Taiteilija Nanna Suden perhe ei olisi täydellinen ilman Riesa-koiraa ja Ruusunen-kissaa.

”Parhaimmillaan meillä on ollut kolme kissaa ja yksi koira, eli oikea eläintarha. Poikani Raffaello on haalinut meille lemmikkejä. Koiraa hän vinkui sinnikkäästi kaksi vuotta, mutta minä sanoin, että meille ei oteta yhtäkään riesaa.

Manipulaatio toimi, sillä meille tuli yorkshirenterrieri Riesa, joka täytti jouluna neljä vuotta. Se on kuin täydellinen lapsi: kiltti, kärsivällinen ja sopeutuvainen. Koiran aitous on rikkomaton. Se kiinnostuu kaikesta, ja sitä on helppo höynäyttää. Se myös uskoo ja luottaa loputtomasti.

Kissoja meillä on nyt vain yksi, kymmenvuotias burmilla Ruusunen. Ruusunen on tähti, ja se tietää sen. Pentuna se oli ujo ja varovainen, mutta kaikista meidän eläimistämme se on ollut kestävin tyyppi.

Ruusunen ja Riesa ovat kumpikin tyttöjä, ja ne tulevat hyvin toimeen keskenään. Molemmat ovat ihania luonteiltaan. Jos en mene nukkumaan yhdeltätoista kuten tavallisesti, molemmat komentavat minua muristen. Se on huvittavaa. Ne nukkuvat kanssani, mikä tuntuu kodikkaalta ja rauhoittavalta.

Minulla on asunto myös Roomassa, ja Riesa tulee yleensä mukanani sinne. Sen kanssa on helppo matkustaa. Lentokoneessa koira kulkee pienessä kassissa.

Kun ulkoilutan Riesaa, olen huomannut, että vanhemmat ihmiset rakastavat koiria. Monilla on eläinmuistoja. Kaikissa vanhustentaloissa pitäisi olla terapiakoiria ja -kissoja, jotka nauttivat rapsutuksista. Ikääntyvät tarvitsevat lämpöä ja läsnäoloa. Eläimet ovat rakkauden silta.

Eläimet sopivat meille. Jos meillä ei olisi eläimiä kotona, perheemme olisi vähän tynkä. Me huomioimme ne ja puhumme niistä, ja ne pehmentävät asioita. Vaikka meillä ei ole niiden kanssa yhteistä kieltä, voimme kommunikoida muilla keinoilla.” ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 5/2019. Nettiversiota on muokattu.