Vuoden Eeva 2024 -ehdokas Saara Särmä: ”Turvallisuuspolitiikassa tarvitaan naisten kriittisiä ääniä”

Kun valtakunnan ykkösfeministiksi tituleerattua tutkija Saara Särmää, 49, hävettää, hän muistuttaa itseään häpeän perimmäisestä syystä.

”Se on vain se patriarkaatti olkapäällä, joka haluaa saada ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi ja pienentämään itseään. Meidät naiset on kasvatettu siihen, että tyttöjen on suotavaa olla hiljaa ja nätisti. Sellaisista uskomuksista ei tarvitse välittää.”

Saara työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt myös muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulussa ja on perustanut feministisen ajatteluhautomo Hatun yhdessä Rosa Meriläisen kanssa. Lisäksi hänet tunnetaan taiteilijana, aktivistina ja eri medioissa taajaan esiintyvänä vakiokasvona.

Vaikka meriittejä on paljon, Saara kärsii edelleen erityisesti esiintymistilanteita seuraavasta jälkihäpeästä.

Näin kävi esimerkiksi silloin, kun Saaran tekemä sarkastinen Congrats, you have an all male panel -meemitili levisi maailmanlaajuiseen suosioon sosiaalisessa mediassa vuonna 2015. Saara poimi eri medioista kuvia seminaareissa, tapahtumista ja keskustelutilaisuuksista, joiden koko osallistujakaarti koostui miehistä. Näin hän teki näkyväksi sitä, miten miesvaltaista asiantuntijuus on.

Oivaltavasta ja hauskasta tilistä tuli nopeasti suosittu, ja Saarasta se tutkija, jolle soitettiin, jos tarvittiin asiantuntevaa lausuntoa johonkin tasa-arvokysymykseen.

Vanha häpeä nostaa päätään joskus myös silloin, kun Saara kommentoi Ukrainan sodan myötä sähköistynyttä turvallisuuspoliittista keskustelua. Saara sanoo, että nykyisessä ilmapiirissä on hankala tuoda esiin kriittisiä kysymyksiä esimerkiksi siitä, mitä kaikkea Suomen Nato-jäsenyys merkitsee.

”Vallalla on rautaa rajalle -tyylinen retoriikka, eikä sitä ole helppo kyseenalaistaa ilman että syytetään naiiviksi. Vaikka minulla on tohtorintutkinto kansainvälisestä politiikasta, moni mies tulee silti sanomaan, että kuulepas nyt kun minä kerron sinulle, miten nämä asiat oikeasti ovat.”

Useimpina päivinä Saara ottaa selfien ja julkaisee sen Instagram-tilillään. On huulipunaa eli ei, on fiilis omasta itsestä sillä hetkellä hyvä tai ei. Se on hänen tapansa näyttää itsensä sellaisena kuin on – ei sellaisena kuin hänen toivotaan olevan.

Länsimaista akateemista feminismiä, jota Saarakin edustaa, on säännöllisesti syytetty siitä, että se halveeraa naisia, jotka ylläpitävät niin sanottuja perinteisiä kauneusihanteita. Saara myöntää, että myös hän on ollut ennakkoluuloinen erittäin laittautuneita naisia kohtaan – ja ellei pidä varaansa, on toisinaan edelleen.

Osittain ennakkoluulot johtuvat siitä, että Saaraa ei ole ikinä kiinnostanut meikkaaminen ja muu laittautuminen.

”En osaa laittaa tukkaani ja meikata, vaikka arvostan sitä, että joku muu osaa.”

Oma kysymyksensä toki on, onko laittautuminen aidosti vapaaehtoista, Saara pohtii.

”Naisilta odotetaan kauneustyötä ja vielä hyvin tietynlaista luonnollista kauneutta, joka näyttää siltä kuin sen eteen ei olisi tehty mitään. Kauneuden ylläpito vie paljon aikaa ja rahaa, ja tutkimusten mukaan ulkonäkö vaikuttaa paljon työllistymiseen, taloudelliseen pärjäämiseen ja ihmissuhteisiin.”

Jos sosiaalisen median ulkonäkökeskeisyys ahdistaa, Saara neuvoo seuraamaan keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä – eri ikäisiä, eri painoisia, eri kulttuureista tulevia.

Kyse on Saaran mukaan lempeän katseen opettelusta itseä ja muita kohtaan.

”Joskus olen katsonut jotain hyvin erikoisesti pukeutunutta naista ja ajatellut, että mitä tuolla oikein on päällään. Ne ovat yleensä olleet hetkiä, jolloin en ole voinut itse kovin hyvin.”

Saara toteaa, että överilaittautumisessa on myös jotain radikaalia ja kapinallista.

”Nykyisin pyrin kehumaan sosiaalisessa mediassa muita naisia ja nostamaan esiin sellaista ajattelua, joka ei muuten tulisi esiin. Lempeydessä on yllättävää voimaa.”