Nana Simeliuksen ulkonäkö muuttui elämänmuutoksen jälkeen, ja joillekin se oli liikaa: ”Osa ihmissuhteista päättyi”

”Koronapandemian aikaan havahduin siihen, miten lyhyt ja hauras elämä on. Tajusin, että elän vain kerran, mutta elämäni ei ollut sellaista kuin toivoin. En elänyt täysillä ja toteuttanut itseäni. Se oli raastava tunne.

Olin voinut huonosti vuosia. Elämä oli kiireistä: oli pienet lapset ja nousujohteinen ura. Minulla oli ollut pitkään terveyshuolia. Laitoin itseni ja oman hyvinvointini sivuun, minkä takia uuvuin kolmekymppisenä.

Toinen pysähdys ja kasvunpaikka tuli muutama vuosi sitten, kun erosin nuorena solmitusta avioliitosta. Kohtasin aikuisena elämän ensimmäistä kertaa yksin ilman parisuhdetta.

Lähdin aktiivisesti etsimään apua erilaisilta terveydenhuollon ammattilaisilta. Siitä tuli minulle henkinen matka. Olen antautunut muutoksille ja käsitellyt asioita niin terapiassa kuin itsekseni.

Pitkään koin olevani liikaa, ja siksi voin huonosti ja pienensin itseäni tiedostamattani. Olen hyväksynyt menneisyyteni ja jättänyt taakse vääriä uskomuksia. Tilalle olen saanut rauhaa ja itsetuntemusta.

Koen lahjana sen, että olen kokenut kipua ja tuskaa sekä pystynyt menemään rikki. Olen ymmärtänyt, että elämä on joskus kaoottista, mutta luotan siihen, että selviän.

Matka itseeni ei ole näyttänyt ulospäin aktiiviselta, päinvastoin. En ole hurahtanut uusiin lajeihin ja ruokavalioihin vaan mietin, mitä kehoni ja mieleni tarvitsevat.

Hyvä oloni ja luovuuteni nousevat rauhoittumisesta ja haahuilusta. Innostun helposti ja olen touhukas, mutta vastapainoksi tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja vain olemista.

Nautin, kun saan olla kotona landella ja katsoa ikkunasta, miten vilja kasvaa, nyppiä rikkaruohoja ja kävellä luonnossa. Oma rauha ja yksinkertainen elämä tekevät hyvää. Tasapainoiseen elämään kuuluvat myös herkut, juhlat ja yhdessä vietetty aika ystävien ja läheisten kanssa.

Olen oppinut vetämään rajoja ja pitämään kiinni säännöllisestä rytmistä. Kaikki tähtää siihen, että voin paremmin. Näin kykenen myös nauttimaan niin lapsiperhe-elämästä kuin yrittäjyydestä.

Teen työt päivisin ja huolehdin siitä, että syön ja juon säännöllisesti ja saan riittävästi lepoa. Olen lisännyt arkeeni liikuntaa. Käyn vesijumpassa, cyclingissä, pitkillä kävelylenkkeillä ja jorailen kotona.

Olen ollut itseäni kohtaan vaativa ja armoton. En kuitenkaan ole ollut sodassa itseni kanssa, vaan ohittanut tarpeeni ja siten kohdellut itseäni huonosti. Elämänmuutoksen myötä olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan, mutta myös voimani. Olen oppinut pitämään kiinni itselleni tekemistäni lupauksista.

Radikaali elämänmuutokseni näkyy kehossani. Kokoni on puolittunut ja ulkonäköni muuttunut niin paljon, etteivät kaikki enää tunnista minua. Olen joutunut esittelemään itseni tutuillekin.

Olen yllättynyt, miten paljon elämänmuutokseni triggeröi joitakin. Ihmiset ovat turvallisuushakuisia ja haluavat, että asiat pysyvät ennallaan. Kun joku lähtee haastamaan sitä ja muuttuu, se voi tuntua uhkaavalta.

Muutosten jälkeen ihmisillä oli yhtäkkiä mielipiteitä ulkonäöstäni ja siitä, miten ilmaisen itseäni. Ymmärsin myös surullisen tosiasian, ettei hyvinvointini mahtunut kaikkiin ihmissuhteisiin. Osa suhteista päättyi.

elämänmuutos näkyy myös tyylissäni. Olin pitkään kiltti miellyttäjä. Se teki minusta tarkkailijan. Silottelin ja pyöristin minuuttani, etten olisi liikaa. Pukeuduin mustiin kaapuihin tai yltiövärikkäisiin ja hassutteleviin vaatteisin. Halusin vaikuttaa hyväntahtoiselta ja vaarattomalta.

Löysin oman tyylini, kun aloin voida hyvin. Se tuntui siltä kuin olisin palannut vuosien jälkeen kotiin.

Leikkautin hiukseni lyhyiksi ja aloin pukeutua rohkeammin. Sellainen kulmikas tyyli minulla oli lapsena. Minulla oli lyhyet hiukset ja pukeuduin merirosvoksi, kun siskoni puki ylleen keijuasun.

Nautin siitä, että olen taas näkyvä itselleni ja muille. Pyrin siihen, että kaikessa olisi läsnä leikki ja ilo. Elämä ei ole niin vakavaa vaan minulla on vapaus olla oma itseni ja saan leikitellä erilaisilla tyyleillä. Se on jonkinlaista paluuta lapsuuteen.

Viime vuosina olen innostunut muodista ja vaatteista uudelleen. Vaatteet eivät ole minulle kulutustavaraa vaan aarteitani. Arvostan ja huollan niitä enkä helposti luovu mistään.

Vaatteet ovat myös ilmaisukeino ja parhaimmillaan taidetta. Tyylin avulla nousen arjen yläpuolelle, ja se on ihana tunne.

Arvostan hyvin istuvia, kauniisti kaavoitettuja vaatteita ja laadukkaita materiaaleja. Rakastan ajattomia asuja, hyviä pukuja, spesiaalilöytöjä, erikoiskappaleita sekä monikäyttöisiä vaatteita, joissa on hyvä olla.

Pidän myös siitä, kun jossain asussa tulee kuuma fiilis. Joskus se tulee puvussa, toisinaan mekossa.

Hankin vaatteita uutena ja kierrätettynä. Vaatekaapissani on paljon suomalaista designia, vintagea ja kirpputorilöytöjä.

The FNRM:n hupparimekosta haaveilin pitkään. Hankin sen keskellä avioeroprosessiani, johon liittyi isoja muutoksia. Silloin leikkasin myös hiukseni pitkistä aivan lyhyiksi. Mekko on voimavaatteeni, jossa koen olevani tosi minä.

Vaihdan myös vaatteita parhaan ystäväni kanssa. Parasta siinä on se, että se laajentaa omaa vaatekaappiani. Häneltä saamani vaatteet ovat erityisen rakkaita, sillä ne muistuttavat hänestä.

Työssäni valokuvaajana ja ohjaajana olen vuosia seurannut sitä, miten ihmiset ilmaisevat itseään tyylin kautta. Se on inspiroivaa.

Ihailen näyttäviä pukeutujia, jotka vapauttavat omalla olemisellaan tilaa muillekin. On kaunista, kun ihmisessä on kulmaa, karismaa sekä hyvää elostelua, juhlaa itseä ja elämää kohtaan.

Olen myös itse hypännyt kameran eteen kuvattavaksi. Minua ei haittaa yhtään, että ihmiset katsovat minua. Tarvitsemme kokemuksia, että tulemme nähdyksi. Kuvissa kaiken ei tarvitse olla perinteisellä tavalla kaunista. Olen kulmikas ja kiemurainen tyyppi, ja minusta on hienoa tuoda se esiin kuvissa.

Aloitin valokuvaajana 20 vuotta sitten, ja olen nähnyt aitiopaikalta, miten kauneuden käsitys on laajentunut ja tervehtynyt. Nuoruudessani se oli ahdas, nyt se kuuluu kaikille. Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Työtä sen puolesta on tehtävä alati.

Työssäni haluan lisätä kauneuden monimuotoisuutta. Elämänmuutokseni on ollut oma polkuni ja olen tehnyt sen ennen kaikkea terveyteni vuoksi, mutta en ajattele, että kaikkien pitäisi pyrkiä samaan.

Ihailen kaiken näköisiä ihmisiä, ja minulle on tärkeää, että kaikenlaiset ihmiset nousevat muodin ja kauneuden kuvastoon.”