Ilmastoruokavalio
Mikä: Idea on, että ruoka kuormittaa ilmastoa mahdollisimman vähän. Kasvikset, kasviproteiinit ja kotimainen villikala ovat hyviä valintoja. Kasvikset valitaan sesongin mukaan: talvella juureksia ja pakastemarjoja, kesällä vaikka salaattia ja tomaattia. Juustoja ja lihaa voi syödä herkkuhetkinä. Syötäväksi kelpaavaa ruokaa ei heitetä roskiin.
Hyvää: Ruokavalio on terveellinen, sillä se sisältää paljon kasviksia. Ilmastoruokailu on helppoa, koska kasviproteiinien valikoima on laajentunut paljon.
Kiinnitä huomiota: Linsseissä, pavuissa ja pähkinöissä on vähemmän proteiinia kuin esimerkiksi naudanlihassa. Niitä on siis syötävä enemmän, jotta tarve täyttyy. Varmista myös kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, jos et käytä margariinia, maitotuotteita ja kalaa.
Annukka Valkeapää, 42, WWF:n johtava ruoka-asiantuntija, Helsinki
”Minulle alkoi valjeta muutamia vuosia sitten, miten paljon ruokavalinnat vaikuttavat ilmastoon ja ympäristöön. Silloin aloin syödä ilmastoystävällisesti. Ruoan osuus suomalaisten ilmastovaikutuksista on noin viidennes eli saman verran kuin liikenteen. Asumisen vaikutus on näitä vielä vähän suurempi.
Olen silti halunnut pitää syömisen helppona. Minulla on kymmenvuotias tytär, joten ruoan pitää maistua myös hänelle. En ole ehdoton. Elämästä tulee vaikeaa, jos suhtaudun ravintoon liian tiukasti.
Suurin muutos on, että jätin lihan lähes kokonaan pois muutamia vuosia sitten. Sitä ennen olin sekasyöjä.
Ilmastolle haitallisimpia ruokavalintoja ovat märehtijät eli lehmät ja lampaat. Niiden kasvaminen vie kauan. Ne myös tuottavat ilmakehään metaania, joka on ilmastoa lämmittävä kasvihuonekaasu, kuten hiilidioksidikin. Broilerista luovuin eettisistä syistä 15 vuotta sitten.
En syö lihaa kotona juuri lainkaan. Pari kertaa vuodessa meillä syödään luonnonlaitumilla kasvanutta lammasta tai nautaa. Luonnossa laiduntavat eläimet ylläpitävät arvokkaita elinympäristöjä. Ilmasto- ja ympäristöarvot ovat tässä kohtaa tavallaan ristiriidassa.
Jos mummolassa on tarjolla karjalanpaistia, syön sitä. En halua tehdä ruoasta suurta numeroa. Tärkeintä on se, mitä tekee arjessa useimmiten.
Joskus syön myös maksaa. Ilmastoa ajatellen on hyvä, että kaikki eläimen osat käytetään ravinnoksi. Yritän välttää ruokahävikkiä mahdollisimman paljon. Minua ahdistaa, jos ruokaa menee roskiin. Lapsenikin jättää nykyisin harvoin mitään lautaselle.
Löysin uusia kasviproteiineja, kun aloitin ilmastoystävällisen dieetin. Syön pääasiassa kasvisruokaa. Teen yleensä tavallista kotiruokaa. Makaronilaatikossa käytän soijarouhetta jauhelihan tilalla. Teen pastakastikkeen kauramurusta, ja seitankinkku menee minulle ihan täydestä. Keitän säännöllisesti papuja ja pakastan niistä osan. Niitä on sitten helppo lisätä eri ruokiin.
Maidon korvaan kauramaidolla, mutta juustoa meillä kuluu jonkin verran. Se on ilmaston kannalta raskasta.
Syön usein ulkona. Valitsen kasvisruokaa tai kotimaista, kestävästi kalastettua kalaa, kuten muikkua tai silakkaa. Söisin niitä mielelläni myös kotona, mutta tyttäreni ei pidä niistä. Siksi syömme joskus suomalaista, kasvatettua kirjolohta, joka on arvioitu WWF:n Kalaoppaassa hyväksi valinnaksi ympäristön kannalta.
Kaupasta saa valmiina myös tosi hyviä järvikalapihvejä. Ne kelpaavat lapsellekin mainiosti. Syön kalaa noin kerran viikossa.
Riisi ei ole ilmaston kannalta hyvä valinta, mutta ulkona syödessä sitä on lautasellani aika usein. Kotona laitan yleensä pastaa, perunaa tai ohraa. Muuten syömme kasvikunnan tuotteita monipuolisesti.
Kasvatan maalla tomaatteja ja vihanneksia, marjoja ja omenoita sekä sienestän mielelläni. Suurta herkkuani ovat satokauden hedelmät. Karkkia ja suklaata syön joskus.
Minulle tulee hyvä mieli siitä, että ruokavalioni on arvojeni mukainen. Olisi iso ristiriita, jos söisin ympäristöä kunnioittavana ihmisenä ja näillä tiedoilla lihaa päivittäin. Se olisi vastoin sitä, mikä on mielestäni oikeus ja kohtuus.
Ruokailen yleensä vain kolme kertaa päivässä, mutta paljon kerralla. Se ei ole ehkä terveyden kannalta suositeltavaa mutta kätevää, koska ei tarvitse olla usein laittamassa ruokaa.
Lue myös: Ahdistaako ilmastonmuutos?
En ole ikinä joutunut tarkkailemaan kilojani, sillä en ole koskaan ollut erityisen innostunut syömisestä.
Olen aina ollut perusterve enkä koe, että ruokavalioni olisi vaikuttanut painooni tai hyvinvointiini.
En stressaa ruoasta enkä aina ole varautunut eteen tuleviin tilanteisiin. Siksi saatan joskus syödä vaikka makkaran jossain tilaisuudessa. Se on herättänyt kummastusta, sillä moni ajattelee, että olen täysin kasvissyöjä.
Kritiikkiä en kuitenkaan ole saanut juuri muilta kuin tyttäreltäni. Hän ei ole syönyt lihaa sen jälkeen, kun täytti neljä. Tyttäreni ei ymmärrä, miksi syön joskus lihaa, ja paheksuu sitä suuresti. Hänen mielestään eläimiä ei saisi tappaa. Ymmärrän sen erittäin hyvin.”
- ”Yritän välttää ruokahävikkiä. Banaanit olivat mustumassa, joten ne oli pakko laittaa aamulla pirtelöön. Leipääkin sattui olemaan jäljellä vain yksi viipale, oli parempi syödä se pois. Välillä syön aamulla myös puuroa ja marjoja.”
- ”Olisin valinnut päivällisellä proteiiniksi papuja, mutta tyttäreni toivoi fetaa. En jaksa olla kovin ehdoton, ettei elämästä tule liian vaikeaa.”
- ”Valitsen ravintolassa yleensä kasvisruoan tai kalaa. Riisi ei ole ilmastolle hyväksi, mutta olen valinnoissani salliva.”
Annukan ruokapäivä:
Aamiainen:
Smoothie, jossa banaani, mustaherukoita ja kauramaitoa. Puolikas sämpylä margariinilla ja juustosiivulla, kuppi teetä.
Lounas:
Afrikkalaisessa ravintolassa papuja, keittobanaaneja, nyhtökaurakastiketta ja riisiä.
Päivällinen:
Täysjyväspagettia, pestoa ja fetaa.
Asiantuntijan kommentti:
Asiantuntija Reijo Laatikainen on ravitsemustieteen tohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti ja tietokirjailija.
”Annukan päivän kalorimäärä jää varsin pieneksi, jos annokset eivät ole hyvin reiluja. A-, B2-, B1-, B12- ja D-vitamiinien saanti on suosituksiin nähden liian vähäistä. B12- ja D-vitamiinia kannattaa ottaa purkista. Myös seleenin saanti jää pieneksi. Yksi parapähkinä päivässä korjaisi tilanteen. Kuidun ja proteiinin saanti on erinomaista, mutta kasviksia ei kerry suositeltua puolta kiloa.”
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 7/2019.
