmesaania.”
10. Tarina: Naisenergiaa taulujen kautta
”Inspiroiduin taiteilijoiden tarinoista, sillä ne tuovat iloa ja voimaa elämääni. Tykkään hirveästi 1500-luvulla eläneen Lavinia Fontanan maalauksista. Villa Borghesessa Italiassa näin hänen teoksensa kaikkien niiden mestareiden keskellä, ja tajusin, että yksi museon hienoimmista tauluista oli naisen tekemä. Sellainen vie minua eteenpäin.
Lavinia maalasi samoja aiheita kuin miehet, ei vain kukka-asetelmia – joita kyllä rakastan – vaan myös alastonmalleja. Hänellä oli liuta lapsia, joita mies hoiti, jotta vaimo saattoi tehdä töitä.
Inspiroidun myös flaamilaisesta Clara Peetersistä. Hän maalasi pieniä omakuvia heijastuksiin kuin sanoakseen, että ’täällä minä olen’, jos joku olisi poistanut signeerauksen. Se oli pientä anarkiaa.”
Aksa esiintyy syksyllä Kansallisteatterin Angels in America- ja Täällä pohjantähden alla -näytelmissä.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2025.
