8 syksyn uutuuskirjaa, jotka kannattaa lukea – yksi todistaa nerokkuutensa jo ensimmäisessä lauseessa

1. Deborah Levyn Mies joka näki kaiken on täynnä nerokkaita ahaa-elämyksiä

Romaani voi olla loistava kahdella tavalla. Joko se vie heti mukanaan maailmaansa tai alkaa sujuvan kiinnostavana mutta avaa todellisen hienoutensa vasta edetessään.

Deborah Levyn Mies joka näki kaiken kuuluu jälkimmäisiin.

Romaanin alussa eletään vuotta 1988 Lontoossa, tarkemmin sanottuna The Beatlesin ikoniseksi tekemällä Abbey Roadilla. Nuori historiantutkija Saul joutuu läheltä piti -onnettomuuteen, kun auto töytäisee häntä.

Samalle päivälle tulee myös ero tyttöystävästä. Saul on siis enemmän kuin valmis vaihtamaan maisemaa. Häntä odottavat tutkijantyöt Itä-Berliinissä.

Muurin sulkemassa Berliinissä Saulilla on suhde kiehtovaan Lunaan, mutta hänen todellinen rakkaudenkohteensa on opiskelutoveri Walter. Sosialistisen maan aineellisesti niukka todellisuus tulee tutuksi, samoin oma etuoikeutettu asema, jonka turvin pääsee vaikkapa ostamaan ystäville herkkuja tai antamaan tyttöystävälleen tämän elämän ensimmäiset länsifarkut.

Sitten Saul palaa länteen ja romaanin todellinen hienous paljastuu.

Vuonna 2016 hän joutuu uuteen onnettomuuteen samoilla kulmilla kuin aiemmin – on epäolennaista, onko kyseessä todellinen tapahtuma vai hänen kuvittelemansa.

Sairaalassa Saul menettää osin todellisuudentajunsa. Hän kohtaa läheisiään niin historiastaan kuin nykyhetkestäänkin ja elää läpi omaa lähimenneisyyttään, johon viime vuosikymmenien historialliset tapahtumat linkittyvät. Samalla jokainen tarinan aiempi, näennäisen satunnainen yksityiskohta saa selityksensä ja palkitsee lukijan.

Mies joka näki kaiken -romaani aiheuttaa vielä pitkään lukemisen jälkeenkin ahaa-elämyksiä. Tekstiin voi palata monesti, ja joka kerran paluu palkitsee. Suomentanut Sari Karhulahti.

Annaleena Jalava

2. Katariina Vuorin Ikäkriisin paikka pohtii kypsää rakkautta

Asta on 49 ja sinkku, kun hänelle muistutetaan leskeneläkkeestä. Naimisiin pitäisi ehtiä ennen kuin täyttää 50 – sitten olisi oikeutettu tuohon eläkkeeseen. Tästä asetelmasta alkaa Katariina Vuoren Parasta ennen -romaani.

Vuori on yhdeltä koulukseltaan arkeologi, ja se näkyy teoksessa: myös Asta on arkeologi ja aviopohdintojen ohessa tutkitaan suohon uponneita muinaisjäänteitä. Hyväntuulinen romaani miettii sitä, milloin niin esineet kuin ihmisetkin ovat museokamaa.

Mari Karsikas

3. Sophie Irwinin Seurapiirineidon opas skandaaleihin on täsmäluettavaa Bridgerton-fanille

Jos pukudraamat, Jane Austen ja Bridgerton ilahduttavat sinua, tartu seuraavaksi Seuraneidin opas skandaaleihin -kirjaan. Sophie Irwinin romaani on pirskahteleva tarina nuoresta Elizasta, joka jää yllättäen leskeksi. Hänestä tulee paitsi varakas, myös vapaa. Pitkän suruajan aikana Eliza haluaa kokeilla asioita, joita on kaivannut elämäänsä – ja yrittää välttää pahimpia skandaaleja.

Viihdyttävä kirja pohtii yhteisön sääntöjä, naisten asemaa ja sitä, miten löytää itsensä uudelleen.

Mari Karsikas

4. Ninni Schulmanin Viimeiset leikit on taitava dekkari

Eletään 1980-lukua, ja ex-poliisi Ingrid Wolt on juuri vapautunut vankilasta. Koska paluuta entiseen elämään ei ole, hänen on aloitettava kaikki alusta. Ingrid muuttaa maalle, ryhtyy yksityisetsiväksi ja alkaa selvittää kadonneen pojan tapausta. Kun Ingrid tutkii pikkukunnan salaisuuksia, hänen on kohdattava myös omia haamujaan.

Ruotsalaisen Ninni Schulmanin hiipivän jännittävä Viimeiset leikit aloittaa uuden dekkarisarjan. Loppu jää niin kutkuttavaan tilanteeseen, että seuraavan osan haluaa heti käsiinsä.

Milla Kukkonen

5. Ann Napolitanon Kaunokaisia jää sydämeen pitkäksi aikaa

Alkulause kertoo kirjasta paljon. ”Elämänsä ensimmäisinä kuutena päivänä William Waters ei ollut perheensä ainoa lapsi” on aloitus, josta tietää olevansa hyvissä käsissä.

Ann Napolitanon Kaunokaisia on mestariteos. Se jää sydämeen ja mieleen kuin muisto jostain todellisesta.

Kaunokaisia on mukaelma Louisa May Alcottin Pikku naisista, vaikka aluksi näyttää siltä, että päähenkilö on yksinäinen William. Kaunokaisten neljä sisarta ovat määrätietoinen Julia, haaveilija Sylvie, taiteilija Cecelia ja hoivaaja Emeline. He ovat kirjan toimijat ja päähenkilöt.

Pikku naisia -romaaniin kirjassa viitataan usein, ja aina kun joku sisaruksista on sairaana, hän julistaa olevansa Beth ja kuolevansa. Ennen pitkää ennustus toteutuukin.

Sisaruksista vanhin, Julia, ottaa huomaansa hiljaisen ja vetäytyvän Williamin. Padavanon äänekäs perhe paikkaa rakkaudettoman lapsuuden aiheuttamia haavoja samalla tavalla kuin koripallo aiemmin. Williamin urheilu-ura päättyi loukkaantumiseen, eikä Julian pelottava päättäväisyyskään lopulta riitä valaisemaan hänen pimeyksiään.

Seuraa ero, itsemurhayritys ja muita sotkuja, joita elämäksi kutsutaan.

Kaunokaisia on romaani perheestä, rakkaudesta, masennuksesta ja anteeksiannosta. Napolitano vaihtaa näkökulmaa ja näyttää ihmisten monikerroksisuuden. Jokainen on matkalla omaksi itsekseen ja osaksi samaa maailmankaikkeutta.

Pidin erityisesti siitä, miten sisarusten vanhempien dynamiikka näyttäytyi isän kuoleman jälkeen toisenlaisena kuin sitä ennen.

Kaunokaisia on mediamoguli Oprahin lukupiirin sadas kirja ja ehkä siksi suomennettu. Onneksi on. Toivottavasti seuraavaksi suomennetaan Napolitanon kolme aiempaa romaania. Suomentanut Minna Kujamäki.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

6. Alejandro Zambran Chileläinen runoilija kuvaa herkästi perhesuhteita

Runoilija Gonzalo kohtaa ensirakkautensa Carlan Santiagon yössä. Kipinä on ennallaan, mutta Carla on 6-vuotiaan Vincenten äiti. Kolmikko muodostaa uusperheen, joka silti ajautuu erilleen. Mitä käy, kun vuosien päästä runot johtavat Vincenten kadonneen isäpuolensa jäljille?

Alejandro Zambran Chileläinen runoilija on lempeä kuvaus vaikeista perhesuhteista, miehen rooleista ja runoudesta. Teoksen maaginen kieli ja herkkä ironia liikuttavat ja naurattavat vuorotellen. Upean suomennoksen on tehnyt Sari Selander.

Milla Kukkonen

7. Romy Hausmannin Verenpuna koukuttaa ensivilkaisulta

Jotkin kirjat haluaisi lukea uudelleen, kun loppuratkaisu selviää. Romy Hausmannin Verenpuna on sellainen. Jos siis pidit saksalaiskirjailijan Lapsikulta-kirjasta tai sen Netflix-versiosta, tartu tähän.

Annin maailma järkkyy, kun hänen kilttiä isäänsä syytetään useiden lasten murhista. Ann päättää selvittää oikean syyllisen. Verenpunan kieltä ja kielikuvia pitää makustella. Koukuttava juoni kuitenkin vetää nopeaan lukemiseen. Suomentanut Veera Kaski.

Anni Peltola

'

8. Emily Henryn Lempipaikka

Rakastuin pari kesää sitten Emily Henryn kirjoihin. Ne ovat kepeitä ja romanttisia mutta nokkelia ja fiksuja. Lempipaikka on yhtä hyvä ja ahmittava kuin edeltäjänsä. Siinä ikuisuuspari Harriet ja Wyn ovat eronneet - mutta heidän ystävänsä eivät vielä tiedä sitä. Pari päätyy viettämään ystäväporukkansa kanssa viikkoa lomatalolla, eikä riidoilta ja kipinöiltä vältytä.

Lukiessa tuntuu kuin saisi maleksia itsekin kirjan verran helteisissä lomamaisemissa. Suomentanut Paula Takio.

Anni Peltola