Molemmat isoäitini olivat rypyttömiä ja pehmeäposkisia aivan viime päiviinsä saakka. Ikävä kyllä sukujeni naisia yhdistää myös vähemmän mairitteleva ominaisuus. Piirteemme valahtavat, ja huomaan sen peilistä. Jo melko nuorella iällä leukalinjani alkoi pehmetä ja kadota, kuin iho olisi liian iso ripustimiinsa nähden. Valahduksen suurin syy lienee luusto, johon ahkerakaan ihonhoito ei auta.

Käy ilmi, että täyteainehoito on nopein ja näkyvin apu. Harva tietää, että sillä voi kohottaa kasvoja paljon edullisemmin ja kivuttomammin kuin vaikka veitsellä.

Tutkin hoitoloiden nettisivuja ja selaan Instagramissa ennen ja jälkeen -kuvia. Huomaan, että eri täyteaineilla tehtävät ­hoidot ovat yllättävän erihintaisia. Loppu­summaan vaikuttaa merkittävästi sekin, onko tekijä kosmetologi, sairaanhoitaja vai lääkäri. Lääkäri on kallein.

Sen verran isosta operaatiosta on kyse, että haluan, että tekijällä on hoidoista vuosien kokemus, riittävä koulutus ja käytössä turvallinen täyteaine. Varaan ajan esteettisiin hoitoihin erikoistuneen Skinmedin sairaanhoitajalle Anne Tuoviselle. Anne tekee hoitoni Restylane-hyaluronihapolla.

Selvitän varmuuden vuoksi myös sen, että jos kadun lopputulosta, voiko täyteaineen poistaa kasvoilta.

Kuulemma poisto periaatteessa onnistuu, mutta peruutusnappula se ei ole. Vain lääkärit voivat käyttää poistoainetta ensiavuksi, jos hoito epäonnistuu pahasti.

Mikä naamassa harmittaa? Konsultointikäynnillä Anne asettaa peilin eteeni ja käskee kertomaan.

Osoittelen kasvojeni kohtia kuin rapistuvan talon nurkkia remontoijalle. Päädymme Annen kanssa siihen, että täyteainetta laitetaan poskiluille, poskipäiden alle, leukaluiden kulmaan sekä hieman leuan kärkeen.

Pistosalueet ja täyteaineen määrä päätetään jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen. Määrät ovat yllättävän pieniä. Minun kasvoihini ruiskutetaan vain neljä milliä.

Hoitopäivänä Anne merkitsee pistoskohdat kynällä ja antaa jääpussin, jolla voin puuduttaa seuraavaa pistoskohtaa. Vaikka täyteaineessakin on lidokaiini-puudutusainetta, pistokset sattuvat vähän. Pistoksia tulee luiden pintaan, jotta iho pysyisi paremmin paikoillaan, sekä lihaksen päälle tuomaan täyteläisyyttä.

Muutaman piikin jälkeen Anne antaa minulle peilin ja varmistaa, olemmeko oikealla tiellä. Voisin halata häntä. Kyllä, juuri tätä! Vain hienovaraista kohotusta.

Tekijän pitää tietää tarkkaan pistosten paikka ja aineen määrä. Jos ainetta tulee enemmän kuin kudos pystyy ottamaan vastaan, iho voi venyä. Tästä johtuvat pieleen menneet ankkahuulet. Oikea määrä ainetta taas tehostaa elimistön omaa hyaluronihapon ja kollageenin tuotantoa. Ihosta tulee kimmoisampi ja täyteläisempi.

Makaan neulatyynynä hoitopedillä tunnin, kunnes olemme valmiit. Pistoskohdat näkyvät punaisina pisteinä, muuten ihoni näyttää normaalilta. Ja juuri se on yksi täyteainehoitojen etu: ei toipumisaikaa.

Jos täytettävää on paljon, hoitoa jatketaan kolmen viikon kuluttua. Silloin tekijä pystyy arvioimaan, kuinka paljon ainetta vielä tarvitaan vai tarvitaanko lainkaan.

Näen muutoksen heti, kun nousen hoitopediltä, mutta Anne muistuttaa, että täyteaine vaatii aikaa asettuakseen kudokseen. Hän kehottaa juomaan vettä, koska hyaluroni­happo sitoo runsaasti nestettä itseensä. Ilman riittävää nesteytystä hoidosta ei saa täyttä hyötyä irti.

Hoidon jälkeen täytetyt kohdat ovat pari päivää kosketusarat. Illalla kasvoille nousee turvotusta sekä muutama pistemäinen mustelma. Ne häviävät parissa päivässä.

Lopputulos ei ole tippaakaan muovinen, mutta leuka­linjani erottuu nyt selkeästi. Muut tuskin huomaavat siinä isoa muutosta, mitä toivoinkin. Näytän pirteältä.