Valokuvataiteilija Elina Brotherus, 50, kuvasi Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä avautuneen näyttelynsä samassa museossa. Kuvissa on fiktiivisiä naisia museon taideteosten äärellä. Näyttely Elina Brotherus –Vierailija on esillä 28.5. asti.

Millaiselle vierailulle uusi näyttelysi vie katsojan Didrichsenin taidemuseossa? ”Sain kuvata Didrichsenillä kaksi vuotta. Visitor (Villa Didrichsen) -sarja on eräänlainen aikakone rinnakkaisiin mahdollisiin todellisuuksiin, joita talossa olisi voinut olla. Kuvieni henkilöt ovat fiktiivisiä naisia, jotka olisivat saattaneet asua siellä. Tai he ovat talossa vierailevia sukulaisia tai tyttären koulukavereita. He tekevät asioita, joita ihmiset täällä ovat tehneet: puhuvat puhelimessa, juovat kahvia, uivat.”

”Ennen kaikkea talossa ollaan taiteen äärellä. Aina kun kuvaan jossain talossa, lähtökohtana on se, että haluan kiteyttää sen sielun.”

Millaisen sielun löysit museosta? ”Sen sielu on taidekokoelma, joka oli olemassa jo ennen taloa. Arkkitehti Viljo Revell otti kokoelman huomioon jo piirtäessään rakennusta, joka oli alusta asti tarkoitettu kodin lisäksi myös museoksi.”

Mikä liikautti omaa sieluasi eniten? ”Olen saanut tehdä epätaidehistoriallisia ratkaisuja, jotka ovat visualistin, koloristin ja kuvataiteilijan valintoja. Kokosin esimerkiksi taidekokoelman vihreät maalaukset ja ripustin ne yhteen. Hienointa oli, kun sain tilata kuviini lempimaalareideni Picasson, Renoirin, Wardin ja Thesleffin maalauksia ja päättää, mihin ne asetetaan.”

Kuinka löydät tai kehität asentosi teoksiisi? ”Analogiseen aikaan kaikki syntyi mielikuvieni pohjalta. Nykyään digikamerani on jalustalla ja rajaan näyttämön asettamalla kameran haluamaani paikkaan. Tiedän täsmälleen, mitä kuvaan tulee ja mihin itse haluan mennä. Sitten alan leikkiä, menen edes takaisin ja katson, miltä tekemäni näyttää kuvassa. Jatkan, kunnes tulee valmista. Joskus paras kuva on se ihan ensimmäinen otos ja joskus se viimeinen.”