Podcast-juontaja Tiian, 41, työt katosivat vanhempainvapaan aikana: ”Olen tuntenut oloni toisinaan tyhmäksi, koska en osannut ennakoida tätä”
Kun Tiia Savukoski palasi vanhempainvapaalta sisällöntuottajan töihinsä, hän huomasi, ettei töitä enää ollutkaan. Trendin mentorointiohjelmassa hän hakee apua tilanteeseen.
”Oli sokki palata viime syksynä vanhempainvapaalta työelämään ja huomata, ettei töitä enää ollutkaan. Ennen lapsen saamista olin tehnyt kahta podcastia, Kaverin puolesta kyselen -podia Ylelle ja Mysteeripodcastia Podmelle. Päiväni täyttyivät palavereista, haastatteluista, tapahtumista, käsikirjoittamisesta ja raakamateriaalin editoinnista.
Tein myös jonkin verran töitä toimittajana ja kaupallisia yhteistöitä somessa. Minulla oli mukavasti touhukas duuni. Kun sitten olisin ollut valmis palaamaan töihin, podcasteja ei enää jatkettu.
Tiia Savukoski, 41
- Tiia on kirjoittaja, podcastaaja ja sisällöntuottaja.
- Hän asuu taaperoikäisen lapsensa ja puolisonsa kanssa Helsingissä.
- Hän kaipaa apua siihen, mihin keskittyisi seuraavaksi työelämässä, ja miten omaa osaamista voisi vahvistaa.
Vanhempainvapaan jälkeen media-ala on muuttunut. Suomen huono taloustilanne vaikuttaa tietysti asiaan ja se, että kaikkialla säästetään.
Jos nyt haluaa konseptoida ja tehdä uutta podcastia, on oltava julkkis. 17 000 seuraajaa somessa ei riitä. Sisältöpainotteinen podcast ei myy samalla tavalla kuin ennen. Printtilehdetkin, joihin ennen kirjoitin, on lakkautettu.
”Pahimmillaan yrittäjyys on sitä, ettei töitä ole, mutta samalla on maksettava yrittäjäeläkettä, ennakkoveroa ja työhuoneen vuokra.”
Olen ollut yrittäjänä yli 10 vuotta ja tehnyt projektiluontoisia töitä. Olen voinut luottaa siihen, että seuraava projekti kyllä tulee.
Parhaimmillaan työ on ollut sitä, että saa tehdä kiinnostavia projekteja. Rakastin esimerkiksi tehdä Mysteeripodcastia, sillä siinä yhdistyivät viihde ja tutkiva journalismi. Sain tuoda viihdettä ja iloa kuuntelijoiden arkeen.
Pahimmillaan yrittäjyys on sitä, ettei töitä olekaan, mutta samalla on maksettava yrittäjäeläkettä, ennakkoveroa ja työhuoneen vuokra.
Toisinaan olen tuntenut oloni tyhmäksi: Miten en osannut ennakoida, että näin kävisi, ettei töitä olisi? Olinko kuvitellut, että voisin jatkaa kivojen töiden tekemistä loputtomasti? Mietin, että jos olisin tehnyt enemmän töitä, säästöjäkin olisi nyt runsaammin.
Työelämässä tavoitteenani on ollut lähinnä tehdä mukavaa työtä mahdollisimman vähällä työmäärällä ja nauttia joutenolosta. Jos saisin päättää, viettäisin päiväni sohvalla ja katsoisin dokumentteja. Ehkä asenteeni nyt kostautuu.
Poden huijarisyndroomaa mukavuusalueellani. Mietin, miten ammattitaitoni valjastaisi työnantajalle. Voisinko tehdä sosiaalisen median sisältöä muille yrityksille ja olisiko ammattitaitoni siihen riittävä? Vaihdoin aiemmin alaa sosiaalialalta toimittajaksi ja mietin, onko mahdollista tehdä alanvaihtoa lukuisia kertoja. Toisaalta nykyisen hallituksen toimesta uudelleenkouluttautuminen ei ole taloudellisesti mahdollista.
”Perheellisenä kannan huolta tulevasta ja mietin, voinko tehdä näitä töitä vielä viiden vuoden päästä.”
Äidiksi tulon myötä prioriteettini ovat muuttuneet. Ennen tein töitä milloin tahansa: iltaisin ja viikonloppuisin. Mietin keinoja, miten työn ja vapaa-ajan saisi pidettyä erillään. Nyt tiedän, että keinoista parhain on lapsi.
Enää en voi tehdä töitä milloin tahansa. En myöskään halua olla älylaitteilla ja tietokoneella lapsen läsnä ollessa. Työt on tehtävä kuudessa ja puolessa tunnissa, kun lapsi on päiväkodissa. Iltaisin päivää ei jaksa venyttää, vaan on mentävä nukkumaan kymmeneltä, että jaksaa seuraavan päivän.
Perheellisenä kannan enemmän huolta tulevasta ja mietin, voinko tehdä näitä töitä vielä viiden vuoden päästä. Aiemmin minun oli mahdotonta ajatella, että menisin tuulessa ja tuiskussa metrolla töihin, mutta nyt haluan säännöllisen päivätyön.
Kirjoitan tällä hetkellä toista kirjaani, mutta tiedän, että kirjoittamisella elää vain harva menestyskirjailija. Tarvitsen työn, jolla rahoittaa elämäni.
”Olen saanut tehdä kivoja unelmaduuneja, ehkä nyt on vuoroni tehdä jotain vähemmän kivaa.”
On kulunut puoli vuotta siitä, kun palasin takaisin työelämään. Viime syksynä ajattelin, että otan hetken ihan rauhassa, päivitän mediakortit ja otan yhteyttä yhteistyökumppaneihini. Ideoin ja pitchasin podcasteja, mutta uusia projekteja ei poikinutkaan kirjan kirjoittamista lukuun ottamatta.
Tilanne on ollut hetkittäin ankea. Siksi tarvitsen nyt ulkopuolisen apua selkeyttämään, mihin minun kannattaisi keskittyä seuraavaksi.
Tällä hetkellä olen repinyt selkänahasta rahat elämiseen, ja kaikki säästötkin on käytetty. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että minulla on someseuraajia ja voin tehdä kaupallisia yhteistöitä. En silti haluaisi elää vain niiden varassa ja tehdä somea päätyönä. Ala on muutenkin epävarma, ja kilpailu somevaikuttajien kesken kaupallisista yhteistöistä on kiristynyt.
On kurjaa ajatella, että minulla ei olisi ollut varaa pitää vanhempainvapaata. Ei olisi pitänyt laittaa podcasteja tauolle nykyisen tilanteen valossa, mutta halusin antaa kaiken huomion lapselleni, jota oli toivottu ja odotettu hartaasti. Toisaalta uuteen elämäntilanteeseen totuttelu ja vauva-arki oli sen verran intensiivistä, etten olisi jaksanut siinä rinnalla työstressiä.
Olen saanut tehdä kivoja unelmaduuneja, ehkä nyt on vuoroni tehdä jotain vähemmän kivaa. Toivon silti, että pääsen tekemään työtä, joka ruokkii muutenkin kuin taloudellisesti.
Kun kirjani ilmestyy ensi syksynä, toivon, että kaistaa vapautuu jollekin uudelle. Nyt on ollut hankalaa ihan liian kauan.”
Tiian mentorina on Storytelin catalog manager Essi Hellén.
