Kun Tuire, 41, sai yrityskaupoissa 5 miljoonaa, hän innostui luksusmerkeistä – tällaiset ovat hänen kolme erilaista tyylipersoonaansa

”Pukeutuminen on minulle tapa ilmaista itseäni. En omista perusfarkkuja tai -t-paitoja, eikä minulla ole luottoasua, johon pukeutuisin vuodesta toiseen ja jossa tuntuisi kotoisalta. Vaihdan tyyliäni tilanteen mukaan. Minulla on oma tyyli bisnekseen, kirjailijaminälleni ja vapaa-aikaan.

Muoti merkitsee minulle innostusta ja arjen luksusta. Kun lähden kaverini kanssa lounaalle, osa ilostani tulee siitä, että saan pukeutua kivasti. Käytän asuni miettimiseen aikaa ja pohdin sen tarkkaan, koska se tuo mielihyvää minulle.

Minulla on nykyisin hyvin aikaa tyyleillä leikittelyyn, sillä pari vuotta sitten myimme perheyrityksemme, työvaatteita valmistavan Dimexin. Sain kaupassa viisi miljoonaa euroa. Olen edelleen mukana yrityksessä vähemmistöosakkaana, mutta se ei vie paljon aikaani.

Nyt päätyöni on olla kirjailija. Ensimmäinen kirjani Majakan varjo julkaistiin juuri, ja tällä hetkellä kirjoitan seuraavaa kirjaani kuusi tuntia päivässä. Minusta on ihanaa, että minulla on aikaa muodille ja ehdin miettiä asukokonaisuuksia ja selailla nettikauppoja.

Kirjailijana Tuire haluaa herättää pukeutumisellaan huomiota. Tyyliin kuuluvat muun muassa erikoiset väriyhdistelmät. Hattu Ruslan Baginskiy, silmälasit Alexander McQueen, solmio Karl Lagerfeld, korvakorut ja kaulakoru Chanel, kauluspaita Topshop, bleiseri Lavish Alice, laukku Versace, hame Polo Ralph Lauren, sukkahousut Calzedonia, kengät Jimmy Choo.

jo teininä halusin tehdä vaikutuksen vaatteillani. Käytin henkseleitä, liivejä, omituisia hattuja ja korkeita korkoja. Kukaan muu ei pukeutunut silloin samalla tavalla.

Nautin siitä, että minut huomattiin, mutta minua myös nälvittiin tyylini takia. Sisuunnuin siitä. Jos vaatettani haukuttiin, käytin sitä ihan varmasti. Nälviminen tuntui pahalta, mutta ajattelin, että kukaan muu ei saa päättää tyyliäni.

En seurannut nuorena muotia, sillä 1990-luvun tyyli ei mielestäni sopinut minulle. Se näytti parhaalta hyvin laihojen tyttöjen yllä. Olin kömpelö, ja ihoni oli vähän huono. Kadehdin tyttöjä, joille trendit sopivat.

Luulen, että olisin voinut saada muodista paljon iloa jo tuolloin, jos kauneusihanteet eivät olisi olleet niin kapeita.

Muodista tuli harrastukseni kolmikymppisenä. Aloin ajatella, että minua on vain yksi ja että se on hienoa.

Sain pukeutumiseen inspiraatiota helposti lähestyttävistä muotilehdistä ja Instagramin tyylivaikuttajilta. Innostuin muun muassa trendistä, jossa yhdistettiin maiharit kukkamekkoon. Tajusin, että niinkin voi pukeutua. Sain intoa yhdistellä erilaisia tyylejä.

Perheyrityksessämme pystyin pukeutumaan vapaammin ja kehitin bisnestyylini. Uskottava bisnespukeutuminen ei tarkoita, että pitää pukeutua tyylittömästi tai sulautua tapettiin.

”Koska noudatan bisnestyylissäni itse rakentamiani sääntöjä, minun pitää käyttää luovuuttani enemmän kuin silloin, jos mitään sääntöjä ei olisi.” Silmälasit Alexander McQueen, kaulakoru ja korvakorut Kalevala, kauluspaita Millane, toppi A.W.A.K.E. Mode, vyö Ted Baker, laukku Marimekko, housut An'ge, kengät Christian Louboutin, silmälasinauha käsikoruna Dior.

Pukeutumistani ja ulkonäköäni on urallani kommentoitu monesti, ja siksi leikin bisnespukeutumisessani itse luomieni rajojen sisällä. Rajat varmistavat, että pukeutumiseni ei vie tapaamisessa tilaa osaamiseltani ja että tunnen itseni itsevarmaksi.

Sääntöni ovat: ei denimiä, lyhyitä hameita, avaria kaula-aukkoja, hihattomia paitoja, näkyviä varpaita tai täysin tyköistuvaa asua.

Bisnesasuni on aina huoliteltu, muttei tylsä. Väripaletti on hillitty ja meikki huoliteltu mutta yksinkertainen. Jalkaan laitan aina korkokengät: haluan korostaa 176 senttimetrin pituuttani. Tyypilliseen bisnesasuuni kuuluu niiden lisäksi leveälahkeiset housut tai midimittainen hame, kauluspaita ja neule.

Kirjailijatyyliltäni haluan samaa kuin teinityyliltäni: herättää huomiota.

Ajattelen, että se on tärkeämpää kuin se, mikä on nättiä tai trendikästä. Kun herätän huomiota olemuksellani, tavallaan markkinoin kirjaakin. Jos myyt jotain, on hyvä, että ihmiset huomaavat sinut.

Kirjailija-asuissani tykkään odottamattomista väriyhdistelmistä, kuten neonväreistä murrettujen värien kanssa. Ihastukseni neonväreihin on perua firmamme tekemistä työvaatteista. Suosikkiyhdistelmiäni ovat metsänvihreä ja pinkki sekä oranssinpunainen ja kirkas vaaleanpunainen.

En halua kirjailijana näyttää ihan siltä, että olisin sirkuksessa – mutta jos menee lähelle sitä, se ei haittaa.

Tuiren vapaa-ajan tyyli on seksikäs. Hän pyrkii ostamaan vaatteita, jotka tuntuvat siltä, että ne kestävät vuosien käyttöä. ”Se ei tarkoita, että ne kaikki ovat välttämättä kalliita tai kestävästi valmistettuja. Edullisempia vaatteita hankin vaatteita muun muassa Asokselta ja Zarasta.” Body/pusero Agent Provocateur, alusbody Elisabeth Franchi, hame Zara, kengät Fendi.

Vapaa-ajan menoihin tykkään pukeutua paljastavasti ja seksikkäästi. Olen kulkenut pitkän tien sinuiksi vartaloni kanssa. Nyt olen kehostani ylpeä. Seksikäs tyyli tuo minulle itsevarmuutta.

Kokoni on M, mutta vapaa-ajallani haluan käyttää tiukkoja ja vähän liian pieniä vaatteita. Niinpä pukeudun S-kokoon. Tyypillinen asuni juhliin tai treffi-iltaan leikittelee silueteilla ja tyyleillä. Pidän siitä, että ylä- ja alaosa kuuluvat samaan settiin ja että sama väri toistuu päästä varpaisiin.

Olen miettinyt, voinko pukeutua näin ja olla yhtä aikaa feministi. Olen tullut tulokseen, että voin. En pukeudu tällä tavalla muiden odotusten takia vaan siksi, että haluan. Se on itseni arvostamista.

Kotonani on kuusi metriä pitkät, korkeat vaatekaapit. Kesällä talvivaatteita on monta laatikollista varastossa ja toisinpäin.

Vaatteideni määrä on aina ollut suuri, ja minulla on selvästi enemmän vaatteita kuin ystävilläni. Tuskaani vaatteideni määrästä helpottaa vähän se, että annan niitä kavereilleni, jotta saan ostaa uusia.

Laiha lohtu on se, etten tee heräteostoksia. Saan iloa siitä, että katselen vaatteita nettikaupassa viikkoja ja haaveilen siitä. Ostan vaatteen kuitenkin vain, jos kaapistani ei löydy mitään samanlaista ja jos kyseinen vaate sopii asukokonaisuuteen, jota metsästän.

Tuire yhdistelee luksusmerkkien asusteita keskihintaisiin vaatteisiin. Korvakorut ja kaulakoru Dolce & Gabbana, vyö Dolce & Gabbana, sukkahousut Calzedonia, laukku Louis Vuitton.

Kun varallisuuteni kasvoi yrityskaupan myötä, elämääni astuivat luksusmerkit. Hankin niiltä laukkuja ja kenkiä. Ajattelen, että jos ostan jotain arvokasta, sen pitää kestää käytössä ainakin kymmenen vuotta.

Superhalpoja vaatteita en osta enää lainkaan. Ne ovat huonolaatuisia ja lyhytikäisiä, ja niiden tuotannossa rikotaan ihmisoikeuksia ja tuhotaan ympäristöä. Tiedostan kuitenkin, että vaatteen hinta ei ole tae siitä, että ihmisoikeuksia ja ympäristöä on kunnioitettu. Ostamalla laatua voi auttaa vähän, mutta shoppailu ei ole koskaan vastuullista.

Toisaalta minua hieman ärsyttää, että vaatteiden ostamista pidetään turhana, mutta vaikkapa elektroniikan tai moottorikelkan ostaminen on hyväksyttävämpää, vaikka se ei ole oikeasti yhtään vastuullisempaa.

Puolisoni ei tuomitse harrastustani. Hänkin on kiinnostunut muodista. Se on tuonut meitä yhteen. Hän ei koskaan sano, että käsilaukun ostaminen on typerää, vaan että jos se tuo minulle iloa, niin voin ostaa sen – omilla rahoillani tietenkin.”