
Alanvaihdosta haaveileva Niina, 38, oivalsi, mikä on hänen suurin vihollisensa – näin mentorointi auttoi häntä
Niina Haikara sai Trendin mentorointiohjelmassa mentorikseen Mari Karsikkaan. Nyt he molemmat kertovat, mitä oppivat.
”Mentorointi oli minulle silmiä avaava kokemus. Se sai oivaltamaan, että haluan työelämässä satsataeniten somekanavaani ja sisällöntuottamiseen.
Mentorini Mari Karsikas sai näkemään, kuinka valtavasti olen tehnyt töitä somekanavani eteen, ja kuinka tärkeä se minulle on. Olen pyhittänyt lomat ja vapaa-ajan sisällöntuotantoon. Tämä palo ei olisi pysynyt yllä, jos meikkaaminen ei olisi intohimojuttuni.

Mentoroinnin aikana tajusin, että suurin viholliseni on aika. Olen töissä käyvä äiti. Lapsille, puolisolle, kodille, ystävien näkemiseen ja harrastuksiin olisi myös jäätävä aikaa. Oli siis ratkaistava, miten saisin lisää aikaa sisällöntuottamiseen ja samalla pidettyä taloudellisen tilanteen vakaana. Siihen ratkaisuksi toimisi, että voisin tehdä varhaiskasvatuksen opettajan töitä tulevaisuudessa osa-aikaisesti tai keikkatyönä ja näin jäisi enemmän aikaa sisällöntuotannolle.
Ensimmäisen mentoroinnin jälkeen käynnistyi ajatusprosessi, ja tein päätöksen ensi syksyn työkuvioiden suhteen. Se toi mieleeni rauhan.
”Ensimmäisen mentoroinnin jälkeen käynnistyi ajatusprosessi, ja tein päätöksen ensi syksyn työkuvioiden suhteen.”Niina Haikara
Toisella tapaamiskerralla teimme sisältöanalyysia somekanavastani ja sain vinkkejä ja työkaluja sen kehittämiseen esimerkiksi laatimalla julkaisuaikataulun. Sain myös konkreettisia vinkkejä, miten voisin hankkia tuloja kauneusalalla somen ulkopuolella. Syntyi idea, että voisin tarjota meikkauspalvelua ja samalla päivittää portfoliotani.
Tarvitsin hellää mutta napakkaa tuuppausta eteenpäin, ja sellaisen sain. Mentorina Mari oli ammattitaitoinen, kannustava ja kertoi vilpittömästi mielipiteensä. Olen valtavan kiitollinen, että pääsin mentorointiohjelmaan mukaan.
Mari osasi kysyä minulta kysymyksiä, joita en ollut osannut tai uskaltanut kysyä itseltäni. Vaikka vastaukset olisivatkin olleet jo valmiina, en ollut päässyt aloittamaan ajatusprosessia, sillä tarvitsin sen, että minulta kysytään ne oikeat kysymykset. Ilman mentorointia en olisi nyt tässä pisteessä; valmiina laittamaan tuumasta toimeen.”
Mari Karsikas: ”Mentoroinnissa molemmat oppivat”

”Niinan kanssa tapaamiset olivat inspiroivia. Niina oli tehnyt valtavasti töitä somekanaviensa eteen, ja hänellä oli edessä iso ratkaisu: miten löytää lisää aikaa somekanavien kasvattamiseen ja sisällön tekemiseen – ja päästä sometekemisessä ihan uudelle tasolle.
Huomasin nopeasti, että Niinalla oli ratkaisut ja suunnitelmat jo olemassa, tarvittiin vain pientä rohkaisua, jotta hän uskaltaisi valita ne. Se onkin mentoroinnissa usein tavallista: mentoroitavalla on kaikki vastaukset olemassa, mutta ne pitää uskaltaa sanoa ääneen.
Usein ei aina itsekään tiedä, että tietää, mitä pitäisi tehdä. Siihen tarvitaan toisen tukea ja joskus vähän liian suoriakin kysymyksiä.
Mitä tekisit, jos et pelkäisi -kysymys on mielestäni hyvä kysymys. Sitä kannattaa ihan jokaisen kysyä välillä itseltään.
”Joskus tuntuu, että melkein kuulee, kun toinen oivaltaa jotain tärkeää.”
Olen ollut mentorina vuosia ja opin joka tapaamisesta itsekin. Opin paitsi itsestäni ja tavastani reagoida yllättäviinkin tilanteisiin kuin myös erilaisista aloista, ajatusmaailmoista ja ratkaisuista. Ne haastavat itseänikin kehittymään ja laajentavat ymmärrystä.
Mentorina on ihana olla mukana toisen joskus järisyttävänkin isossa muutoksessa ja seurata, miten se onnistuu. Niissä hetkissä itsekin voimaantuu: kun joku toinen uskaltaa tehdä muutoksia rohkeasti, tulee itsellekin olo, että moni asia on mahdollista, kunhan tekee vain. Joskus tuntuu, että melkein kuulee, kun toinen oivaltaa jotain tärkeää.
Seuraan innolla ja ylpeänä sitä, mitä Niina on tekemässä seuraavaksi. Toivon, että tapaamme syksyllä ja kuulen, miten moni alkuvuonna suunniteltu asia on edistynyt.”