Kun Marjukka, 73, halusi palata töihin eläkkeeltä, hän törmäsi ikäsyrjintään: ”Olen lukenut rivien välistä ihmettelyä siitä, miksi haluaisin vielä tehdä töitä”
Kun pitkän linjan ammattilainen Marjukka Nyberg halusi palata eläkkeeltä työelämään, hän sai huomata, ettei se ole ihan helppoa. Ikään kuin hän olisi kummajainen, kun haluaa tehdä vielä töitä.
”Olen kohdannut lievää ikäsyrjintää ennenkin. Hymyilyttää, kun ensin olin yrittäjänä muka liian nuori ja epäuskottava, ja nyt tuntuu, että olen 73-vuotiaana liian vanha töihin.
Jäin eläkkeelle kolmisen vuotta sitten, kun perustamani M-Brain-yhtiö myytiin. Olin tehnyt pitkän uran johtotehtävissä ja odotin ilolla nautinnollisia eläkepäiviä.
Hetken aikaa olinkin tyytyväinen eläkkeellä ja lepäsin. Ajattelin, että elämä on ihanaa näin, ja voin täyttää sitä monenlaisilla asioilla. Aloin opiskella espanjaa ja soittaa uudestaan pianoa, hoidin lapsenlapsiani, laitoin ruokaa, luin paljon kirjoja, liikuin ja tapasin ystäviäni.
Vähitellen huomasin kuitenkin tarvitsevani enemmän tavoitteita ja haasteita. Minua vaivasi sisäinen levottomuus ja ymmärsin, etten halua loppuelämääni vain levätä ja elää leppoisasti. Kaipasin mielekästä ja vastuullista tekemistä, jossa voisin auttaa ihmisiä laajemmin.
Niin päätin kertoa verkostoilleni, että olen käytettävissä työyhteisöjen hyvinvointiin liittyviin projekteihin. Ajatukseni ei ollut tehdä töitä kieli vyön alla, vaan kahdesta kolmeen päivään viikossa yrittäjänä. Sen jaksaisin ja ehtisin hyvin.
Pian alkoi kuitenkin tuntua, että kukaan ei näe minua enää työntekoresurssina.
”Mielestäni toiveessani palata työelämään ei ole mitään outoa. Haluan tehdä töitä, koska tahdon elää täyttä elämää.”
Välillä yhteydenottoni hävisivät jonnekin eetteriin tai sain tylyn vastauksen. Se on saanut ajattelemaan, että työmaailma on koventunut ja muuttunut välinpitämättömämmäksi ja epäkohteliaammaksi.
Torjuntojen lisäksi olen vaistonnut hämmästelyä, kun olen kertonut, että olisin käytettävissä. Kukaan ei ole sanonut suoraan, että olen liian vanha ja että minun kannattaisi pysyä eläkkeellä. Olen kuitenkin lukenut rivien välistä ihmettelyä siitä, miksi ihmeessä haluaisin vielä tehdä töitä. Ihan kuin olisin jokin kummajainen.
Mielestäni toiveessani palata työelämään ei ole mitään outoa. Haluan tehdä töitä, koska tahdon elää täyttä elämää. Sille ei ole ikäni puolesta estettä. Olen terve, hyvässä kunnossa ja pääni on terävä.
”Vanhempi ihminen tietää, kuka on ja mitä osaa. Hän uskaltaa kieltäytyä tehtävistä, jotka eivät hänelle sovi.”
Olen psykologi ja viestinnän ja johtamisen ammattilainen. Elämääni on mahtunut paljon kokemusta ja osaamisen karttumista, ja tahtoisin ammentaa siitä edelleen muillekin. Haluaisin auttaa oman yritykseni kautta työyhteisöjä kriisien yhteydessä ja sparrata johtajia jaksamisen haasteissa.
Olen käynnistänyt kaksi yritystä. Ensin viestintätoimiston ja sitten markkinatietoyhtiön, joka puolestaan työllisti lähes 400 henkeä 11 maassa. Olen kantanut yrittäjän taloudellista taakkaa ja vaikeuksia. Tiedän kokemuksesta, miten rankkaa vastuunkantaminen on. Ei ole ihme, että ihmiset sortuvat raskailla paikoilla. Erityisesti kannan huolta stressaantuneista naisista, jotka ovat vaarassa tippua uupumisen takia pois työelämästä.
Ajattelen, että ajatustyössä on vain hyötyä vuosien varrella karttuneesta osaamisesta ja siitä, että on keitetty monissa liemissä. Kun on jo elänyt pitkän elämän, on kokenut monenlaisia tilanteita ja ymmärtää siksi ihmisiä paremmin ja tietää enemmän. Uskon, että useimmilla iäkkäämmillä on myös nuorempia parempi resilienssi ja kyky sietää erilaisia tilanteita. Siksi he stressaavat vähemmän.
Vanhempi ihminen tietää myös, kuka on ja mitä osaa. Hän uskaltaa kieltäytyä tehtävistä, jotka eivät hänelle sovi. Se ei pelota niin kuin nuorempana.
”Yrityksissä olisi hyvä ymmärtää, että kaikenikäisiä ihmisiä tarvitaan töihin.”
Luulen, että monen yrityksen johdossa vieroksutaan vanhempia ihmisiä. Se johtuu varmaan siitä, että työyhteisöjen keski-ikä on alhainen, ja moni johtajakin on aika nuori. He ehkä ajattelevat, että vanhemmat ihmiset eivät sitoudu työpaikkaan, vaan haluavat töihin hetkeksi ja väsyvät tai sairastuvat sitten.
Uskon, että moni iäkkäämpi osaaja haluaisi kuitenkin laillani työskennellä vielä.
Ikäsyrjintä onkin kansantaloudellinen ongelma, menetys työelämälle ja yhteiskunnalle. Suomessa varsinkin poliitikot ja työnantajajärjestöt ovat huolissaan siitä, että koulutetuista osaajista on pulaa.
Meillä on kuitenkin iso joukko eläkeläisiä, joilla on kaivattua osaamista ja jotka rikastuttaisivat työyhteisöjä. Osa heistä varmasti haluaisi tehdä vielä töitä. Yrityksissä olisi hyvä ymmärtää, että kaikenikäisiä ihmisiä tarvitaan töihin.
”Eläkeläisillä on paljon osaamista, joka on kuin hyvä viini: se vain paranee vuosien myötä.”
Perheeni tukee haavettani palata työelämään. Mieheni on aina ollut loistava henkinen tukeni. Hänen mielestään on sääli, jos ihminen ei käytä kaikkia resurssejaan hyväksi. Meillä on selvä yhteisymmärrys siitä, että jos vain jaksan tehdä töitä, niin toki teen. Olen parempi vaimokin, kun en keskity pelkkiin kotihommiin!
Tilanteeni on nyt onneksi parantunut. Teen tällä hetkellä jonkin verran töitä ja minulla on alkavalle vuodelle tiedossa projekteja. Haluan silti herätellä keskustelua iäkkäiden työllistymisestä ja kannustaa yrityksiä asennemuutokseen.
Eläkeläisillä on paljon osaamista, joka on kuin hyvä viini: se vain paranee vuosien myötä.”
