Vuoden 2025 parhaat tv-sarjat ovat tässä – toimitus valitsi 10 suosikkiaan
Oletko nähnyt tv-sarjoja, jotka jäävät mieleen? Kokosimme eeva.fin toimituksen suosikkisarjat tältä vuodelta yhteen juttuun.
1. The Reservatet
Mistä näkee: Netflix (1 kausi, 6 jaksoa)
Cecilie (Marie Bach Hansen) elää yläluokkaista elämää puolisonsa Miken (Simon Sears) ja poikansa kanssa Kööpenhaminan lähistöllä. Yhtä yläluokkaista elämää elää Cecilien ja Markin naapureina asuva pariskunta, Katarina (Danica Curcic) ja Rasmus (Lars Ranthe). Molemmilla pariskunnilla on filippiiniläiset au pairit, ja he juovat viiniä usein yhdessä. Mark ja Rasmus tekevät myös töitä yhdessä.
Kun naapureiden au pair Ruby (Donna Levkovski) pyytää apua Cecilieltä, Cecilie kieltäytyy kuuntelemasta, koska ei halua sekaantua ystäviensä elämään. Pian tämän jälkeen au pair katoaa. Cecilie tuntee syyllisyyttä ja alkaa tutkia, mitä au pairille on tapahtunut. Myös Cecilien ja Markin au pair Angel (Excel Busano) järkyttyy Rubyn katoamisesta ja haluaa löytää tämän.
Selvittäessään Rubyn kohtaloa Cecilien suhde etenkin naapurin Rasmukseen kiristyy. Loppujen lopuksi Cecilie ei ole varma, voiko hän luottaa keneenkään lähipiirissään.
Reservatet koukuttaa ensihetkistä alkaen. Se on hienosti käsikirjoitettu ja upeasti kuvattu, mutta samalla yhteiskuntakriittinen trilleri. Katsoja ei voi olla ajattelematta filippiiniläisten au pairien ja överirikkaiden tanskalaispariskuntien valtasuhdetta. Sarja saa myös kysymään, voiko raha pilata ihmisen ja mahdollisesti näiden lapsetkin.
Mitä ihmettä Rubylle on tapahtunut? Ja onko syyllinen tai ovatko syylliset joitain aivan muita kuin sarjan alussa luulisi? Vastausta tähän kysymykseen saa odottaa sarjan viimemetreille asti. Toivottavasti sarjasta nähdään vielä toinen kausi. Inka Simola
2. Your Friends and Neighbours
Mistä näkee: Apple TV+ (1 kausi, 9 jaksoa)
Oletko nähnyt somessa videoita, joissa keski-ikäinen mies tanssii antaumuksella keskellä yökerhon sinisiä valoja silmät kiinni? Kasvoillaan hänellä on vapautunut ilme, kuin hän olisi irtautunut hetkeksi kaikista vastuistaan.
Minun somesyötteeni on täynnä näitä videoita. Usein ennen tanssivaa miestä joku kuvailee vähän raskasta arkeaan. Yhdistelmä kuvaa tunnetta siitä, että haluaisi hetkeksi jonnekin muualle. (Tavoitan tunteen hyvin. Minunkin loppuvuoteeni on hiipinyt fiilis siitä, että kunpa voisin vain jättää kaiken ja karata vaikka Kanarialle.)
Tanssipätkä on peräisin Your Friends & Neighbors -sarjasta, ja mies on sarjan päähenkilö Andrew ”Coop” Cooper (Jon Hamn). Videoiden kautta päädyin katsomaan alkuvuodesta julkaistua sarjaa, ja olen siitä erittäin iloinen. Sarja nousi nopeasti yhdeksi vuoden suosikeistani.
Tarina alkaa siitä, kun hiljattain vaimonsa jättämä Coop saa potkut. Vuosikausia hän on tahkonnut kovaa liksaa rahoitusalalla ja elänyt täydellistä perheidylliä. Sitten kaikelta putoaa pohja.
Ihan tyhjän päälle Coop ei tokikaan romahda. Ökyrikkaat harvoin menettävät aivan kaikkea. Hän asuu edelleen mukavasti omakotitalossa, ajaa nopealla autolla, käy illalliskutsuilla ja juttelee naapureidensa kanssa. Hänellä on perhe, joka välittää, vaikka suhtautuukin häneen vähän nuivasti. Ero ja potkut kuitenkin muuttavat jotain Coopin sisimmässä. Hän alkaa nähdä rikkaan naapurustonsa uusin silmin.
Samalla hän alkaa murtautua naapureidensa koteihin: hengailemaan ja varastelemaan käsittämättömän kalliita kelloja, viinipulloja ja taidetta. Varastelusta tulee keino ylläpitää aiempaa elämäntyyliä, mutta ilmiselvästi myös jonkinlainen henkireikä.
Sanomattakin selvää on, että pian homma eskaloituu. Lopulta yhden naapurin kotoa löytyy ruumiskin.
Your Friends & Neighbors tuntuu vähän siltä kuin The White Lotuksen rikkaat olisivat palanneet lomalta kotiin. Samat etuoikeudet ja sama kyvyttömyys kohdata itseään. Tällä kertaa ollaan vain kotona.
Sarja on täynnä loistavia hahmoja. Coop, hänen ex-vaimonsa Mel (Amanda Peet), heidän lapsensa ja ystävänsä, Coopin mielenterveysongelmista kärsivä sisko Ali (Lena Hall), kodinhoitajat, panttilainaamoa pyörittävä rouva ja muut naapuruston asukkaat muodostavat porukan, jossa kukaan ei ole täysin sympaattinen mutta jokainen on kiinnostava. Kaikilla on jotain menetettävää ja salattavaa.
Sarja on poikkeuksellisen koukuttava kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun vihdoin tajuaa, että ehkä ne asiat elämässä, joita on kipeästi tavoitellut, eivät olekaan niitä, joita tarvitsee. Siksi se jää myös mieleen, paljon pidemmäksi aikaa kuin pelkkä somevideo. Milla Kukkonen
3. The Beast in Me
Mistä näkee: Netflix (1 kausi, 8 jaksoa)
Pulitzer-palkittu kirjailija Aggie Wiggs (Claire Danes) elää koiransa kanssa isossa talossa varakkaalla alueella New Yorkissa, Long Islandilla. Aggie on erakoitunut ja yrittää toipua lapsensa kuolemasta ja päästä eroon kirjoituskammostaan.
Aggien naapuriksi muuttaa ylimielisen oloinen Nile Jarvis (Matthew Rhys). Nile on varakas kiinteistömoguli, joka on aikaisemmin ollut julkisuudessa sen takia, että häntä on epäilty ensimmäisen vaimonsa katoamisesta.
Nile kiinnostuu Aggien persoonasta eikä jätä tätä rauhaan. Pian Aggie saa idean, että Nilen tarina pitäisi kertoa kaikille ja hän haluaa kirjoittaa tästä kirjan.
Tästä alkaa psykologinen trilleri, joka on yksi tämän vuoden parhaista sarjoista. The Beast in Me koukuttaa ensijaksosta alkaen. On pakko nähdä, mihin pääosakaksikon suhde johtaa ja miten päähenkilöiden ja heidän läheistensä käy.
Käsikirjoitus on tehty taidokkaasti. Uhkaa rakennetaan hiljalleen, ja katsoja palkitaan vain pienillä vihjeillä. Sekä Claire Danes että Matthew Rhys ovat rooleissaan loistavia ja uskottavia. Myös sivuosanäyttelijät ovat nappivalintoja. Yksi heistä on Nilen isän roolissa nähtävä Jonathan Banks, joka on tuttu muun muassa Breaking Bad- ja The Better Call Saul-sarjoista.
Sarja saa miettimään ihmisen pimeitä puolia ja esimerkiksi sitä, voiko aikuinen psykopaatti tai sosiopaatti parantua. Hahmot ovat sen verran ristiriitaisia, ettei asiaa voi olla pohtimatta. The Beast in Me’n keskiössä on myös se, voiko pimeä puoli saada vallan terveestä ihmisestä, jolla ei ole vaikeaa persoonallisuushäiriötä.
Kahdeksan jakson jälkeen sarja jää pyörimään päässä. Jos lankeaa kylmäkiskoisen manipuloijan karismaan ja päästää tämän liian lähelle, voiko tällaista ihmistä saada ikinä pois mielestään? Inka Simola
4. Adolescense
Mistä näkee: Netflix (1 kausi, 4 jaksoa)
Brittisarja Adolescense on kerännyt kaiken mahdollisen ylistyksen myös Suomessa. Kehut eivät tässä tapauksessa ole ylisanoja. Sarja on sellainen syväsukellus ihmismieleen, että lopputekstien rullatessa katsoja jää vain haukkomaan henkeään sekä ahdistuksesta että ihastuksesta.
Aihe on synkkääkin synkempi: perheen 13-vuotiasta poikaa syytetään koulutoverinsa murhasta, ja tavallinen arki on hetkessä mennyttä ikiajoiksi. Kun tapahtumavyyhti alkaa purkautua, paljastuu muun muassa, miten täydellisen tietämättömiä vanhemmat ovat teiniensä maailmasta. Tilannetta käsitellään vuoroin eri asianosaisten näkökulmasta.
Suorastaan käsittämätöntä on, että jokainen intensiivinen jakso on kuvattu yhdellä otolla, mikä tekee tapahtumista suorastaan piinallisen todentuntuisia. Annaleena Jalava
5. The White Lotus
Mistä näkee: MAX (3. kausi, uudella kaudella 8 jaksoa)
Tänä keväänä pitkä odotus tuli päätökseensä, kun The White Lotuksen kolmas kausi julkaistiin. Uusissa jaksoissa ylellinen lomakohde löytyy Thaimaasta. Siellä rikkaat turistit yrittävät löytää rauhan ja henkistyä. Mutta kuten sarjan ideaan kuuluu, seesteisen pinnan alla kuplii.
Kaikilla hotellin äveriäillä vierailla on omat ongelmansa. Ja kuten aiemminkin, ongelmat ovat ennen kaikkea yläluokkaisia. Kolmas kausi on periaatteessa melko irrallinen edellisiin kahteen kauteen. Ensimmäiseltä kaudelta tuttu hoitaja Belinda (Natasha Rothwell) nivoo kuitenkin kausia yhteen. Uusia turistiporukoita on kolmoskaudella kolme.
On ystäväporukka, jossa kireiden hymyjen takana sykkii monenlaisia vähemmän hienostuneita tunteita. Perhe, jossa kaikki pelkäävät omalla tavallaan paljastumista. Epäsopusuhtainen pariskunta, joka tuntuu vuorotellen rakastavan ja vihaavan toisiaan.
The White Lotus on edelleen erittäin viihdyttävä. Parasta siinä on yhä vain yhteiskuntakritiikki. Sarja saa tuoreellakin kaudella miettimään kultaisia häkkejä. Miten voi olla, että on kaikki resurssit ympärillään, mutta mikään ei ole silti hyvin? Miksi ylläpitää kulisseja, kun ongelmat johtuvat nimenomaan niistä? Milla Kukkonen
6. Paradise
Mistä näkee: Disney+ (1 kausi, 8 jaksoa)
Seesteisen amerikkalaisyhteisön rauha järkkyy, kun vaikutusvaltainen henkilö löytyy kuolleena. Alkaa murhatutkinta, joka saa heti outoja piirteitä.
Tämän enempää This Is Us -sarjan luojan Dan Fogelmanin uutuussarjasta Paradise ei voi juonesta kertoa ilman, että katselukokemus murskautuu. Kannattaa nimittäin valmistautua yllättymään kerta toisensa jälkeen.
Kaikki sarjassa on kohdillaan. Jännitysdraamaksi luokiteltava sarja taiteilee onnistuneesti takaumilla, ja näyttelijäkaartissa on pelkkiä nappivalintoja.
Loistavat kasarihitit ja cover-versiot kruunaavat kohtauksia niin hyvin, että katselukokemus on ihastuttavan kokonaisvaltainen. Kevyeksi sarjaa ei voi aihepiirinsä takia sanoa, mutta ahdistavaksi en sitä kutsuisi – pikemminkin vaikuttavaksi.
Paradise on ehdottomasti paras tv-sarja, jonka olen katsonut hetkeen. Anni Peltola
7. The Pitt
Mistä näkee: HBO Max (1 kausi, 12 jaksoa)
Katsoitko sinäkin ysärillä Teho-osastoa? Noah Wylen esittämä John Carter oli (tietenkin) lempihahmoni, joten kun suoratoistopalvelu Max kertoi Wylen tuottamasta uudesta sairaalasarjasta, olin myyty.
The Pitt kertoo pitsburghilaisen sairaalan päivystyksen yhdestä arkipäivästä. Yksi tunti sarjan maailmassa on yksi jakso.
Sarjan tunnelma on sairaalasarjaksi ainutlaatuinen. Nyt pääosassa eivät ole ihmissuhteet, kuten Teho-osastossa ja muissa tutuissa sairaalasarjoissa.
Pääpaino on potilaissa, ja hahmojen yksityiselämistä kerrotaan vain vähän, hiljalleen jakso jaksolta tietysti enemmän. Päivystyspolia rassaa niukka budjetti, järkyttävät potilasjonot odotustilassa taukoamatta ja lääkäriopiskelijoiden paineet. Tunnelman ahdistavuuden aistii.
Kuvaus- ja kerrontatavassa on jotain raikasta ja uutta: esimerkiksi sarjan näyttelijöitä ei ole meikattu ja kammattu. Osittain siksi vertaus Teho-osastoon ontuu. Anni Peltola
8. Nobody Wants This
Mistä näkee: Netflix (2 kautta, 20 jaksoa)
Tätä toista kautta todella odotin! Nobody Wants This -sarjan idea on kiinnostava: seksi- ja parisuhdepodcastin vetäjä rakastuu rabbiin, joka saisi avioitua vain samaan uskontoon kuuluvan kanssa.
Voiko rakkaus ylittää sen, että pari tulee hyvin erilaisista kulttuureista ja elämäntavoista ja toisen elämänvalinnat eivät juuri jousta? Eikä lopulta kyse ole vain kahdesta ihmisestä vaan myös heidän hyvin erilaisista perheistään ja läheisistään, mikä lisää tilanteisiin konfliktiherkkyyttä.
Sarjassa on koukuttavaa paitsi tilanteet myös erilaiset hahmot. Yksi kiinnostavista on sisko, joka alkaa toisella kaudella seurustella terapeuttinsa kanssa.
Sarjan dialogi on nokkelaa, nopeaa ja suorapuheista. Onneksi kolmas kausikin on jo tulossa. Mari Karsikas
9. Surman susi
Mistä näkee: MTV Katsomo+ (1. kausi, 6 jaksoa)
Kuolleen suden vatsasta löytyy ihmisen jäänteitä pienessä Haaparannan kaupungissa.
Tapausta alkaa tutkia poliisi Hannah Wester (Eva Melander). Samoihin aikoihin kaupungissa tapahtuu muutenkin outoja ja karmivia asioita. Paikallinen pariskunta löytää sattumalta autosta ruumiin, suuren summan rahaa ja huumeita. Sitten kaupunkiin saapuu venäläinen, ruotsia puhuva palkkamurhaaja Kat (Eliot Sumner).
Tästä alkaa Surman susi, joka perustuu Silta-sarjan pääkäsikirjoittaja Hans Rosenfeldtin rikosromaaniin. Surman susi on ehtaa nordic noiria, mustalla huumorilla höystettynä. Sarjassa liikutaan Haaparannassa, Suomen ja Ruotsin rajan molemmilla puolilla. Myös kahdella suomalaisella on sarjassa rooli. Eero Milonoff näyttelee suomalaispoliisia, Samia. Hannes Suomisen roolihahmo kokee karun kohtalon.
Väkivalta on sarjassa ajoittain brutaalia ja voi hetkellisesti säikäyttää katsojan, mutta muuten tunnelmasta on onnistuttu luomaan kutkuttava. Kuten tyylilajiin sopii, kaikkialla on koko ajan harmaata, eivätkä henkilöhahmot turhia lörpöttele – etenkään palkkamurhaajaa näyttelevä Eliot Sumner.
Eliot Sumnerin näyttelijäntyötä on erityisen kiinnostavaa seurata. Vuorosanoja on niukasti, mutta Sumner vakuuttaa kylmäverisenä, joskin hetkittäin hauraan oloisena palkkamurhaajana. Hänen habituksensa on kuin luotu rooliin.
Näyttelijävalinnat ovat sarjassa muutenkin oivallisia.
Eva Melander on erinomainen poliisi Hannah Westerina. Sopivan ristiriitaiseksi käsikirjoitettu Hannah on työssään terävä ja kunnianhimoinen, mutta hänen henkilökohtainen elämänsä on solmussa. Hannahilla on suhde kollegaansa ja välit Thomas-puolisoon (Solsidan-sarjan Oven roolista tuttu Henrik Dorsin) ovat etäiset, jopa olemattomat. Hannah välttelee tunteista puhumista, sillä hän ei ole koskaan päässyt yli hänen ja Thomasin Elin-tyttärensä katoamisesta. Tästä nähdään sarjassa takaumia, ja se on tietysti olennainen osa juonikuviota.
Kuuden jakson jälkeen sarjan tunnelmaa ja hahmoja jää jopa ikävä. Inka Simola
10. Toisten rahat
Mistä näkee: Yle Areena (1 kausi, 8 jaksoa)
Globaali veropetosvyyhti ja sen tutkiminen. Ei kaikkein seksikkäin tv-sarjan aihe. Saksalais-tanskalainen Toisten rahat onnistuu kuitenkin koukuttamaan. Sarjan ällistyttävin asia todetaan joka jakson alussa: ”Sarja perustuu tositapahtumiin. Valitettavasti.”
Raha, valta, ahneus ja moraali ovat törmäyskurssilla, kun isot pankit, sijoittajat ja viranomaiset pyörittävät miljardeja yhteisestä verokassasta.
Tavallisen katsojan ei ole aivan helppo ymmärtää monimutkaista ja vuosikausia jatkunutta petosta. Lyhykäisyydessään osinkokauppoihin liittyviä veronpalautuksia maksettiin sijoitusyhtiöille kahteen kertaan.
”Vettä ei omista kukaan. Mutta jos laittaa vettä pulloon, sitä voi myydä. Meidän tehtävämme on keksiä pulloja.” Suunnilleen näin yritysjuristi kuvailee sarjassa toimenkuvaansa. Moraalista puolta olisi voinut pohtia enemmänkin.
Valtiot menettivät kymmeniä miljardeja euroja, mutta poliitikot olivat oudon vastahakoisia puuttumaan asiaan. Lopulta toimittajat paljastivat vuosia jatkuneen toiminnan vuonna 2017.
Poikkeuksellisen laaja aineisto, niin kutsutut ”Panaman paperit” jaettiin kymmeniin toimituksiin ympäri Eurooppaa. Suomesta mukana olivat tutkivat journalistit Ylen MOT-ohjelmasta ja FST:n Spotlightista.
Toisten rahat -sarjan keskeisiä hahmoja ovat tanskalainen verohallinnon osastopäällikkö Inger Brogger (Karen-Lise Mynster) ja hänen alaisensa Niels Jenssen (David Dencik), huijauksen alullepanija, juristi Sven Lebert (Nils Strunk) ja saksalainen yleinen syyttäjä Lena Birkwald (Lisa Wagner).
Henkilöt ovat keksittyjä, mutta sarjassa vilahtaa nimenä myös juttuun sekaantunut – ja siitä huolimatta myöhemmin Saksan liittokansleriksi noussut – Olaf Scholz. Anna Paju
