Viiniyrittäjä Liisa Tirrosen koti säihkyy ja kuplii juhlatunnelmaa: ”Tykkään sekoittaa tyylejä”
Viiniyrittäjä Liisa Tirrosen kodin sisustus on runsas ja värikäs aivan kuten karjalainen emäntänsäkin. Koristelu aloitetaan hyvissä ajoin, ja pöytä notkuu herkuista.
Punainen puutalo sijaitsee pienen, sievän metsän vieressä Vantaan Ruskeasannassa, Helsinki-Vantaan lentokentän naapurissa. Lumen koristama kolmikerroksinen talo huokuu joulutunnelmaa koristevaloineen. Laseissa kuplii samppanja, kun Liisa Tirronen, 60, ja hänen aviopuolisonsa Jukka Tirronen, 61, avaavat oven.
”Olemme henkeen ja vereen jouluihmisiä. Kausivalot laitamme hyvissä ajoin, kuusen haemme Kauppatorilta ja Pentikin himmeli on ympäri vuoden olohuoneessa”, he kertovat.
Liisa on viinien maahantuoja, ja Jukka pyörittää koneiden ja laitteiden tukkuyritystä. Samppanjarouvan koti on kuten emäntänsä: kiiltävä, värikäs ja persoonallinen. Eli kaikkea muuta kuin skandinaavisen pelkistetty.
”Tykkään sekoittaa tyylejä, ja pidämme antiikista. Olemme ostaneet huutokaupasta esimerkiksi itämaiset vaasit ja keskieurooppaiset senkit, jotka ovat sulassa sovussa aamiaishuoneen biedermeier-ruokailuryhmän kanssa”, Liisa sanoo.
Varsinaista ruokailuhuonetta kutsutaan Palmu-huoneeksi Juhani Palmun taulujen mukaan. Siellä satavuotiaan astiasenkin kaverina on Bo Conceptin moderni pöytä.
Kotoa löytyy perintöesineitä molempien suvusta. Singerin ompelukonetaso on eteisessä pöytänä ja kirnu sateenvarjotelineenä.
”Höystän sisustusta matkoilta löytämilläni aarteilla. Etelä-Afrikasta toin mukanani pinkit strutsinsulkalamput.”
Liisa ja Jukka muuttivat kotiinsa 16 vuotta sitten. Arkkitehdin 1970-luvulla piirtämä talo oli ostohetkellä alkuperäisessä kunnossa ja vaati ison remontin. Asuinneliöitä talossa on 186.
”Jukka on kätevä käsistään ja kuvaili minulle, mitä kaikkea talolle voisi tehdä. Aistin, että meidän olisi hyvä olla siellä, joten jätimme tarjouksen jo ensimmäisellä näytöllä”, Liisa kertoo.
Pintoja maalattiin ja tapetoitiin. Sauna, takkahuone, keittiö ja patio menivät uusiksi. Alimpaan kerrokseen tehtiin Jukalle miesluola kalastus- ja metsästystarvikkeineen ja Liisalle tietysti viinihuone.
”Jukka rakensi sen tilaan, joka on vasten kalliota, joten huoneessa on erinomainen lämpötila ympäri vuoden”, Liisa sanoo.
Kotiin tullaan sisään alimmasta kerroksesta. Siellä sijaitsevat Liisan ja Jukan omien tilojen lisäksi saunatilat. Kolme makuuhuonetta ovat kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa. Keskikerroksesta löytyvät kodin sydän eli keittiö aamiaishuoneineen, ruokailuhuone ja olohuone.
Jouluaattona pöydän ääreen kokoontuu koko perhe. Uusperheessä on neljä aikuista lasta: tapahtumatuottajana työskentelevä Anni, 29, ravintolakokki Ina, 35, koneistaja Tomi, 42, ja tekninen myyjä Samu, 40. Kodin ovet ovat aina auki lapsille ja Samun kaksivuotiaalle pojalle Leeville.
Joulupuuron jälkeen katsotaan televisiosta joulurauhan julistus ja valmistaudutaan Pyhän Laurin kirkon aaton hartauteen. Iltapäivä menee keittiössä viimeistellessä ja hääriessä.
”Olen jouluruokien suhteen perinteinen. Teen aattoaamuna karjalanpiirakat omalla reseptilläni. Sillä aikaa kinkku valmistuu meheväksi ja laatikot laitetaan uuniin jouluhartauteen mennessä”, Liisa kertoo.
”Rakastan juhlien järjestämistä. Pyrin kokkauksessa täydellisyyteen. Juhlien suunnitteluun menee viikkotolkulla aikaa.”
Liisa kiinnostui viineistä jo ravintolakoulussa. Hän oli töissä muun muassa Viking Linen laivoilla ennen yrittäjäksi ryhtymistään. Liisan maahantuontiyrityksen valikoimissa on muun muassa juontaja Sami Kurosen, juontaja Vappu Pimiän ja koomikko, näyttelijä Krisse Salmisen nimikkoviinit.
”Ulkomailta olen tuonut Suomeen laulaja Mary J. Bligen ja näyttelijä Sarah Jessica Parkerin viinit”, Liisa kertoo.
Hänen suuri viinirakkautensa on kuitenkin Taittingerin samppanja.
”Yhteistyöni samppanjasuvun nykyisen johtajan Clovis Taittingerin kanssa on muuttunut vuosien varrella ystävyydeksi.”
Liisan ja Jukan tulevaisuuden haaveissa siintää muutto ulkomaille.
”Haaveemme on hankkia Espanjasta vuorilta maatalo, jossa voimme kestitä vieraita ja jonne lapset mahtuvat kyläilemään.”
Juttu on julkaisu Eevassa 12/2023.
