Misogyniapoliisi Virpi Salmi ruotii vuoden 2024 tasa-arvopuheenaiheet ja sanoo niistä painavan sanansa

1. Miesten tasa-arvo ry -niminen yhdistys sai sosiaali- ja terveysministeriöltä 640 000 euron avustuksen vuosina 2024–2026 toteutettavaan projektiin, jonka tarkoitus on ”seurusteluväkivaltaa kokeneiden poikien ja miesten auttaminen”.

Hakemuksessa muun muassa käytettiin perusteena virheellisiä ja vanhoja tutkimustuloksia. Projekti on alkanut tänä vuonna, mutta siitä löytyy vähänlaisesti julkisia tietoja. Yhdistyksen nettisivulla pyydetään ”ottamaan yhteyttä” kännykkänumeroon, jos on kokenut seurusteluväkivaltaa, puhelinpäivystys on kahtena iltapäivänä viikossa. Projektiin on palkattu yksi työntekijä, järjestön aktiivi. Siinä on ensimmäisen vuoden potti, rapiat 200 000 euroa veronmaksajien rahaa, epäilemättä hyviin tarkoituksiin käytetty.

Nimensä mukaisesti yhdistys ei ole kiinnostunut sukupuolten tasa-arvosta, vaan nimenomaan miesten, mikä on aikamoinen ajatuskukkanen. Toiminnan periaatteena vaikuttaa olevan: kaikki, mitä naisille on annettu, on miehiltä pois.

Näkyvin osa heidän toimintaansa on Facebook-sivu, jossa nimetön ylläpitäjä muun muassa väheksyy naisten kokemaa väkivaltaa ja valittaa, mikseivät he saa vakituista toiminta-avustusta, kuten naisjärjestötkin.

Todellinen miesten tasa-arvo-ongelmiin keskittyvä järjestö, joka ei rakenna toimintaansa sekavalle mutu-tiedolle ja naisvihalle, on Miehet ry.

2. Presidentinvaaleissa ei ollut mukana yhtään naisehdokasta, jolla olisi ollut todellisia mahdollisuuksia presidentiksi.

Eikä ollut edellisellä, eikä sitä edelliselläkään kerralla. Presidentti- ja pääministeripuolue kokoomusta ei ole koskaan johtanut nainen. Jännä nähdä, milloin seuraavan kerran nainen nousee pääministeriksi.

Suomi tuntuu olevan sellainen tasa-arvon mallimaa, että kun yksi nainen on kerran johonkin merkittävään tehtävään valittu, se riittää vuosikymmeniksi.

3. Feminiinisyys–maskuliinisuus-höpinä voi paksusti somessa.

Paljon on ollut kaikenlaista tahallaan vääristettyä tietoa sukupuolista ja tasa-arvosta liikkeellä (katso kohta 1), mutta yksi henkilökohtaisista inhokeistani on maskuliinisuus–feminiinisyys-höpinä. Nyt siihen on liittynyt mukaan myös suomalaisia miehiä, jotka Instagram-tileillään ”valmentavat” miehiä maskuliinisuuteen ja kertovat naisille, millaisia feminiinisiä, alistuvaisia miesten kunnioittajia naisten pitäisi olla. Naisten kunnioittamisesta ei puhuta.

Höpinä perustuu harhaluuloon, että (edes) heteroparisuhde perustuisi johonkin ”vastakohtaisuuteen” tai ”polariteettiin” ja monimutkaisiin rooleihin, jollaisiksi pitää muuttua, että suhde toimii. Ei perustu. Hyvä parisuhde perustuu molemminpuoliseen arvostukseen ja kunnioitukseen, joka ei riipu sukupuolesta.

4. Kaikkien sukupuolten pakollista asevelvollisuutta ei taaskaan ottanut esille mikään vakavasti otettava taho.

Suomi on sotia palvova maa, jossa armeijalle syydetään kyselemättä niin paljon rahaa kuin se pyytää, eikä puolustusvoimista käydä mitään kriittistä keskustelua. (Osasyynä tähän on puolustusvoimien suomalaiselle eliitille neljä kertaa vuodessa järjestämä, taitava PR-tapahtuma Maanpuolustuskurssi, jonka jälkeen kaikki sinne kutsutut ovat sulaa vahaa armeijan edessä.)

Ukrainan sota on nostanut Suomen armeijamyönteisyyttä entisestään. Silti yksikään kenraali tai puolustusvaliokunnan jäsen tai muu korkea-arvoinen taho ei ehdota, että asevelvollisuus laajennettaisiin koskemaan myös naisia.

Mikä muu tähän voi olla syynä kuin misogynia. Naiset eivät kelpaa aseisiin vaan vain avustaviin töihin.

5. Nuorten naisten ja miesten arvomaailmat erkaantuivat yhä vain toisistaan.

Parin viime vuoden ajan ollaan oltu kovasti huolissaan nuorista miehistä ja heidän konservatiivisuudestaan. Asiaa on voivoteltu, puitu ja yritetty ymmärtää lukuisissa jutuissa ja kolumneissa, keskipisteenä tietysti miehet ja heidän ajatuksensa, kuinkas muuten.

Patriarkaatissa nuorista miehistä kasvaa konservatiiveja. On absurdia ja hyväuskoista kuvitella, että tasa-arvo etenisi omalla painollaan niin, että nuoret ovat aina myönteisempiä sen suhteen. Miten he voisivat olla, kun ovat tämän yhteiskunnan ja sen ilmapiirin kasvattamia?

Kun on paljon virtaa ja vähän elämänkokemusta, tietenkin vaikuttaa hyvältä idealta, että saa alistaa muita omaksi edukseen. Usein asia korjaantuu iän ja lisääntyvän tiedon myötä, ei toki aina. Perusteeksi kelpaa myös joka vuosikymmenellä yhä uudestaan nouseva tunne siitä, että nyt on naisten ylivalta ja miehiä sorretaan. Tämä kehä on toistunut 1800-luvulta asti.

Mieluummin lukisin juttuja nuorten naisten liberaaliudesta ja analyysiä siitä, mistä se mahtaa johtua. Mutta eihän se nyt ketään kiinnosta.

6. Raumanmeren juhannuksessa esiintyi lähes 30 artistista, joista yksi oli nainen.

Tilannetta selitti esiintyjistä vastaava promoottori Janne Tamminen Helsingin Sanomien jutussa: ”Mutta sanon silti: valitsen artistit heidän vetovoimansa ja keikkasaatavuutensa, en sukupuolensa perusteella”.

Kuvitelkaa tähän kohtaan väsynyttä, kolkkoa naurua. Ja kuvitelkaa miespromoottori (eivätkö kaikki radioiden ja festareiden musiikkipäättäjät ole Suomessa miehiä?), joka ihan aidosti kuvittelee ajattelevansa puolueettomasti ja sukupuolineutraalisti, että lähinnä miesartistit ovat ”vetovoimaisia”.

Sama koskee muuten tv-ohjelmien sukupuolijakaumaa. Myös asiasta vastaavat tuottajanaiset usein selittävät, ettei löydy naisia, joilla olisi ”kiinnostavia tarinoita”. Kiinnostava tarina on nimittäin muusikkomiehellä, joka keikkaili, dokasi ja paneskeli ympäriinsä, kunnes vanheni ja tuli ihanasti järkiinsä. Ilmeisesti tämä on loputtoman ”kiinnostavaa”.

Naisten jutut eivät sillä lailla tunnu kiinnostavilta, mutta sehän ei johdu sisäistetystä misogynista, eihän?

7. Suomessa ei onnistuttu taaskaan keskustelemaan senkään vertaa muiden kuin valkoisten naisten tasa-arvo-ongelmista.

Maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ohjataan kyvyistä riippumatta hoitoaloille, heitä saatetaan kontrolloida kotona jopa väkivalloin eivätkä läheskään kaikki tytöt ja naiset pääse nauttimaan Suomen lain takaamista oikeuksistaan, koska meitä ei yhteiskuntana kiinnosta muu keskustelu aiheesta kuin rasistinen vouhkaaminen.

8. Afganistanilaisnaisilta kiellettiin puhuminen julkisilla paikoilla.

Jos jokin asiantila maailmassa herättää valkoista, sumeaa, voimatonta raivoa, se on tämä.

On vaikea löytää sanoja kuvailemaan näiden miesten pahuutta ja vihaa naisia kohtaan. Mistä se tulee, miksi se kehittyy, miten se voi elää maailmassa vuonna 2024 ja miksei tälle voi kukaan mitää?

Tätä vasten on enemmän kuin kornia, kuinka suomalaiset feminiinisyysvaikuttajat kertovat, kuinka ovat ”opetelleet olemaan hiljaa, kun mies puhuu”.

9. Helsingin Sanomissa (ja epäilemättä myös lukuisissa maakuntalehdissä) ilmestyi kymmeniä, ellei satoja urheilusivuja, joissa ei käsitelty lainkaan naisten urheilua.

Urheilujutut ovat nykypäivänä todella paljon muutakin kuin tulosraportointia. Siksi on joko tietoinen tai tiedostamaton arvovalinta, ettei naisten urheilu näy mediassa.

Kaikki tietävät, että mikä tahansa yhteiskunnan osa-alue tarvitsee medianäkyvyyttä, jotta se tulee yleisön tietoon, saa huomiota ja resursseja. Jostain syystä myös jotkut naisten miesvalmentajat väittävät, ettei logiikka toimi, vaan naisten pitää ensin jossain piilossa ilman rahaa tulla erittäin hyviksi urheilijoiksi, jotta he ansaitsevat samat resurssit kuin miehet, joille ne ojennetaan hopeatarjottimella. Tiedoksi, etteivät miehetkään sillä menetelmällä ole menestyneet.

Naisten urheileminen Suomessa on yhä usein sitä, että jossakin miehiltä vapaaksi jäävässä kentännurkassa tai aikaslotissa voi omalla kustannuksellaan vähän yrittää, kuten tästä mäkihyppyjutusta voi lukea.

10. Miehet tienasivat taas Suomessa merkittävän paljon enemmän kuin naiset ja hallitsivat suvereenisti verotietolistoja, mutta se ei herättänyt taaskaan sen kummempaa tasa-arvokeskustelua.

Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoittaa ärsyttävän intersektionaalinen käsitys siitä, että on ”sokea omille etuoikeuksilleen”? Se tarkoittaa suomalaista, miesvaltaisella alalla hyvin tienaavaa valkoista miestä, jonka mielestä markkinatalous ja työpaikat eivät syrji ketään, koska ne nyt vain eivät syrji ketään, piste.

Hän ei lue tutkimuksia eikä usko niitä, vaan tulee mihin tahansa palkkatasa-arvokeskusteluun väittämään, että kaikki saavat Suomessa samasta työstä samaa palkkaa. Hän tietää tämän, koska hän tietää tämän, piste. Hän ei ole koskaan nähnyt, että ketään olisi syrjitty eikä ainakaan naisia. Ilmeisesti naiset eivät vain ole yhtä päteviä tai ahkeria kuin hän itse.

Okei, tässä oli kuvailtuna muutakin sokeutta kuin pelkkä sokeus omille etuoikeuksilleen.

11. Eduskunnan änkyräkonservatiivit (ja Katariina Souri) hermostuivat pojille suunnatusta seksioppaasta.

Koko kohu oli niin typerä, että on sekä internet-palvelimen tilan että jokaisen tätä lukevan ajan tuhlausta edes kommentoida tätä tyhmyyttä millään tavoin.

Mutta se on osoitus siitä, että tasa-arvon saralla on Suomessa vielä paljon tehtävää. Jatkamme siis samalla asialla vuonna 2025.

Ota yhteyttä Misogyniapoliisiin: misogyniapoliisi@gmail.com