”Kun olin kahdeksanvuotias, menimme perheeni kanssa käymään Afganistanissa. Huomasin siellä, että naisia kohdeltiin eri tavalla kuin miehiä. Monessa perheessä ruoka tarjottiin ensin miehille ja naiset söivät jämät. Naiskauppiaita ei näkynyt missään.

En vielä ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta tiesin, että tämä ei ole oikein. Kun palasin Suomeen, päätin, että haluan tehdä näille asioille jotakin. Siitä lähti haluni vaikuttaa.

Kuudennella luokalla osallistuin ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen. Hallitus halusi tehdä opintotukileikkauksia, ja se ärsytti minua ja kavereitani.

Mielenosoituksessa tajusin, että päättäjien on pakko kuunnella meitä nuoria. Aloin uskoa vaikuttamisen voimaan ja käydä sellaisten asioiden mielenosoituksissa, jotka olivat minulle tärkeitä. Nykyään teen aktivismia myös somessa eli jaan tietoa seuraajilleni ja vaikutan toimittajan työni kautta.

Haluan vaikuttaa erityisesti tyttöjen ja naisten oikeuksiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Utopiani on yhteiskunta, jossa kaikki epäkohdat on ratkaistu. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet nimestä, iästä ja taustasta riippumatta.

Suomessa menee moneen muuhun maahan verrattuna hyvin. Mutta se, että naiset saavat Suomessa opiskella tai kävellä kadulla ilman miestä, ei tarkoita, että olemme tehneet osuutemme.

Naisten oikeuksissa on Suomessakin paljon epäkohtia, joihin pitää puuttua. Suomalaiset naiset kokevat toisiksi eniten lähisuhdeväkivaltaa Euroopassa. Naisen euro on pienempi kuin miehen ja uran rakentaminen on vaikeampaa. Naiset myös kokevat paljon verkkohäirintää – vähättelyä, huorittelua ja haukkumista.

Kun aloitin aktivismin, minua haukuttiin ja vähäteltiin tosi paljon. Jotkut laittoivat viestiä, että he tietävät missä asun. Olin 14-vuotias, ja se tuntui tosi pahalta.

Aluksi en uskaltanut puhua häirinnästä muille. Ajattelin, että on oma syyni, että saan vihapostia, koska olen mennyt puhumaan näistä asioista. Onneksi lopulta kerroin. Sain apua ja yhteystietoni muutettiin salaisiksi. Ymmärsin, ettei toiminnassani ole mitään väärää.

Uskon, että häirintää tekevät ihmiset haluavat hiljentää vahvoja naisia. Minun ei pidä hiljentyä vaan tuoda ääntäni enemmän esille.

Huomasin, että työlläni on merkitystä, kun olin järjestämässä Black Lives Matter -mielenosoitusta ja sinne tuli lyhyessä ajassa paljon ihmisiä. Moni alkoi ymmärtää, mitä etuoikeudet tarkoittavat. Siitä tuli voimaannuttava fiilis.

Vaikuttaminen ei tarkoita sitä, että pitää puhua 5000 ihmiselle tai olla tosi paljon seuraajia somessa. Vaikuttaminen on sitäkin, että miettii arjessaan, mitä kuluttaa tai syö ja puhuu erilaisista aiheista perheen ja ystävien kesken.

Vaikka joskus turhauttaisi, monet asiat myös muuttuvat. Se motivoi tekemään enemmän ja olemaan antamatta periksi.”

Juttu on julkaistu Trendissä 01/2022.