Varpu Tavi, 66, kertoo, miksi sana ikäihminen pitäisi unohtaa

On ihana tunne, kun on vapaa. Minun vapautumiseni alkoi vaihdevuosista ja kuukautisten loppumisesta.

Vapauduin myös muiden odotuksista ja aloin tulla vahvemmin omaksi itsekseni.

Elämäni on ollut eniten itseni näköistä siitä lähtien, kun täytin 60 vuotta. Olen täynnä seikkailu­mieltä ja elämänhalua. Minulla on mahdollisuus tehdä luontomatkoja Afrikkaan ja Aasiaan. Arkisin saan elää rauhallista elämää, mikä sopii introverttiluonteelleni.

Vietän paljon aikaa Saksassa sijaitsevan kotini työhuoneessa, jossa voin lukea, ajatella ja kirjoittaa. Pidän ranskalaisen parvekkeeni ovea levällään, jotta voin katsella maisemaa alas laaksoon ja metsään. Joskus saatan nähdä, kun kauriit syövät.

Olen kirjoittanut ammatikseni ­ 40 vuotta. Vasta nyt todella tunnen, että olen hyvä työssäni, eikä minulla ole aikomustakaan lopettaa.

On surullista, että naisia syrjitään ikänsä vuoksi. Jos yli 50-vuotias nainen hakee työpaikkoja, hän on niihin usein liian vanha. Tilastokeskuksen mukaan yli 50-vuotiaita naisia on 1,2 miljoonaa. On suuri kansantaloudellinen hukka, jos näiden naisten kokemusta ei hyödynnetä.

Vanhoihin naisiin liitetään olettamuksia ja kliseitä, kuten että he istuvat keinutuolissa huivi päässä ja harrastavat haravoimista ja käsitöitä. Vanhat naiset pitäisi huo­mioida yksilöinä. Ryhmiin jaottelemisella ei saavuteta tasa-arvoa.

Vanhuuteen suhtautuminen näkyy myös kielessämme. Vanhoista ihmisistä käytetään kiertoilmaisuja, kuten ikääntynyt tai ikäihminen. Sillä tavoin pyritään olemaan kohteliaita, mutta sehän tarkoittaa, että vanhuudessa olisi jotain hävettävää.

Vanhuudessa ihaninta on se, ettei tarvitse piitata hittoakaan. Olen hyväksynyt sen, että eletty elämä näkyy kasvoissani ja vartalossani. Pukeudun niin kuin haluan, eivätkä ulkonäköpaineet ole ensimmäisenä mielessäni. Pystyn nauramaan itselleni ja maailman huvittavuudelle.

Olen ymmärtänyt, että elämä on hauras ja voin kuolla milloin tahansa. Olen oppinut ottamaan oman tilani enkä edes yritä täyttää kaikkia ympäristön vaatimuksia.

Huomaan usein vanhojen naisten ajattelevan, että tietyn iän saavutettua jotkin asiat eivät ole heille enää mahdollisia. En aio asettaa itseäni ulkoa annettuun kuvaan vanhenemisesta. Olen esimerkiksi aivan yhtä seksuaalinen kuin nuorena.

täytyy varautua, jotta vanhuudesta voi nauttia. Aloitin aktiivisen säästämisen ja sijoittamisen 50-vuotiaana, koska eläkkeeni on pieni. En ole himourheilija, mutta liikun sen verran, että pysyn terveenä.

Olen selvittänyt itselleni varhain, mitä toivon vanhuudelta ja mitä se vaatii. Sen vuoksi elän nyt 66-­vuotiaana elämäni ihaninta aikaa.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/2023.