Talouden myytinmurtaja

PERNIÖN ASEMAN KUPEESTA lähtee rehevien lehmusten ja omenapuiden reunustama vanha tienpohja. Paikoin näkyy kiviaitaa, ja kesällä aidan vieressä kypsyvät ahomansikat. Tunnelmallinen tie kulkee ylös mäelle isoon puutaloon. Tiestä näkee, ettei se ole aikoihin ollut käytössä, koska taloon ajetaan nyt toista reittiä. Kermanvärinen talo on kuitenkin täynnä elämää. Kirjailija Venla Hiidensalo katsoo kotipihasta avautuvaa peltomaisemaa. ”On hienoa, kun talo on näin korkealla ja näkymä jatkuu pitkälle.” Perniössä sijaitseva vanha hirsitalo on hyvässä kunnossa ja täynnä elämää. Kun Venla vuosi sitten kävi puolisonsa Timo Mäkisen kanssa katsomassa tulevaa kotiaan, silloiset asukkaat antoivat heille omenoita. Seuraavana yönä omenien tuoksu valtasi helsinkiläisen kerrostaloasunnon. ”Se edesauttoi ostopäätöstämme. Tuoksu leijui ilmassa kuin kutsu.” Venla ja Timo olivat kiintyneitä synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin. Maalle muutto alkoi kuitenkin houkuttaa, kun pariskunnan lapset syntyivät. Varsinais-Suomi tuntui hyvältä suunnalta, sillä Venlan parikymppinen tytär opiskelee Turun yliopistossa. ”Perniöstä en tiennyt mitään, mutta talo oli juuri sellainen kuin halusimme: yli satavuotias hyväkuntoinen hirsitalo. Edelliset omistajat ovat pitäneet taloa kunnossa rakkaudella. Kahden pienen lapsen kanssa ei voi ostaa remonttikohdetta.” VENLA, TIMO SEKÄ LAPSET Otso, 3, ja Helmi, 1, muuttivat uuteen kotiinsa viime pääsiäisenä. Venla toteaa, että maallemuutto tai mikään muukaan elämänmuutos ei käy hetkessä ja kivuttomasti. ”Instagram on täynnä tilejä, joissa eletään unelmaa ja postataan kauniita kuvia vanhoista taloista ja puutarhoista. Todellisuudessa ison elämänmuutoksen tekeminen on hankalaa, kun pitää repiä itsensä irti niin monesta asiasta.” Rokokoohuonekalut erottuivat joukosta perheen edellisessä, 1970-luvun kerrostalokodissa, mutta ne kotiutuivat hyvin Perniöön. Tuolien takaa kurkistaa Helmi. Puutarhassa kasvaa paljon perinnekasveja sekä omena- ja luumupuita. Kultainennoutaja Fidel on ottanut tilukset omikseen. Talo oli alun perin Paarskylän kartanon tilanhoitajan talo. Edelliset asukkaat jättivät paljon talon henkeen sopivia huonekaluja, mistä Venla on ikionnellinen. Hän on tykästynyt etenkin tunnelmallisiin vanhoihin kaappeihin ja piironkeihin sekä mittojen mukaan teetettyyn verannan ruokapöytään. Vahvat värit tekevät kodin tunnelman. Makuuhuoneen tapetissa toistuvat samat sinisen ja poltetun oranssin sävyt kuin viereisen keittiön seinissä ja kaapistossa. ”Lämpimien sävyjen yhdistelmät viehättävät minua. Tämän talon voimakkaat värit muistuttavat Meksikosta. Olen matkustellut siellä paljon”, Venla kertoo. Sisäpihan puoleisessa kulmassa on edellisten asukkaiden musiikkihuone eli nykyinen lueskeluhuone. Lipaston päälle Venla on koonnut meksikolaisten kuvien ja esineiden kokoelman, jossa pääkallot ja kukkakuviot rönsyilevät sulassa sovussa. Sateenkaaren väreissä hohtava kattokruunu sopii rehevään tyyliin. Venla oli pitkään haaveillut lasiverannasta. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa ja astui sisään verannan ovesta, hän oli heti myyty. Keittiön kodikas ja lämmin värimaailma jatkuu viereisessä makuuhuoneessa. Lueskeluhuoneen lipastolla on meksikolaisten esineiden kokoelma. Maa on Venlalle läheinen, ja hän on matkustanut siellä paljon. PUNAISET PORTAAT vievät yläkertaan, jossa on Venlan työhuone. Pöytä tuli muutossa Helsingistä, mutta työtuoli oli talossa. Edellisellä tuolillaan Venla ehti kirjoittaa neljä romaania, kunnes kangas kului puhki. Nyt hän istuu puisella tuolilla. Ikkunan alla kasvaa vaahtera. Sen isot lehdet suojaavat kesäisin pahimmalta paahteelta. ”Tuntuu kuin istuisi majassa puun alla.” Venlan mukaan vanha maalaismiljöö tukee luovuutta. Kauneus virittää aistit. Venla kirjoittaa parhaillaan viidettä romaaniaan. Se kertoo pietarinsuomalaisten vaiheista vallankumouksen jälkeen. Kirjan alkuosa sijoittuu 1900-luvun alkuun – aikaan, jolloin tätä taloa alettiin vasta rakentaa. ”On inspiroivaa, että talo ja monet sen esineistä ovat nähneet romaanissa kuvatun ajan.” Pihan laidalla on iso, valkeaksi maalattu talousrakennus, jonka vintille Venla vetäytyy etäpalavereihin. Sadesäällä vintille voi mennä lasten kanssa askartelemaan. Rakkaan työpöytänsä Venla osti aikoinaan nettihuutokaupasta. Häntä ei haittaa, että laatikoiden vetimet ovat irronneet, ne ovat kyllä tallella. Kirjoituskoneen Venla löysi perniöläisestä vanhojen tavaroiden kaupasta Vintistä. Piharakennuksen tunnelmallinen vintti tarjoaa rauhallisen tilan etäpalavereille. Tänne on koottu talosta ja entisestä kodista yli jääneet huonekalut, jotta päärakennus säilyy avarana. Venla on järjestänyt kirjailijaystävänsä Katja Kallion kanssa Kello viiden salonki -nimisiä kirjallisuusiltoja kirjakaupassa Helsingissä. Hän toivoo, että ainakin osa salongeista voitaisiin järjestää Perniössä joko yleisötilaisuuksina tai videomuotoisina. Talousrakennukseen mahtuisi vaikkapa pop-up-kahvila ja muutakin toimintaa. ”Kaikki on vasta mietinnässä, mutta paikka tarjoaisi mahdollisuudet moneen”, kirjailija pohtii. Henkiset asiat ovat aina kiinnostaneet Venlaa. ”Uskon, että täällä vanhojen jalopuiden ympäröimässä talossa pääsen entistä paremmin irti hektisyydestä ja osaan keskittyä hetkeen.” Juttu on julkaistu Eevassa 11/22

1

2

3

4

5

6