Äitiys toi Ujuni Ahmedin elämään uudenlaisen rakkauden ja kaaoksen: ”Jo raskausaikana mietin, miten vauva voi kontrolloida elämääni näin”
Kun ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmedista tuli kesällä äiti, muuttuivat aikataulut, käsitys itsestä ja suhde omaan äitiin.
Ujuni Ahmed on myöhässä, ja hänellä on siihen hyvä syy.
Kaksi kuukautta sitten 35-vuotiaasta Ujunista tuli äiti, ja ensimmäistä kertaa hänen aikuisiällään joku muu käskee, missä tahdissa voi tulla ja mennä.
Ujunin tytärtä eivät tänäkään aamuna äidin tapaamisten aikataulut kiinnostaneet.
Kaksikuukautisen pikkuihmisen pulloruokinta on kuitenkin juuri nyt Ujunin puolison vastuulla. Arvomme lounasravintolan tiskillä, mitä söisimme, ja Ujuni laskee itselleen vesisäiliöstä vettä. Hana jää hieman auki, ja vesi valuu hiljalleen tiskille. Toimittaja sulkee hanan.
”Siis apua, tällaista tämä juuri on! En minä aikaisemmin ihan näin hajamielinen ole ollut”, Ujuni naurahtaa.
Ujuni suhtautuu kömmähdykseensä päätään pyöritellen. Se, että oma järki ja toiminta eivät pelaa totutusti, aiheuttaa voimattomuutta.
”Äitiys on todellakin nöyristänyt minua.”
Yrittäjänä työskentelevä Ujuni on jo vuosien ajan lisännyt tietoisuutta erityisesti tyttöjen silpomisesta ja muusta kunniaväkivallasta. Hän on nostanut epäkohtia esille silloinkin, kun se on altistanut hänet sekä konservatiivisten suomalaisten että konservatiivisten maahanmuuttajayhteisön jäsenien kritiikille.
Se on tehnyt välillä Ujunin elämästä kaoottista, eikä kaoottisuus ole ainakaan vähentynyt vauvan syntymän myötä.
”Jo raskauden aikana ihmettelin, miten vauva voi kontrolloida elämääni näin. Olen aina tottunut menemään miten haluan, ja oli välillä tosi turhauttavaa huomata, että kaikki ei ole minusta kiinni.”
Ujuni kärsi synnytyspelosta ja sai siihen apua pelkoklinikalta.
”Olen oppinut, että synnytys on naisen ja syntyvän lapsen elämässä yksi vaarallisimmista hetkistä. Ajattelin ihan oikeasti, että voin kuolla synnytyksessä. Join pyhää zamzam-vettä, rukoilin ja otin kynsilakat ja korut pois.”
Ujuni tolkutti jokaiselle häntä hoitavalle kätilölle haluavansa kuulla, mitä toimenpidettä hänelle milloinkin tehdään, ja henkilökunta oli selvästi lukenut muistionsa jo etukäteen.
”Olin todella otettu siitä miten minut kohdattiin synnytyksessä. Kun kätilöiden vuoro vaihtui, he olivat aina etukäteen puhuneet toistensa kanssa kaiken selväksi ja pitivät minut jatkuvasti ajan tasalla. Kivunlievitykseen suhtauduttiin vakavasti ja minua todella kuunneltiin.”
”Olin todella otettu siitä, miten minut kohdattiin synnytyksessä. Minua todella kuunneltiin.”
Se kuuluisa äidinrakkaus on syttynyt Ujunissa vasta viime viikkoina kaiken hoivaamisen ja yhteisen eletyn arjen tuloksena.
Ja nyt tuntuu siltä, että identiteetti on järjestymässä, tai jo järjestynyt uusiksi.
”Nyt olen ennen kaikkea äiti. Tunsin niin jo raskauden aikana ja nyt tunnen niin entistä vahvemmin. Kaikki muut elämäni roolit ovat sille alisteisia.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Eeva -lehdessä 10/2023. Haastattelussa Ujuni Ahmed kertoo, miten äitiys on muuttanut suhdetta omaan äitiin, miksi vaikea raskaus sujui helpommin Somaliassa kuin Suomessa, miten kulttuuritausta vaikuttaa niin kasvatustyöhön kuin imetykseenkin ja miksi hän haluaa pyristellä eroon tarpeestaan pärjätä aina yksin.
