Twerkkaaja Tinze rajoitti syömisiään, koska ajatteli vatsan pömpöttävän: ”Nykyään mietin, mikä on hyväksi keholle ja mielelle”
Tia-Maria Sokka on lakannut miettimästä, pömpöttääkö vatsa tanssikeikalla.
Liikuntalaji: Tanssi on minulle terapeuttista. Kun laitan musiikin täysille, heittäydyn basson vietäväksi ja liikutan vartaloa, ajatukset nollautuvat. Tanssiessa tunnen, että olen upea, hyväksytty ja kaunis.
Rentoutumispaikka: Oma koti on turvapaikkani. Laitan kynttilät ja suitsukkeet palamaan, keitän teetä, teen pesän sohvannurkkaan ja katson Netflixiä tai rapsuttelen kissoja. Reissaan työni puolesta viikoittain ja opetan ja esiinnyn myös ulkomailla. Kotihetket ovat tärkeitä, koska niitä on niin harvoin.
Tia-Maria ”Tinze” Sokka
on 33-vuotias tanssija, tanssinopettaja ja koreografi, jonka elämäkerta Tinze ilmestyi toukokuussa.
Hän asuu Helsingissä, mutta on tällä hetkellä maailmankiertueella 10-vuotisen uransa kunniaksi.
KOSMETIIKKA: Arkena en meikkaa, mutta kun esiinnyn tai lähden kavereiden kanssa ulos, laitan aina isot kissamaiset eyelinerit. Niistä tulee kaunis olo.
RUOKA: Suhteeni ruokaan on muuttunut iän myötä. Ennen saatoin tuntea huonoa omaatuntoa hampurilaisen syömisestä tai ajatella, etten voi syödä paljon ennen tanssikeikkaa, ettei vatsa pömpötä. Nykyään ajattelen, että syön mitä haluan ja mikä on hyväksi keholle, mielelle ja sielulle. Pyrin syömään terveellisesti mutten kiellä itseltäni herkkuja. Rakastan erityisesti erilaisia pastoja.
VAATE: Hyvin istuvista twerkkisortseista tulee perkuleen hyvä fiilis. Mutta kun keikka, tanssitunti tai kuvaukset ovat ohi, vedän jalkaan superisot ja mukavat housut. Rakastan sitä kontrastia.
MUISTO: Kun olin lapsi, mummu ja vaari olivat minulle kuin toiset vanhemmat. He asuivat melkein naapurissa ja veivät harrastuksiin, kun vanhemmat olivat töissä. Maailman paras fiilis oli se, kun pääsin koulusta ja he olivat tehneet sämpylöitä. Niiden kanssa juotiin mummun mehua ja tehtiin yhdessä läksyjä.
KAUPUNKI: Los Angeles on tanssin mekka, jossa yhdistyvät aurinko, lämpö, meri ja iso kaupunki. Palaan sinne joka vuosi, ja joka kerta tapahtuu kivoja juttuja.
OIVALLUS: Olen perinteinen ylisuorittaja, joka tekee kaiken 170-prosenttisesti. En ole aiemmin osannut vetää rajoja, ja se on kuormittanut minua. Kantapään ja uupumisen kautta olen tajunnut, että joskus 80 prosenttia riittää.
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 6/24.
