Tiedätkö naisen, joka sanoo viihtyvänsä parhaiten miesten seurassa, nauraa kundien mukana seksistisille vitseille ja pitää itseään vähemmän tiukkapipoisena kuin muut naiset? Joka viehättää miehiä naisellisella ulkonäöllään ja jätkämäisellä käytöksellään?
Jos vastaat kyllä, olet törmännyt ”hyvään jätkään” tai cool girliin, jonka ihannekuvan Gillian Flynn määritteli menestystrillerissään Kiltti tyttö.
Romaanin naispäähenkilön mukaan cool girl on kuuma, fiksu, hauska nainen, joka rakastaa jalkapalloa, anaaliseksiä ja halpaa kaljaa. Hän syö kuin hevonen mutta pysyy silti mallin mitoissa. Miehiä kohtaan cool girl on loputtoman ymmärtäväinen.
Feminististä Bluestocking-blogia Lilyssä kirjoittava tutkija-opettaja Minja Koskela pyörittää päätään.
”Olen itsekin ollut niin cool girl ja hyvä jätkä, että hirvittää. Kun murrosikäisenä hakeuduin bändikuvioihin, ajattelin, että se maailma on niin miehinen, että jos haluan sopeutua joukkoon, minun on häivytettävä naisellisuuteni.”
Reaktio oli ymmärrettävä. Koskelan vierailu erään bändin viulistina kuitattiin keikka-arviossa viittaamalla vain hänen sääriinsä, eivätkä miespuoliset bändikaverit hyväksyneet häntä treenikämpän vakiojäseneksi. ”Oikea muusikko” tarkoitti aina miestä.
Itsensä brändääminen hyvänä jätkänä onnistui niin hyvin, että kun mökkireissulla toinen tyttö kysyi, onko Minjalla hiustenkiharrinta, kundit repesivät nauruun. Ihan kuin Minjaa kiinnostaisivat sellaiset tyttöjen jutut!
Hyvän jätkän status ei kuitenkaan tehnyt Koskelaa onnelliseksi.
”Otin etäisyyttä naistyypillisiin juttuihin, mutta en koskaan päässyt poikatapaisen toiminnan ytimeen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi kaikkialla.”
Kun Koskela parikymppisenä tutustui feminismiin, hän ymmärsi, miksei naiseuden häivyttäminen ollut hyvä ratkaisu. Hän tajusi, että sillä tavalla hän tuli useammin tukeneeksi kuin murtaneeksi niitä kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän rakenteita, jotka pakottavat ihmisiä liian ahtaisiin muotteihin.
Viime vuosina ja varsinkin #metoo-kampanjan myötä feminismistä on tullut trendikästä, ja sen seurauksena myös monet cool girlit julistautuvat feministeiksi.
Tunnetuin esimerkki on Yhdysvaltain presidentin tytär Ivanka Trump, jota verkkolehti Bustle luonnehtii maailman vaarallisimmaksi cool girliksi. Hän ei prinsessamaisuudessaan ole ihanteen arkkityyppisin ilmentymä mutta toimii cool girlien tavoin: parantaa asemiaan pelaamalla valtaapitävien miesten pussiin.
Donald Trumpin vaalikampanjan ajan hän puhui työssäkäyvien äitien aseman parantamisesta ja hankki siten isälleen naisäänestäjiä, mutta kampanjan jälkeen hän tuntuu unohtaneen agendansa.
Koskelan mielestä on hienoa, että feminismistä on tullut sana, jota käytetään mielellään, mutta pelkkä feministiksi julistautuminen ei riitä.
”Cool girl pyrkii raivaamaan tilaa patriarkaatissa vain itselleen, ei kaikille naisille, ja vahvistaa siten ajatusta, että naiset ovat ennen kaikkea toistensa kilpailijoita. Se on karhunpalvelus feminismille.”
Ilmiön vaaroista puhuttaessa on kuitenkin oltava tarkkana, ettei luoda vain uutta leimaa.
Esimerkiksi näyttelijä Jennifer Lawrencea on kritisoitu siksi, että hänen rempseä käytöksensä on tulkittu yritykseksi hankkia miesten hyväksyntää. Koskelan mukaan meidän ei pitäisi lähteä arvailemaan toisten motiiveja.
Naisia ei myöskään saa määritellä vain sen roolin kautta, joka heillä on suhteessa miehiin, saati rangaista perinteisen kauneuden ja epäperinteisen itseilmaisun yhdistelmästä. Cool girl -ilmiön sanoittaminen ei ole tarpeen siksi, että pystyttäisiin osoittamaan osa naisista vääränlaisiksi.
”Itsetuntemus auttaa ihmisiä olemaan sellaisia kuin haluavat eikä sellaisia kuin patriarkaatti haluaa. Se auttoi minuakin löytämään omat kykyni ja ajattelemaan muita naisia ystävinä, ei kilpailijoina.”
Juttu on julkaistu Trendissä vuonna 2019.
