Tommi Kinnunen osaa kirjoittaa menestysromaaneja ja remontoida vanhoja taloja – mutta häneltä puuttuu yksinkertainen taito, jonka useimmat osaavat luonnostaan

Kirjailija Tommi Kinnusen kuudes romaani Kaarna ilmestyi huhtikuussa. Edeltäjiensä tavoin romaani kertoo taitavasti elämän syrjästäkatsojista. Tällä kertaa keskiössä ovat sota-ajan traumat ja solmut, joita ne jättävät perhesuhteisiin. Näin Tommi vastaa Eevan kirjaklubin 20 kysymykseen.

Mikä kirja kaikkien pitäisi lukea? Jokaisen pitää lukea juuri se kirja, joka vetää mukanaan. Se ei ole kaikille sama. 

Minkä taidon haluaisit osata? Tunnistaa kasvot. Olen melkein totaalisen kasvosokea.

Mitä pelkäät? Olisi hirvittävää, jos perheelleni tapahtuisi jotain pahaa.

Mihin tuhlaat? Taloon! Asumme juuri 140 vuotta täyttäneessä talossa, jonka olemme kunnostaneet lattiasta kattoon. Se vei vuosia.

Mikä on lempiäänesi? Tuulen humina havupuissa.

Millaisessa tilanteessa valehtelet? Kerron pienen valkoisen valheen, kun en halua loukata toista. 

Kuka on muuttanut elämäsi? Perheeni, eli lapseni ja puolisoni. Olemme olleet puolison kanssa 23 vuotta yhdessä, ja sinä aikana olen oppinut aika toisenlaiseksi.

Mitä sanaa tai lausetta käytät liikaa? Koha jottain. Olen oppinut sen mummoltani. Kotona alkaa pikkuhiljaa huumori loppua sen sanonnan kanssa. 

Jos voisit muuttaa yhden asian itsessäsi, mikä se olisi? Olisi ihanaa osata olla jouten. 

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi? Kahden vanhan puutalon korjaamista. Kodin lisäksi meillä on mökkitorppa, jonka myös olemme remontoineet.

Mikä on arvokkain omaisuutesi? Rahallisessa mielessä talomme. Henkisistä ominaisuuksista se, että olen aika rauhallinen ja hermostun harvoin.

Jos saisit olla joku muu yhden päivän ajan, kenet valitsisit? En kerta kaikkiaan keksi ketään, joka haluaisin olla. On hurjan paljon ihmisiä, eläviä ja kuolleita, jotka olisi kiva tavata, mutta en haluaisi olla kukaan muu kuin minä.

Mitä toivot, että sinusta muistetaan kuolemasi jälkeen? Että olin ihan mukava tyyppi.

Mikä on paras tekemäsi päätös? Ylioppilaskirjoitusten jälkeen en päässyt Teatterikorkeakoulun dramaturgiapuolelle, joten päätin mennä vuodeksi yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä. Jäinkin opiskelemaan suomea, ja sen ansiosta minusta tuli opettaja.

Mikä on lempipaikkasi maailmassa? Kuusamon Petäjälammella mökkirannastamme nousee korkea harju, jonka päältä näkee usein piisameita vedessä. Haaveilen, että kun kuolen, tuhkani sirotellaan sinne.

Mikä on hyödyllisin rutiinisi? Syön marjoja joka aamu.

Minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi, jos voisit? Voisin sanoa samoin kuin sanon oppilaille, jotka jännittävät puheen pitämistä: muista, että yleisö on aina puolellasi.

Mitä olet oppinut rakkaudesta? Se ei ole taito- vaan tahtolaji.

Minkä suhteen muutit viimeksi mieltäsi? En muuta mieltäni koskaan – ainakaan, jos puolisolta kysytään.

Mikä herättää sinussa toivoa? Se opettajan nautinnollinen hetki luokkahuoneessa, kun oppilas saa kiinni vaikeasta aiheesta, jota olen opettamassa.

Tällä palstalla Eevan kirjaklubin vieraat vastaavat kysymyksiin, joihin on vain oikeita vastauksia. Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/24.