Stailaaja Maria Brand käy välillä varkaissa puolisonsa Jaren vaatekaapilla: ”Hänkin lainaa minulta takkeja”
Stailisti ja tiktokkaaja Maria ”Markku” Brand, 31, inspiroituu yllättävistä väripareista ja vaateyhdistelmistä. Keväällä hän kävi läpi ADHD-tutkimukset, jotka auttoivat häntä ymmärtämään ajatuksiaan kehostaan ja pukeutumisesta.
”Olen aina ollut vähän vaatevaras. Saatan etsiä asuihini elementtejä puolisoni Jare Brandin vaatekaapista, jos en löydä haluamaani omastani.
Suhteemme alkuaikoina Jare ei arvostanut vaatevarkauksiani, mutta hetken taistelun jälkeen hän on myöntynyt kohtaloonsa. Meillä on molemminpuolinen lupa vaatekaapeillemme. Jare lainaa minulta lähinnä joitakin takkeja tai hattuja.
Lapsuudenkotona asuessani varastin myös perheenjäsenteni vaatekaapeista asioita. Eniten lainasin vaatteita pikkusiskoltani, mutta välillä löysin tieni myös äidin ja isän vaatekaapeille.
Erilaiset väriparit ovat minulle yksi tärkeimmistä asioista asukokonaisuudessa. Päätän aina ensin yhden vaatekappaleen, jonka haluan pukea. Sitten etsin asuun jotain muuta saman väristä.
Tykkään yhdistellä vaatteita myös muuhun kuin niiden oikeaan käyttötarkoitukseen.
Kerran olin suunnittelemassa itselleni festariasua. Minulla oli keltainen hame, jolle etsin kaveriksi jotakin muuta keltaista. Lopulta löysin kirpputorilta upean keltaisen suihkuhatun, joka päässä menin Ruisrockiin.
Sain keväällä ADHD-diagnoosin. Tutkimukset auttoivat minua ymmärtämään, miten lapsuuteni on vaikuttanut siihen, kuinka ajattelen itsestäni ja miten se on voinut näkyä myös pukeutumisessani. Olen ollut aiemmin ankarampi itselleni.
Harrastin pitkään joukkuevoimistelua. Se on näkynyt tyylissäni siten, että olen ajatellut, etten saisi pukeutua perinteisen naisellisesti, esimerkiksi muotoja korostaen. Joukkuevoimistelussa ihanteena oli muodoton ja poikamainen vartalo.
Olen aina rakastanut sitä, kun muut pukeutuvat naisellisesti. Kuitenkin ajatus siitä, että minä en voi, on ollut minussa todella syvällä. Olen esimerkiksi ajattelut, että rintani eivät saa näkyä asuissa.
ADHD-tutkimukset olivat minulle terapeuttinen kokemus. Ne auttoivat minua ajattelemaan itsestäni lempeämmin, ja se näkyy myös pukeutumisessani siten, että kannan itseäni paremmin.
En myöskään enää ajattele, etten saisi pukeutua jollain tietyllä tavalla.
Vuosia sitten menin helposti ostoksilla vaatehumalaan, enkä ole ollut niin tarkka vaatteen materiaalin laadusta tai istuvuudesta. Olen aika lyhyt, ja ajattelin pitkään, että minun on mahdotonta löytää hyvin istuvia vaatteita tai kenkiä.
Nykyisin ajattelen, että jos jokin vaate ei imartele minua, vika on vaatteessa – ei minussa.
Vaatteen pitää näyttää päälläni siltä, että se on minulle tehty. Vaikka minulla olisi maailman kaunein paita vaatekaapissani, en käytä sitä, jos se ei istu hyvin. Päädyin viime syksynä myymään suuren osan vaatteistani, koska ne eivät istuneet päälleni täydellisesti.
Koska ilo huonosta heräteostoksesta on aika lyhyt, olen nykyisin kärsivällisempi, kun etsin uusia vaatteita.
Löysin juuri maailman hienoimman vispipuuron värisen Lovechild 1979 -merkin neuletakin käytettynä. Ihastelin sitä vuodenpäivät Pinterest-kansiossani ennen kuin löysin ja ostin sen. Neule on täydellinen, sillä se menee moneen asuun ja tilanteeseen.
Pyrin stailistin työssäni etsimään mahdollisimman paljon vaatteita kierrätettynä. Minulle on tärkeää, että asiakkaillani on hyvä olla asuissa, jotka suunnittelen.
Olen ylpein Muistatko mut? -valokuvaprojektin stailaamisesta. Suurin osa projektin vaatteista löytyi kierrätettynä.
Valokuvaprojektissa tunnetuista suomalaisista luotiin uusi kuva vanhan koulukuvan pohjalta. Monien lapsuuden vaatteita ei löytynyt tismalleen samanlaisina enää tänä päivänä. Niinpä se vaati minulta stylistina luovuutta.
Esimerkiksi Gasellien räppäri Hätä-Miikalla oli koulukuvassaan college, jossa oli siellä täällä raitoja. Yritin pitkään etsiä samanhenkistä paitaa, mutta lopulta päädyin piirtämään raidat itse tussilla viivoittimen avulla. Siihen meni monta mustaa tussia ja ainakin neljä tuntia aikaa.
Kuvaan Tiktokiin videoita asuistani. Aloitin videoiden tekemisen, koska toivoin saavani enemmän stylistin töitä, kun olen enemmän esillä. Nyt Tiktokista on tullut myös osa työtäni.
Haaveilen Voguen kannen stailaamisesta ja 50-luvun elokuvan puvustamisesta rajattomalla budjetilla. Rakastan sen vuosikymmenen muotia. Olisi ihanaa päästä haalimaan vintage-löytöjä elokuvaa varten.”
