Ennen Hanna Angelvuo lähetti puolisolleen seksikkäitä kuvia – sitten he saivat lapsia: ”Olemme kannatelleet toisiamme ja unohtaneet itsemme”
Äidiksi tultuaan vaikuttaja Hanna Angelvuo kadotti seksikkyyden tunteen, josta nautti. Viime aikoina hyvä olo omasta kehosta on alkanut löytyä uudelleen.
Nautin siitä, kun minulla on seksikäs olo. Ennen kuin meillä oli lapsia, lähetin puolisolleni paljon seksikkäitä kuvia.
Enää en lähetä, sillä viime vuosina en ole tuntenut oloani seksikkääksi. Tämä johtuu pääosin siitä, miten kehoni on muuttunut, mutta osittain siitäkin, että olen tuntenut itseni voimattomaksi ja väsyneeksi.
Ensimmäisen raskauteni jälkeen en halunnut myöntää, miten kuluttavaa odotus, pikkulapsiaika ja lapsiperhearki voivat keholle olla.
Kummatkin raskauteni olivat rankkoja. Minulla on ollut voimakasta raskauspahoinvointia, raskausdiabetes, kovat liitoskivut ja raskausmyrkytys. Kuopuksemme syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja puolisollani oli työuupumus.
Olemme kannatelleet toinen toisiamme ja unohtaneet itsemme.
Hanna Angelvuo
on 34-vuotias vaikuttaja ja meikkaaja. Asuu Helsingissä puolisonsa Henrikin ja kahden lapsensa kanssa. Pitää Pariasiaa-podcastia puolisonsa kanssa.
Synnytysten jälkeen liikunta tuntui pitkään vastenmieliseltä. Nukuin myös ajoittain tosi huonosti, ja senkään takia en ole tuntenut itseäni voimakkaaksi tai energiseksi omassa kehossani.
Palasin liikunnan pariin 1,5 vuotta sitten. Kuitenkin vasta viime aikoina se on alkanut taas tuntua luontevalta. Tennis ja salilla käyminen tuovat minulle mielihyvää ja ihanaa boostia. Lisäksi käyn tanssitunneilla, joilla minulle tulee hyvä fiilis kehostani.
Hiljalleen olen alkanut löytää seksikkyyttä, joka oli pitkään kateissa. Tunnen oloni seksikkääksi erityisesti mustassa pitsibodyssani. Se imartelee vartaloani täydellisesti.
”Ei ollut tervettä olla kolmea kuukautta gluteenittomalla, maidottomalla ja sokerittomalla vain siksi, että voisin olla vielä pienempi.”
OLEN nuoruudessani kamppaillut kehoni ja muiden miellyttämisen kanssa. Harrastin tanssia, ja siinä ympäristössä kehoon liittyi kovia odotuksia.
Kokeilin kaikenlaisia dieettejä, jotka jälkikäteen tuntuvat järjettömiltä. Ei ollut tervettä olla kolmea kuukautta gluteenittomalla, maidottomalla ja sokerittomalla vain siksi, että voisin olla vielä pienempi. Myös se on vaikuttanut itsetuntooni, että minua kiusattiin koulussa.
Nykyään itsetuntoni on aika hyvä. Vertaan kuitenkin itseäni usein muihin. Minusta on myös vaikea katsoa muiden minusta ottamia kuvia, joissa en aina ole edukseni. Välillä kritisoin itseäni liikaa.
Se, miten suhtaudun kehooni, vaihtelee päivittäin ja kierron mukaan. Välillä kehoni tuntuu hyvältä. Toisina päivinä ajattelen, etten voi esimerkiksi käsivarsieni vuoksi laittaa hihatonta toppia. Saatan nähdä kehossani vain virheitä, ja minun tekisi mieli vain itkeä.
En koskaan sano tällaisia asioita ääneen lapsillemme, mutta puolisolleni kerron tunteistani. Hän korjaa oloani sanomalla, miten kaunis olen. Jos haukun itseäni, hän muistuttaa, etten saisi tehdä niin. Huonoina päivinä hän saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja ihanaksi näin.
”Voimaa saan siitä, mihin kaikkeen kehoni on pystynyt.”
äitiyden myötä minusta on tullut armollisempi itseäni kohtaan. Välillä suren sitä, miten rintani roikkuvat ja vatsani on löysä siitä, mistä se on venynyt.
Niinä päivinä laitan väljät vaatteet ja ajattelen, että ehkä ensi viikolla itsetuntoni on taas parempi. Voimaa saan siitä, mihin kaikkeen kehoni on pystynyt.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 8/2024.
