Nämä 8 uutuuskirjaa ovat upeita lukuelämyksiä – yksi on Barack Obaman lempiromaaneja

1. Minna Rytisalon Sylvia vie matkalla seikkailijan mukaan

Täydellinen lukunautinto. Sellainen on Minna Rytisalon Sylvia-romaani.

Sylvia on oikeastaan kaikkea, mitä hyvän lukuromaanin tulee olla: juoneltaan vetävä, henkilöhahmoiltaan kiinnostava, pintatasoltaan helppo mutta pinnan alta syvä ja ajatuksia herättävä.

Minna Rytisalo hurmasi lukevan yleisön erinomaisella Lempi-esikoisellaan, ja uudessa romaanissaan hän on tavallaan palannut juurilleen.

Lapissa kasvaneen ja kadonneen Lempin tarinan kertoivat hänen kolme läheistään, kansainvälisen seikkailijan elämää eläneen Sylvian tarinassa kertojia on enemmän, myös Sylvia itse.

Salaperäisen, monia nimiä käyttävän ja monia huijauksia tekevän naisen tarina kulkee hänet kohdanneiden tai muuten hänen elämäntarinaansa tutustuneiden ihmisten näkökulmien kautta, niin Elsa-sisaren kuin Sylvian hetkeksi majoittaneen italialaisen kotirouvankin.

Jokainen näkökulma on rikas ja mielenkiintoinen ja kuvaa kertojansa lisäksi myös aikakautta tarkasti.

Näkökulmat ovat kirjailijan mielikuvitusta, mutta niitä on innoittanut tositarina. Hollantilaissyntyinen Sylvia Petronella Antoinette van der Moer oli maailmankiertäjä, joka majaili hetken myös Suomen Lapissa kesällä 1949.

Häntä epäiltiin vakoojaksi ja karkotettiin Suomesta, mutta hänen muistokseen on nimetty Petronellankukkulat Lemmenjoen tienoilla.

Ehkä hienointa romaanissa on se edelleen valitettavan harvinainen sävy, jolla naispuolista päähenkilöä kuvataan. Sylvia ei ole toiminnassaan aina mallikelpoinen, mutta häntä ei moralisoida. Ennen kaikkea päähenkilö on kokonainen ihminen monine puolineen, ja siksi niin kiinnostava. Annaleena Jalava

2. Anthony Passeronin Tartunta kuvaa aids-kriisiä

Lahjakkaasta lapsesta kasvaa heroiinia käyttävä ja hiv-positiivinen mies, jonka tarinan koko perhe keskittyy salaamaan. Anthony Passeronin esikoisteos Tartunta kuvaa vuorovedoin Passeronin sedän kohtaloa ja tutkijoiden työtä hiv-lääkkeen löytämiseksi. Samalla piirtyy kuva Ranskan epäonnistuneesta huumepolitiikasta. Vähäeleisyydestään huolimatta kirja on vaikuttava ja osuu syvälle. Suomentanut Sampsa Peltonen. Mari Paalosalo-Jussinmäki

3. Jari Järvelän Raiteet on suurromaani rautateistä

Jari Järvelän Raiteet kuuluu romaaneihin, jotka mieluiten lukisi alusta loppuun yhdellä istumalla. Junaraiteet yhdistävät kolmen sukupolven kohtalot ja kuljettavat lukijaa nälkävuosista 1860-luvulta toiseen maailmansotaan. Teos on suurta, vimmaista fiktiota. Kirjailijan tekemä vuosien mittainen, huolellinen taustatyö näkyy niin pienissä yksityiskohdissa kuin suurissa linjoissakin. Raiteissa on samaa kerronnan lumoa kuin esimerkiksi Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksessä tai Anneli Kannon Veriruusuissa. Annaleena Jalava

4. Satu Laatikaisen Hyvästi itä seuloo äidin ja tyttären suhdetta

Miten kirkkaasti nähty ja kirjoitettu. Se oli päällimmäinen ajatukseni, kun luin Satu Laatikaisen esikoisromaania Hyvästi itä. Aiemmin tietokirjoja kirjoittanut Laatikainen on onnistunut tallentamaan teräväpiirtotarkasti yhden perheen kipupisteet.

Ollaan Kainuussa. Aikuinen tytär on tullut tapaamaan vanhaa äitiään, joka sairastelee. Tytär on muuttanut nuorena pois Kainuusta, tehnyt selvän luokkanousun köyhästä duunariperheestä, kouluttautunut akateemisesti ja perustanut oman perheen.

Tyttären elämässä myllertää. Hänellä on meneillään parisuhdekriisi, ja lisäksi suhde äitiin on aina ollut vaikea. Siitä ei myöskään tule helppoa, vaikka äiti on jo hauras ja elämänsä loppusuoralla. Menneisyyden selvittämättömät asiat painavat, sekä suhde äitiin että jo edesmenneen isän mennyt elämä.

Romaanin tapahtumapaikka on tarinalle olennainen. Olen itse kotoisin Kainuun naapurimaakunnasta Koillismaalta. Siellä suositaan hyvin samantapaisia ilmaisuja: pinnalta vähäeleisiä tai sitten vänkyrän huumorin sävyttämiä lauseita, joiden alle kätkeytyy paljon kipeitäkin tuntoja. Nämä puheet on tallennettu herkästi.

Juuri niin sanottu paikallisuus, kuvattuja tuoksuja ja makuja myöten, erottaa Hyvästi itä -romaanin edukseen niistä lukuisista romaaneista, joissa sukupolvet selvittelevät välejään.

Köyhyyden kuvaus liikuttaa. Lapsuuden niukka elämä ei merkitse vain rahan puutetta vaan myös näköalojen ja haaveiden puutetta. Ja vaikka päähenkilön näköalat aikuistuessa laajenevatkin, köyhyyden vaikutus jää elämään.

Hyvästi itä on surullinen, mutta ei toivoton tai masentava lukukokemus. Se kertoo jotain hyvin olennaista ihmisenä olemisesta: miten me usein löydämme oman paikkamme, vaikka olisimme välillä eksyksissä elämässä. Annaleena Jalava 

5. Liz Nugentin Särmikäs Sally Diamond koukuttaa hurjilla käänteillään 

Kun kirja alkaa sillä, että päähenkilö heittää kuolleen isänsä roskiin (”hän pyysi sitä!”), tietää edessä olevan villi reissu. Särmikäs Sally Diamond kertoo naisesta, jolle oma menneisyys selviää vähä vähältä. Paljastuu, että adoptoidun Sallyn synnytti pedofiilin vangitsema tyttö ja että hänellä on veli. Irlantilaisen Liz Nugentin romaania kuvataan trilleriksi, mutta minusta se kertoo identiteetin muodostumisesta. Koukuttava se kyllä on. Kirjan on suomentanut Veli-Matti Murtovaara. Mari Paalosalo-Jussinmäki

6. Liane Moriartyn  Täällä vain hetken pohtii kohtaloa

Lentokoneessa vanha nainen alkaa kertoa ihmisille, milloin he kuolevat. Kun yksi ennustus toteutuu, huolestuvat nekin, jotka eivät usko kohtaloon. Liane Moriartyn romaani Täällä vain hetken kertoo surusta ja elämän arvaamattomuudesta. Kirjassa on paljon hahmoja, kokonainen lentokoneellinen, mutta jotenkin Moriarty onnistuu tekemään heistä kaikista oikeita ihmisiä. Kirjan on suomentanut Helena Bûtzov. Mari Paalosalo-Jussinmäki

7. Emily Henryn Suurenmoisen upea elämä hurmaa nokkeluudellaan

Emily Henryn kirjoista tietää saavansa romantiikkaa ja nokkelaa sanailua. Suurenmoisen upea elämä yllättää toisella tasollaan: rakkaustarinan sisään on kirjoitettu myös tarina Hollywoodin kulta-ajoilta. Journalisti Alice haaveilee, että saisi kirjoittaa kuuluisan perijättären Margaretin elämäkerran. Työstä kamppailee Pulitzer-palkittu Hayden, ja pian parilla kipinöi. Margaretin luona Alice uppoutuu tarinaan traagisesta suvusta, ja lopulta mikään ei ole sitä miltä näyttää. Kirjan on suomentanut Paula Takio-Pairault. Anni Peltola

8. Liz Mooren Metsien jumala kertoo perheen tragediasta

Miten yhdeltä perheeltä voi kadota ensin pieni poika ja vuosia myöhemmin teinityttö? Onko katoamisilla yhteys ja miksi lapset katoavat metsään? Onko perhe ansainnut teoillaan lasten katoamisen? Liz Mooren Metsien jumala on yhtä aikaa trilleri ja tarina Van Laarien mahtisuvun salaisuuksista. Se koukuttaa, sillä tarinaa kerrotaan eri ihmisten näkökulmista. Kirjan suosittelijoihin on liittynyt Barack Obama – hänkin selvästi pitää suurista, imaisevista tarinoista. Mari Karsikas