ADHD-diagnoosi vasta nelikymppisenä yllätti Piian: ”Syytin ongelmistani itseäni ja ajattelin, että minussa on vikaa”
Ihmiset
ADHD-diagnoosi vasta nelikymppisenä yllätti Piian: ”Syytin ongelmistani itseäni ja ajattelin, että minussa on vikaa”
Kotkalainen kolmen lapsen äiti Piia Herrala ymmärsi ADHD-diagnoosin saatuaan, että ADHD voi tarkoittaa myös sisäistä levottomuutta. Juuri se olikin tuottanut hänelle ongelmia koko elämän.
Teksti

Kuvat
,

16.12.2021
 |
Kauneus ja Terveys

Piia Herrala, 43:

”Ongelmani alkoivat, kun menin lukioon ja opiskelu edellytti itseohjautuvuutta. Minun oli vaikea olla koulussa, kun luokka, ihmiset ja opettaja vaihtuivat koko ajan.

En pystynyt kunnolla hahmottamaan, mitä ympärilläni tapahtui. 17-vuotiaana aloin saada paniikki­oireita isoissa ryhmätilanteissa.

Oloni oli hätääntynyt ja ahdistunut. Keskityin pitämään itseni kasassa. Siksi oppiminen oli vaikeaa.

Kirjoitin kaikesta huolimatta melko hyvät paperit, sillä älykkyydessäni ei ole vikaa. Myöhemmin ­lähdin opiskelemaan hoiva- ja ravintola-­alaa.

Vuosien aikana aloitin ja lopetin monta koulutusta. En saanut suoritettua yhtäkään tutkintoa. Keskittymiskykyni ei riittänyt siihen.

”Olen syyttänyt ongelmistani itseäni ja ajatellut, että minussa on vikaa.”

Ailahtelua ja vihanpuuskia

Minusta tuntui väärältä, kun en pystynyt opiskelemaan ja jouduin tyytymään toisenlaiseen työarkeen ja tulotasoon kuin olin itselleni ajatellut.

Sain ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana, toisen pari vuotta myöhemmin ja kolmannen kolmikymppisenä. Lapseni ovat kahdesta pitkästä avoliitosta.

Tällä hetkellä en ole parisuhteessa. Minun on vaikea elää kumppanin kanssa, sillä tarvitsen paljon omaa tilaa. Yleensä parisuhteeni kaatuvat siihen, että haluan olla rauhassa.

Nuorempana käytökseni ailahteli paljon. Tunteeni heilahtelivat laidasta laitaan, ja vihanpuuskani olivat ylimitoitettuja.

Nykyisin osaan käsitellä tunteitani paremmin mutta jaksan huonosti selvitellä parisuhteen konflikteja ja tehdä kompromisseja.

Väsyn herkästi ja olen usein ihan loppu omien haasteideni ja lasteni haasteiden takia. Saatan olla pitkiä aikoja vastaamatta ystävienikin puheluihin, koska en vain jaksa.

Olen syyttänyt ongelmistani itseäni ja ajatellut, että minussa on vikaa. Muilla tuntuu olevan helpompaa. Minä olen joutunut taistelemaan, että pystyn aamulla nousemaan ylös ja suoriutumaan päivästä.

Kotkassa asuva kolmen lapsen äiti Piia Herrala, 43, kouluttaa työkseen taiteen keinoin esiintyviä kokemusasiantuntijoita. Ideana on, että kokemusasiantuntijat esittävät tarinansa näyttämöllä.

ADHD-diagnoosi selitti paljon

40-vuotiaana pääsin Kelan kuntoutuksen kautta psykologisiin tutkimuksiin, koska minulla on erityislapsia. Perintötekijöiden vuoksi epäiltiin, että minullakin voisi olla jotain.

Kuukausia kestäneiden tutkimusten jälkeen sain ADHD-diagnoosin. Se oli yllätys. Luulin, että ADHD tarkoittaa levotonta pikkupoikaa, joka ei ole hetkeäkään paikallaan.

Diagnoosin saatuani ymmärsin, että ADHD voi tarkoittaa myös sisäistä levottomuutta. Minulla todettiin lisäksi yliherkkä kuuloaisti.

Diagnoosin jälkeen aloin katsella elämää toisin silmin ja ymmärsin, miksi asiat ovat menneet niin kuin ovat. Hyväksyin diagnoosin ja aloin etsiä uusia toimintatapoja.

Lääkitys vei hälyn pään sisältä

Tarvitsen paljon lepoa, taukoja ja yksinoloa, jotta aivoni toimivat normaalisti. Kaipaan hiljaista kuplaa. Voimaa saan huumorista, musiikista ja luonnosta.

Kävin puolitoista vuotta terapiassa, jossa käytiin läpi elämääni lapsuudesta nelikymppiseksi asti.

Psykologini sanoi, että olen ollut 40 vuotta tietämättäni sairas. Siksi ei ole ihme, että elämäni on mennyt näin.

Diagnoosin jälkeen opiskelin ADHD-liiton kautta kokemusasiantuntijaksi. ADHD-lääkityksestä oli opiskellessani paljon apua. Se paransi keskittymiskykyäni ja lopetti hälyn pääni sisällä. Nyt minulla ei ole lääkitystä, sillä selviydyn myös ilman.

Aluksi olin surullinen, että meni 40 vuotta, ennen kuin sain diagnoosin. Nykyisin ajattelen, että minulla on toivottavasti vielä toiset 40 vuotta jäljellä. Voin vaikuttaa elämäni kulkuun aiempaa enemmän, kun tiedän, mistä haasteissani on kyse.”

ADHD-aikuisilla on traumaattisia kokemuksia

Kasvatustieteen tohtori ja psykiatrinen sairaanhoitaja Milla Syrjänen tutki väitöskirjassaan ADHD-diagnoosin aikuisena saaneita.

– Moni heistä ei ollut saanut lapsena riittävää hoivaa ja huolenpitoa. Tutkittavat olivat kokeneet fyysistä ja emotionaalista kaltoinkohtelua lapsuuden perheissään, Syrjänen kertoo.

He tulkitsivat, että perheiden ongelmat olivat heidän syytään ja rangaistukset aiheellisia. Kokemustensa takia he olivat muodostaneet itseä suojaavia strategioita.

Lapsuuden kaltoinkohteluun liittyvät kokemukset olivat jääneet usein käsittelemättä. Käsittelemättömät traumat voivat vaikuttaa aikuisena omaan ja läheisten elämään.

– ADHD:ta hoidetaan usein lääkkeillä. Moni ADHD-diagnoosin aikuisena saanut tarvitsisi kuitenkin psykoterapiaa itsensä ja perheensä hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Kommentoi +