"Carlos on kuusivuotias isovillakoira. Hän tuli perheeseemme vuosi sitten. Carlosin nimi tulee Don Carlos -oopperasta. Hän on kansainvälinen muotovalio ja näyttelyissä hyvin menestynyt kauneuskuningas, ennen kun tuli meille.

Ystävälläni oli kaksi uroskoiraa. Kun Carlos tuli siihen ikään, että hän alkoi haastaa alfaurosta, niitä oli vaikea pitää kerrostalossa.

Me otimme Carlosin sillä ajatuksella, että kokeillaan pari viikkoa, koska mieheni on allerginen. Sillä tiellä olemme.

Minulla on ollut monta vinttikoiraa, ensimmäisen sain 15-vuotiaana. Olin kinunnut sitä pitkään. Seitsenvuotiaasta saakka minulla oli ollut elämässäni kaksi päämäärää. Toinen oli tulla oopperalaulajaksi ja toinen, että minun piti saada koira.

Olemme Carlosin kanssa samalla aaltopituudella. Olemme mukavuutta rakastavia ja impulsiivisia, helposti hetkeen tarttuvia esteetikkoja. Olemme vähän samannäköisiäkin.

Carlos tykkää nukkua tyylihuonekaluilla ja olla kaunis, mutta kun lähdemme metsään, hän on maalaispoika. Vedän rönttävaatteet päälle, ja olemme kaikki kuraisia. Se on kivaa.

Carlos halailee paljon. Hän on jaloissani koko ajan. Aamuisin hän harjoittelee kanssani, ja hänellä on tyylitajua. Hän laulaa eri tavalla Wagneria kuin barokkimusiikkia.

Näyttelykoirana Carlos on tottunut hotelleihin. Hän lähtee usein mukaan kiertueille minun ja Aleksanterin kanssa. On todella tärkeää, että pojallani on Carlos seuranaan."

Kuvat ja video: Kari Kaipainen

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 12/2016. Katso videolta Johannan ja Carlosin yhteinen esiintymisnumero.