JÄTTIKÖ ystäväsi väliin kaveriporukan illallisen kalliissa ravintolassa tai hotelliviikonlopun naapurikaupungissa?

Kyse ei välttämättä ollut siitä, etteikö hän olisi halunnut tulla. Ehkä hänellä ei vain ollut varaa – ja tätä moni ei ehkä tule ajatelleeksi.

Opiskeluaikana useimpien ystävysten rahatilanne on suunnilleen sama: rahaa on vähän tai vielä vähemmän. Ystävyyteen eivät kuulu kalliit brunssit vaan pikemminkin opiskelijaruokalat tai tomaattipasta.

Tilanne muuttuu, kun opiskeluelämä vaihtuu töihin. Rahaa käytetään huolettomammin kuin nuorempana ja ystävien kanssa sovitaan tapaamisia paikkoihin, joissa kuluu rutkasti rahaa: ravintoloihin, teatteriin tai viinibaareihin.

Silloin voi unohtua, että kaikkien rahatilanne ei välttämättä ole yhtä hyvä.

”On hyvä muistaa, että moni välttelee rahasta puhumista ja kokee noloksi, jos ei ole varaa johonkin”, erikoispsykologi, psykoterapeutti Maarit Lassander sanoo.

Ystävä saattaa pyrkiä pitämään talousvaikeudet omana tietonaan ja rakentaa näin tahtomattaan kuvaa, ettei raha ole ongelma.

JOS YSTÄVÄPORUKASSA ei ole puhuttu rahasta, kannattaa muistaa, että toisen pankkitilin tilanne voi olla erilainen kuin kuvittelisi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kalliiden illallisten sijaan on ehkä parempi idea pyytää ystävä kahville, uimaan tai lenkille. Näin välttyy kurjilta hetkiltä, eikä tule luoneeksi turhaa kitkaa ystävyyteen.

”Muuten molemmin puolin voi tulla väärinkäsityksiä. Toinen voi loukkaantua, kun jää ulkopuolelle rahatilanteensa tähden. Varakkaampi osapuoli taas voi luulla, ettei ystävä ole sitoutunut ystävyyteen, jos tämä jättää yhteisiä juttuja väliin”, Lassander sanoo.

Vaikka oma pankkitili mahdollistaisi kalliiden asioiden tarjoamisen ystävälle, siihen ei yleensä kannata ryhtyä. Sen sijaan voi suunnitella sellaista yhteistä tekemistä, johon useimmilla on omasta takaa varaa.

”Tarjoaminen korostaa tuloeroja. Pidemmän päälle köyhempi osapuoli voi alkaa tuntea itsensä maanvaivaksi ja toista taas alkaa ärsyttää, kun joutuu aina tarjoamaan. Kyseessä on selkeä valta-asetelma, joka on hankala ystävyyden ylläpitämisen kannalta.”

JOKAISELLA ON omanlaisensa suhde rahaan, eikä se merkitse kaikille samaa. Se kannattaa pitää mielessä myös ystävyyssuhteissa. Vaikka oma rahasuhde olisi mutkaton, ystävä ei välttämättä koe samoin.

”Mitä vähemmän rahaa elämässä on ollut, sitä enemmän sitä on tyypillisesti joutunut ajattelemaan. Silloin siitä on saattanut kasvaa itseään suurempi asia.”

Jos omassa elämässä ei ole ollut pulaa rahasta, voi olla vaikea ymmärtää, millaisia henkisiä esteitä rahattomuus voi tuottaa toiselle.

”Kyseessä voi olla paljon isompi asia kuin hetkellinen käteispula, jos rahaan on liitetty paljon merkityksiä. Rahattomuudesta voi esimerkiksi tulla tunne, ettei ole onnistunut hoitamaan raha-asioitaan hyvin, ja se saattaa hävettää.”

Raha merkitsee monille mahdollisuutta elää turvallista elämää ja olla oman elämänsä herra – rahattomuus taas päinvastaista.

”Ongelmallisimmillaan raha saattaa olla myös statuksen tavoittelua. Silloin ajatellaan, että hyvä rahatilanne kertoo hyvää itsestä. Rahan voi myös kokea pääsylipuksi tiettyjen ihmisten seuraan.”

Pahimmillaan ystävä voi siis ajatella, että pystyy pitämään yllä tiettyjä ihmissuhteita vain silloin, jos rahaa on tarpeeksi. Sitä tuskin kukaan toivoisi omalta ystävyydeltään.

KUINKA SUORAAN toiselta sitten kannattaisi tiedustella rahatilannetta? Ei ehkä kovin suoraan, sillä ystävä ei välttämättä halua puhua aiheesta. Sen sijaan voi lähteä liikkeelle omasta tilanteestaan.

”Kun itse kertoo avoimesti, mihin on varaa, se antaa toisellekin mahdollisuuden kertoa sen verran kuin haluaa.”

Omaan rahapuheeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Varallisuus voi olla huomaamatta läsnä ystävyydessä: kerrotaan sisustussuunnitelmista, kylpylälomista, hienoista ravintolakokemuksista. Se voi tuntua toisesta pahalta, jos tällä on paljon vähemmän rahaa käytettävissään.

”Raha vaikuttaa myös siihen, mitä on mahdollista kokea. Kaikki eivät pysty matkustelemaan paljon, ja silloin yksityiskohtaiset kuvaukset ihanista matkoista voivat herättää ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunnetta.”

Jos huomaa, että on kateuden kohde, elämästään kannattaa nostaa esille muita asioita. Ystävälleen voi olla avoin ja rehellinen siitä, ettei raha välttämättä tuo niin paljon onnea ja tyydytystä kuin toinen ehkä kuvittelee. Niin rahan merkitys pienenee ja tuloerot eivät tunnu ehkä niin pahalta.

Jos taas on itse ystävyyssuhteessa se, jolla on huonompi rahatilanne, voi huomata olevansa kateellinen ystävälleen. Siitä ei kannata morkata itseään.

”Kateus ei ole epätervettä, vaan kertoo, että ystävällä on asioita, joita toivoisi omaankin elämäänsä. On ihan ok haluta sitä, mitä raha voi tuoda mukanaan, eli turvallisuutta, helppoutta ja vapautta tehdä asioita.”

Juttu on julkaistu Trendissä 2/2023.