Niin kauan, kun veganismi tai kasvissyönti on kultti, jossa mitataan puhdasoppisuutta, se ei houkuta mukaan.
Näin sanoo Suvi Auvinen, joka on toimittaja, kirjailija ja pitkän linjan vegeaktivisti. Auvisen syksyllä julkaistu teos Lihan loppu käsittelee ruuan tulevaisuutta, ja siinä pureudutaan meitä kaikkia koskevaan tiukkaan tosiasiaan: lihansyönti nykyisessä muodossaan loppuu. Muutokseen tarvitaan yhteiskunnallista ohjaamista, kuten haittaveroja ohjaamaan lihan hintaa, mutta samalla myös yksilöiden valintoja.
Auvinen ei kuitenkaan usko syyllistämiseen vaan pitää ehdottomuutta jopa haitallisena.
”Isointa muutosta maailmassa eivät tee vegaanit, vaan ruuan suhteen fleksaajat. Ne, jotka ovat kolme päivää viikosta kasvissyöjiä. Fleksaajat muodostavat niin suuren kuluttajamassan, että markkinoiden on pakko kuunnella.”
Motiiveja tärkeämpää on, että kaikki pelaavat samaan maaliin. Siksi jokainen lihaton lounas on arvokas, eikä kenenkään tarvitse ryhtyä yhdessä yössä vegaaniksi. Vegeaktivistin mukaan tulevaisuudesta katoaa tarve ismeihin, jotka määrittelevät kasvissyöjän identiteettiä.
”Edessä on lihan loppu ja veganismin loppu. Enää ei tarvitse erottautua ismeillä, kun kasvis on niin normaalia.”
Liha on normi
Omassa tiedostavassa kuplassa tai somea seuraamalla voi tuntua, että kasvissyönnin normaalius on jo saavutettu. Tilastoissa ilmiö näyttää erilaiselta. Lihankulutus ei vähene, mutta erilaisten kasvisproteiinien käyttö lisääntyy. Moni kokeilee seitania tai nyhtökauraa, mutta samalla syödään enemmän kuin ennen. Tämä ei ole ilmastonmuutoksen kannalta ideaalia, mutta Auvinen pitää muutosta hyvänä.
”Se on tärkeä ensimmäinen askel. Uusiin tuotteisiin pitää ensin tottua”, hän sanoo.
Ruokakulttuurin muutos näkyy jo bisneksessä. Maailman suurimmat lihantuottajat, brasilialainen JBS ja yhdysvaltalainen Tyson Foods, ovat lanseeranneet omat kasvipohjaiset linjastonsa. Jättiyritykset puhuvat verkkosivuillaan nykyään lihan sijaan proteiinintuotannosta. Ne valmistautuvat vääjäämättömään muutokseen, jossa ei ole kyse ideologiasta vaan fyysisestä pakosta.
”Planeetalta loppuu yksinkertaisesti tila sen lihamäärän tuottamiseen, mitä nykyisen kulutuksen ylläpitämiseen tarvittaisiin”, Auvinen sanoo.
Kaikki tietävät, että kasvissyönti on terveellisempää, eettisempää ja ilmastolle parempaa kuin lihansyönti. Silti kasvissyönti voi tökkiä. Auvisen mukaan se on ymmärrettävää. Ensinnäkin liha maistuu hyvältä. Meidät on geneettisesti koodattu himoitsemaan aminohappoja ja rasvoja, joita liharuuasta saa.
”Olen kulinaristi, ja hyvä ruoka on minulle erittäin tärkeää. Mausta ei tarvitse tinkiä. Kasvipohjaisilla tuotteilla voidaan tuottaa samat makuelämykset ja saada samanlainen rakenne, kunhan kehitykseen satsataan rahaa. Ja tämän pitää tapahtua nopeasti.”
Suurin syy lihansyönnille on monelle se, että se on helppoa, kivaa ja ennen kaikkea normaalia. Syöminen on sosiaalinen tapahtuma, jossa moni pelkää joutuvansa sisäkehästä ulkopuolelle.
”Normaaliuteen liittyy se, mitä lounaslinjastossa on ensimmäisenä saatavilla, miten ruuat on aseteltu kaupassa ja millainen menu on ravintolassa.”
Kritiikin sijaan apua
Vaikka muutoksella on kiire, Auvinen liputtaa armollisuuden puolesta: aloita pikkuhiljaa ja vaihda tutuista arkiruuista jokin aines kasvikseksi. Älä pidä yhtä kinkkupitsaa epäonnistumisena. Muuten kasviskokeilulle käy helposti niin kuin dieetille yleensä, eli alkuinnostus vaihtuu syyllisyyteen.
Auvinen on tuutoroinut lapsiperheitä Vegaanihaasteen kautta. Somesta löytyy kritisoijien lisäksi paljon apua.
”Someryhmistä sipsikaljavegaanit on turvallisin. Siellä on nolla prosenttia tuomitsemista.”
Kirjaansa varten Auvinen kysyi VTT:n tutkijoilta, mitä tapahtuisi, jos lihansyönti vähenisi puolella. He eivät uskaltaneet antaa lukuja, koska vaikutus olisi niin suuri.
“Se muuttaisi koko ilmastokeskustelun.”
Juttu on julkaistu aikaisemmin Trendissä.
