Uutisten loppukevennyksistä tutun Mika Tommolan merellisessä kodissa on leikkisyyttä ja huumoria: ”Kun kylpyhuoneen remontti oli valmis, pidimme avajaiset ja joimme samppanjaa”

Takassa ritisee tuli. Uutistoimittaja Mika Tommolan aamu on alkanut joogahetkellä, mietiskelyllä ja sanomalehden lukemisella. Televisio on harvoin auki MTV3:n uutisten loppukevennyksistä tunnetun Mikan kotona Helsingin Kulosaaressa.

”Uutistoimituksessa näkee karmeita tapahtumia ympäri maailmaa ja miten lohdutonta elämä voi olla. Vastapainoksi kotini on leikkisyyden, värikkyyden, optimismin ja mielikuvituksen lähde”, Mika kertoo.

Kodin sisustuksessa yhdistyvät 1950– 1960-lukujen design, taide ja Artekin aarteet. Värikkäästä ja leikkisästä kodista tulee mieleen Astrid Lindgrenin satumaailmat.

Villamaista, 140 neliömetrin suuruista kotia asustaa Mikan lisäksi hänen lentoemäntänä työskentelevä vaimonsa Minna. Parin aikuiset lapset Viljami ja Samuli asuvat omillaan Helsingin kantakaupungissa.

Kolmikerroksisessa paritalossa on olohuone, kolme makuuhuonetta, saunatilat, kaksi terassia ja vanhojen lehmusten reunustama piha.

Skannon sohva on nimeltään Pesämuna. ”Siinä on hyvä makailla mutta huono istua”, Mika Tommola sanoo. Olohuoneessa on Yrjö Edelmannin grafiikkaa ja Ilkka Tammen öljyvärityö.

Mika työskenteli toimittajan töiden ohessa 30 vuotta Finnairilla stuerttina. Olohuoneen buddha- patsas on matkamuisto Aasiasta.

Mika kokkaa keittiössään lähinnä pastaa. Sen sijaan viinit ovat hänen ja kahden pojan yhteinen intohimo. Mika tilaa viinejä useimmiten Saksasta ja Italiasta tiloilta, joissa perhe on vieraillut.

Puutalon huvikumpumainen tunnelma hurmasi Tommolat 25 vuotta sitten niin, että he ostivat talon, vaikka siinä oli ollut paha vesivahinko.

”Ostaminen oli hirveä riski, mutta talo tuntui heti oikealta ja ajoitus täydelliseltä. Ajattelimme, että kai puutaloa voi purkaa, kunnes löytyy jotakin kuivaa. Olihan se idealistista, mutta meillä oli onnea matkassa.”

Taloa on purettu ja remontoitu moneen otteeseen. Elämän kuuluu näkyä.

”Kaikki saa olla sinnepäin, kunhan on suunnilleen siistiä. Parketit ovat menneet vuosien saatossa huonoon kuntoon. En halua sipsutella kotona. Tärkeintä on, että siellä saa elää.”

Designtuotteet ovat Mikan mielestä taloudellisia hankintoja, sillä ne kestävät aikaa, käyttöä ja kierrätystä. Hän on opettanut pojilleen, että designia voi ostaa tuoli kerrallaan ja että taidetta voi lainata taidelainaamosta pienellä kuukausimaksulla.

”Olen iloinen, että en ole tätä varakkaampi. Rikas ihminen voi ostaa helposti, mitä mielii. Mutta se ei ole niin luovaa, persoonallista tai hauskaa.”

Paljon hauskempaa on etsiä laadukkaita, vähän koomisiakin tavaroita. Sellaisia voi tulla alennusmyyntiin esimerkiksi siksi, että ne ovat menneiden sesonkien ihastuksia ja jääneet designliikkeen nurkkaan.

Eero Aarnion suunnittelemaan pallotuoliin on ihana käpertyä iltaisin lukemaan.

Charles Bukowskin runoutta, uutta gonzo-journalismia Amerikasta, huumoria, zen-buddhalaista kirjallisuutta ja toimittajaisältä perittyjä aarteita. Eri elämänvaiheet näkyvät kirjahyllyssä.

Mika vaalii aarrettaan, Vaahteramäen Eemeli -kirjaa, jossa on Astrid Lindgrenin omistuskirjoitus. ”Sain sen 11-vuotiaana. Olin silloin tulkkina, kun Astrid Lindgren ja Vaahteramäen Eemeliä näytellyt Jan Ohlsson esiintyivät Linnanmäellä.”

Avaimet ja kateissa olevat pikkutavarat löytyvät yleensä possusta.

Yksi kodin sisustuslöydöistä on espanjalaisen Jaime Hayonin suunnittelema käsienpesuallas. Mika osti pölyttyneen, alun perin kymppitonnin arvoisen altaan tonnilla Skannon muuttomyynnistä.

”Kun kylpyhuoneen remontti oli valmis, pidimme avajaiset. Tänne tuli naapureita ja lasten koulukavereiden varakkaita, merenrantahuviloissa asuvia vanhempia. Seisoimme pikku vessassa juomassa samppanjaa, ja meillä oli mukavaa.”

Kulosaarta ympäröi meri. Se ja maiseman avaruus olivat Mikalle tärkeitä jo lapsena.

”Lapsuuteni 1960-luvulla oli vaatimaton. Omaa huonetta ei ollut, vaan se piti jakaa. Kun pääsin joskus ystävien kanssa merelle, tunsin, että saan happea. On ihana tietää, että merta pitkin pääsee mihin vain.”

Mika kirjoittaa 1930-luvun kirjoituskoneella kirjeitä ystävilleen ja pojilleen. ”Soundista tulee lapsuus mieleen. Jos kirjoittaessa tulee virhe, tulee virhe.”

Kylpyhuoneessa katseet kiinnittävät Jaime Hayonin suunnittelema käsienpesuallas ja isältä peritty kristallikruunu.

Mika asui lapsena kolme vuotta Tukholmassa, ja hänestä tuli tuossa ajassa täysin kaksikielinen maailmankansalainen.

”Ruotsalaiset ottavat elämän kevyesti ja leikkisästi, ja se fiilis jäi elämääni. Suomalaiset eivät oikein leiki vaan järki on mukana joka paikassa. En suostu sellaiseen. Jujua pitää olla – oli kyseessä taide, auto, asuminen tai pukeutuminen.”

Jujua oli myös silloin, kun Mika ja Minna ottivat vuoden seurusteltuaan miljoonan markan lainan ja ostivat Itä-Helsingin Vartiosaaresta 150 vuotta vanhan huvilan.

Saareen kuljettiin veneellä ja jäitä pitkin kävellen tai autolla. Lapset pestiin talvella lumella, ja juomavedet kannettiin kanistereilla Mikan työpaikalta Maikkarilta. Huvilan sulakkeet poksahtelivat, jos liian monta sähkölaitetta oli yhtä aikaa päällä.

”Seitsemän vuoden kuluttua huvila myytiin. Tajusimme, että lapsista tulee mökkihöperöitä, ja meitä aikuisiakin alkoi jo väsyttää.”

Nyt Mika ja Minna miettivät, pitäisikö perheasunto myydä ja muuttaa vanhaan paksuseinäiseen kivitaloon Helsingin keskustaan.

”Tärkeintä on, että ympärillä on kulttuuria ja omalaatuisia, kauniita kulmia.”

Haastattelu on julkaistu Eevassa 3/2024.