Metsä, hiihtolenkit ja jokailtainen sauna. Niiden avulla Hanna Nohynek jaksaa raskaan työtaakkansa.

THL:n ylilääkärinä työskentelevä Hanna on kuluneiden kahden pandemiavuoden aikana tullut tunnetuksi rauhoittavista julkisista esiintymisistään, jotka ovat viestittäneet suomalaisille, että tästäkin selvitään. Niiden ansiosta Eevan lukijat äänestivät hänet Vuoden Eevaksi 2022.

Kun Hanna Nohynek avaa Teams-videoyhteyden, hän näyttää ruudulta lumisia maisemia, joita värittävät vihreät puut ja lumen alta pilkistävät pensaat.

”Katso, asumme ihan maalla. Tuosta pääsee hiihtämään.”

Hanna kääntää konetta. Uusi perheenjäsen, musta labradorinnoutaja, koisaa lattialla.

”Edellinen labradorinnoutajamme Allu sairastui ja jouduttiin lopettamaan sairauden takia vain runsas kuukausi sitten. Se oli traumaattinen kokemus. Kun Ukrainan sota alkoi, mieheni huomasi puolalaisen kennelin ilmoituksen pennuista, joita ei voitukaan viedä Ukrainaan. Hän järjesti yhden pennuista meille.”

Koira oli Hannalle ja hänen puolisolleen onni onnettomuudessa, joten he antoivat sille nimen Onni.

Hannan työpäivät kestävät edelleen usein aamuvarhaisesta vähintään puolilleöin. Hän toivoo, että viimeistään kesä tuo omikrontilanteeseen helpotusta ja ettei uusia epidemiaryöpsähdyksiä enää tule.

”Loma olisi kyllä jo tervetullut.”

Tulevaisuuden toivoa ja luottamusta elämään Hanna Nohynek ammentaa kuitenkin ennen kaikkea työstään.

”Olen action woman, toiminnan nainen”, hän naurahtaa.

”Toki tunnen joskus ahdistusta ja pelkoa, mutta kun alan tehdä tutkimustyötä, ne katoavat. Kaikki on niin pohjattoman kiinnostavaa. On mahtavaa, että voimme analysoida ja ratkaista ongelmia tieteen ja teknologian avulla.”

Hanna sanoo olevansa onnekas, koska saa tehdä niin mielenkiintoista ja palkitsevaa työtä.

Joskus intohimoon sekoittuu suorittamisen pakkoa. Hankalien tunteiden pakeneminen puurtamiseen on lapsuudenperheessä opittu tapa.

Suorittamisen tarve kuitenkin pysyy siinä määrin aisoissa, että Hanna ei mene ylikierroksille, nukkuu aina hyvin ja herää palautuneena ja virkeänä.

Pitkittyneen koronapandemian lisäksi ajassa on muitakin suuren stressin aiheita. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, epävakauden lisääntyminen Euroopassa sekä yhä akuutimpia toimia vaativa ilmastokriisi kuormittavat ihmisiä.

Hanna Nohynek kanavoi niidenkin aiheuttaman ahdistuksen toimintaan ja pohtii kollegojensa kanssa, mitä he voisivat tehdä. Hanna on osallistunut kannanottojen laatimiseen muun muassa Lääkärit ydinsotaa vastaan - ja Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestöjen riveissä.

Kansainvälinen myötätunto Ukrainaa kohtaan on herättänyt Hannan mielessä tuttuja tuulahduksia. Nuoruudessaan 1970-luvulla hän itse oli mukana solidaarisuusliikkeessä ja keräsi rahaa Chilen sotilasvallankaappauksen uhreille.

Noihin aikoihin hän myös liittyi Tapiolan kansandemokraattisten nuorten opintopiiriin.

”Se oli taistolaisaikaa. Kävimme Agit-Propin ja Inti-Illimanin konserteissa ja vastustimme porvarillisuutta.”

Ajassa oli paljon hienoa, mutta Hanna myöntää, että taistolaiset suhtautuivat Neuvostoliittoon auttamattoman sinisilmäisesti. Häneltä itseltään laput putosivat silmiltä viimeistään, kun hän lukioikäisenä kävi maassa ja näki, kuinka kaukana paratiisista se oli.

Isoäiti oli Hannalle tärkeä keskustelukumppani.

”Köyhässä, työväenluokkaisessa perheessä kasvanut isoäiti herätti minut huomaamaan, mikä merkitys sosioekonomisilla luokilla on. Ankkuroiduin enemmän hänen maailmaansa kuin vanhempieni, jotka olivat tehneet luokkaretken keskiluokkaan.”

Hanna Nohynek tuli raskaaksi 18-vuotiaana. Hän valitsi abortin, jotta voisin opiskella.

”Ajattelin, että sen, mitä opiskelen, pitää olla jotain erittäin merkityksellistä ja hyödyllistä, koska maksan siitä niin suuren hinnan. Päätin opiskella lääketiedettä ja suunnata kenttälääkäriksi kehitysmaihin.”

Valmistuttuaan Hanna päätyi pitkäksi aikaa tekemään lääketieteellistä tutkimusta kehittyvissä maissa Suomen Akatemian, Kansanterveys- laitoksen ja THL:n alaisuudessa.

Matka vei muun muassa Filippiineille, missä projektiryhmä teki keuhkokuumetutkimusta ja tutki uuden pneumokokkirokotteen tehoa.

Filippiineillä elämän kirjo oli suuri ja köyhyyttä ja kurjuutta valtavasti.

Hanna muistelee, miten monet ihmiset asuivat aivan kaatopaikkojen vieressä ja penkoivat päivittäin jätteitä etsien ruokaa ja rahanarvoista tavaraa. Hän näki monien pikkulasten kuolevan keuhkokuumeeseen, jonkun rabiekseen. Myös yksi rokotustutkimukseen osallistunut lapsi kuoli pian rokotteen saamisen jälkeen. Maanjäristykset ja taifuunit tekivät tuhojaan.

”Kerrankin kävimme perheen kanssa Baguiossa retkellä, ja muutama päivä sieltä lähtömme jälkeen maanjäristys romautti kasaan hotellin, jossa olimme olleet. Heräsin miettimään, miten sattumanvaraista elämä on ja miten pienestä kaikki voi olla kiinni.”

Hanna alkoi totuttautua ajatukseen, että elämässä voi tapahtua mitä vain.

”Piti opetella hyväksymään, että kaikkia maailman ongelmia ei voi ratkaista. Teen vain sen, minkä pystyn.”

Nykyisessä työssään Hanna Nohynek onnekseen pystyy tekemään ihmiskunnan hyväksi paljonkin.

THL-työnsä lisäksi hän vaikuttaa globaalisti. Hanna on puheenjohtajana maailman terveysjärjestön WHO:n kansainvälisessä koronarokotusten asiantuntijaryhmässä ja mukana Kansainvälisen rokotusinstituutin IVI:n johtoryhmässä. IVI tutkii köyhien maiden tarpeisiin kehitettyjä uusia rokotteita.

Lähimmäisenrakkaus ja heikompien auttaminen ovat Hannan tärkeimmät elämänarvot.

”Olen perinyt arvopohjan äidiltäni, joka oli harras kristitty.”

Täysi-ikäistyttyään Hanna erosi kirkosta, koska sen patriarkaalisuus ei sopinut hänen feministiseen ajatusmaailmaansa eivätkä sen uskomukset hänen tieteelliseen maailmankuvaansa. Heikompien auttamisen eetosta hän kuitenkin on vaalinut koko elämänsä.

Hanna Nohynek lahjoittaa rahaa monille auttamistyötä tekeville järjestöille. Muun muassa Suomen Punainen Risti, Unicef, Lääkärit ilman rajoja, Luonto-Liitto ja WWF saavat häneltä kuukausilahjoituksia.

Myös kiitollisuus on hänelle tärkeää. Hanna on kiitollinen esimerkiksi siitä, että eli onnellisen lapsuuden, jonka aikana syntyi vankka perusturvallisuuden tunne.

Nyt äiti ja isä ovat kuolleet, samoin Hannan paras työkaveri Kansanterveyslaitokselta. Menetyksien jälkeen Hannassa on herännyt kiitollisuus siitä, että hän saa vielä olla elossa, kuulla ja nähdä elämän ihmeellisyyttä.

Kolmekymppisenä Hanna Nohynek sai tyttären ja joutui samalla käsittelemään surua siitä, ettei silloinen elämäntilanne työkiireineen sallinut enempää lapsia. Mutta kun hän 18 vuotta sitten tapasi nykyisen miehensä Mika P. Salmisen — joka ei siis ole sama ihminen kuin THL:n johtaja Mika Salminen — hänestä tuli bonusäiti tämän lapsille.

Nyt hän on kiitollinen saadessaan olla isoäiti peräti kuudelle bonuslapsenlapselle.

”Yksi lapsenlapsista oli viime viikonloppuna meillä. Juttelimme sodasta ja pyysin häntä piirtämään tunnelmiaan. Lapsi piirsi maapallon, jonka toinen puoli on tulessa. Siitä tulee mieleen sodan lisäksi ilmastokriisi.”

Hanna Nohynek painottaa, että aikuisilla on valtava vastuu siitä, millaisen maailman jätämme seuraaville sukupolville. Siksi hän valitsi Vuoden Eeva -voittosummansa hyväntekeväisyyskohteeksi lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestön Luonto-Liiton.

”Me ihmiset olemme osa luontoa, ja hyvinvointimme riippuu sen hyvinvoinnista. Nyt on jo kiire opetella elämään niin, että koko luomakunta voi hyvin vielä satojen ja tuhansienkin vuosien päästä.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 5/2022.