Taiteilija Riina Tanskasen kodissa lojuu kesken jääneitä kirjoja joka huoneessa. Lukeminen on rakas harrastus, mutta hän kerää kirjoista inspiraatiota ja materiaalia myös työhönsä. Hän kuvittaa tyttöjen kohtamaa sortoa Tympeät tytöt -Instagram-tilillään.

”Tympeät tytöt syntyi turhautumisestani siihen, millaista tyttöys yhteiskunnassamme on. Feminismin klassikkoja lukiessani huomasin, että samaistuin kirjailijoiden ajatuksiin ja kokemuksiin naiseudesta, vaikka naiset elivät yli sata vuotta sitten.”

Tanskanen huomasi, että kirjat olivat valkoisten naisten kirjoittamia ja siksi yksipuolisia. Sitten hän törmäsi suomalais-nigerialaisen toimittajan Minna Salamin teokseen.

”Salami rakentaa älykkäästi uutta tietokäsitystä naiseuden, vallan ja mustuuden kautta. Tietokäsityksemme perustuu mitattavaan tietoon. Hän hyödyntää afrikkalaista perinnetietoutta ja korostaa, kuinka tieto vaatii rinnalleen kokemukset, tunteet ja aistit.”

Tanskaselle on jäänyt mieleen vuoden 2016 tapaus, jossa toimittaja ja kirjailija Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaussyytteen, kun hän käytti julkisesti termiä ’natsipelle’. Tanskanen on perehtynyt Tympeät tytöt -tilin vuoksi naisten saamiin solvauksiin somessa. Pahimmillaan ne ovat tappouhkauksia, raiskausuhkauksia ja huorittelua.

”On järkyttävää, etteivät uhkaukset johda ikinä toimenpiteisiin. Siksi on täysin absurdia, että natsipellen kaltainen kommentti johtaa kunnianloukkaussyytökseen.”

Tapauksesta mykistyneenä Tanskanen tarttui Vehkoon Oikeusjuttu-kirjaan, jossa kerrotaan oikeudenkäynnistä ja oikeistotrolli-ilmiöstä.

”Ahmin kirjan pelonsekaisin tuntein yhdessä illassa. Tapahtumat tuntuivat epätodellisilta. Juuri se, että tapahtunut on totta, tekee kirjasta kiehtovan. Teos herätti ajattelemaan sitä, miten kuka tahansa voisi joutua häirinnän kohteeksi, jos joku vain haluaisi tehdä kiusaa.”

Tanskanen opiskelee kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa. Antiikin kirjallisuuden kurssilla hän tutustui Sapfoon, yhteen antiikin ajan harvoista naisrunoilijoista. Pentti Saarikosken suomentama runoteos käsittelee naisten välisiä suhteita.

”Runot kertovat äitiydestä, ystävyydestä, sisaruudesta ja rakkaudesta. Ne vilisevät antiikin kreikkalaiselle tyylille ominaisia kielikuvia ja mytologisia hahmoja.”

”Silti tapa, jolla Sapfo kuvaa naiseutta on tunnistettava. Hän kirjoittaa kauniisti muun muassa naisten kokemasta yksinäisyydestä, mitätöidyksi tulemisesta ja todistelun tarpeesta.”

Sapfo on vanhin naispuolinen kirjailija, jonka Tanskanen tietää.

”Kirjallisuushistoria on täynnä mieskirjailijoita. Siksi tästä teoksesta on muodostunut minulle tärkeä.”

”Minulle tulee Sapfon runoista lämmin olo, sillä tiedän, että meitä kirjoittavia naisia on ollut olemassa aina”, Tanskanen sanoo.

Juttu on julkaistu Trendissä 2/22.