Ensimmäisen lapsen saatuani suoritin vanhemmuutta. Olin lapsen kanssa puolitoista vuotta kotona. Kehitin päiviimme muuttumattomat rutiinit enkä uskaltanut poiketa niistä. Olin yksinäinen, turhautunut ja onneton.

Kun erosin lapsen isästä, tajusin toteuttaneeni mallia, joka ei tuntunut omalta. Olin tuntenut painetta omistautua vain lapselleni ja hoitaa lisäksi kotityöt ja metatyöt. Kun aloimme eron jälkeen jakaa vanhemmuuden vastuita tasaisemmin, löysin taas itseni.

Muutaman vuoden kuluttua aloin haaveilla toisesta lapsesta. Löysin uuden miehen ja tulin raskaaksi.

Päädyimme päinvastaiseen ratkaisuun kuin ensimmäisen lapsen kohdalla: palasin heti synnytettyäni töihin ja mies käytti kaikki vanhempainvapaat. Yrittäjänä työskentelen kotona, joten pystyin imettämään.

Olen paljon iloisempi ja rennompi, kun saan olla muutakin kuin äiti.

Äitimyytti on tasa-arvon este. Niin kauan kuin naiset nähdään ensisijaisesti äiteinä ja äidit ensisijaisina vanhempina, heidän odotetaan vastaavan hoivasta sekä kotona että yhteiskunnassa.

Lapsia ja nuoria ohjataan ammatinvalinnassa sukupuolen, ei yksilöllisten ominaisuuksien ja intressien mukaan. Palkat naisvaltaisella hoiva-alalla pysyvät pieninä, koska naisten odotetaan toteuttavan siellä pyyteettä kutsumustaan. Työnantajat pitävät naisten rekrytoimista suurempana riskinä, ja naisten urakehitys kärsii. Eläkeiässä suuri osa naisista tippuu köyhyysrajan alapuolelle.

Hyvä alku olisi, että vanhempainvapaat jaettaisiin aivan tasan. Perhevapaauudistus on oikeansuuntainen mutta liian lepsu, se mahdollistaa edelleen vapaiden epätasaisen jakamisen. Ihmiset luulevat tekevänsä yksilöllisiä valintoja, mutta todellisuudessa niitä ohjaavat usein ikiaikaiset asenteet. Tarvitaan yhteiskunnan ohjausta, jotta niistä päästään eroon.

Olin itsekin omaksunut perinteisiä käsityksiä äitiydestä tiedostamattani. Isäni oli vanhan kansan mies ja äitini uhrautuvainen kotiäiti. Vaikka olin jo ensimmäistä kertaa äidiksi tullessani feministi, tunsin, että minunkin pitäisi uhrautua perheeni eteen niin kuin äitini oli tehnyt.

En ole vieläkään täysin vapaa äitimyytistä. Koen pistoksia, kun mieheni muistuttaa, miten vaipan jalka-aukkojen reunukset pitää kääntää ulospäin, ettei vaippa vuoda — kyllähän minun äitinä pitäisi osata!

Meidän on kuitenkin yksilöinä osallistuttava yhteiskunnan muuttamiseen. Myös lasten on hyvä nähdä, että molemmat vanhemmat voivat tehdä mitä vain. Kannustan muitakin tekemään elämässään tasa-arvoa lisääviä valintoja.

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 07/2023.