Kun Taija lihoi 40 kiloa, hän löysi pukeutumistyylinsä – vakava sairaus oli käännekohta kehosuhteessa
Somevaikuttaja Taija Juvonen löysi rakkauden kehoaan kohtaan, kun hän tuli äidiksi ja sairasti sen jälkeen syövän.
”Olen kipuillut kehokuvani kanssa koko elämäni. Erosin 25-vuotiaana pitkästä suhteesta ja kärsin samaan aikaan työuupumuksesta. Purin pahaa oloani kovaan treeniin ja tiukkaan ruokavalioon, jonka takia laihduin paljon. Vaikka olin hoikka, en ollut onnellinen vaan hyvin epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni.
Löysin uuden kumppanin, ja elämä alkoi pikkuhiljaa hymyilemään. Sitten tulin yllättäen raskaaksi. Se oli maailman ihanin asia!
Minulle kertyi raskaana aika paljon kiloja, ja yllätyin vähän, kun ne eivät jääneetkään synnytyssairaalaan. Yritin pudottaa painoani, mutta kilot eivät karisseet enää samalla tavalla kuin ennen raskautta.
Ajattelin, että kehoni oli pystynyt ihmeeseen, kun se oli kantanut, synnyttänyt ja ruokkinut pientä ihmettä. Tunsin, että elämän kuuluukin näkyä vartalossani, ja hyväksyin sen muuttuneen ulkonäön. Se oli käännekohta kehosuhteessani. Aloin arvostaa itseäni sellaisena kuin olen.
Taija Juvonen
on 38-vuotias somevaikuttaja ja vestonomiopiskelija. Hän jakaa @taijastyle-Instagram- tilillään pukeutumisneuvoja. Hän asuu Hyvinkäällä tyttärensä ja puolisonsa kanssa.
Kun tyttäremme oli noin kahdeksankuinen, aloin ihmetellä, miksi olen niin väsynyt. Vauva nukkui jo yöt hyvin, mutta väsymykseni ei hellittänyt. Niinpä menin lääkäriin.
Ultraäänessä kaulassani näkyi epämääräistä kasvainta, josta ei tiennyt, onko se hyvän- vai pahalaatuinen. Leikkauksessa kasvain paljastui kilpirauhassyöväksi. Se oli järkytys. Olin kauhuissani ja kävin syvissä vesissä, sillä minulla oli pieni vauva ja mummoni kuoli aikoinaan kilpirauhassyöpään.
Kaikki meni onneksi hyvin, ja olen jo aikaa sitten päässyt pois syöpäseurannastakin. Ainoa näkyvä muisto sairaudestani on pullistunut leikkausarpi kaulassani. Minulla kesti pitkään hyväksyä arpi, koska se toi aina mieleeni syövän.
”Aiemmin vaakalukema järkytti, muttei enää.”
Painoni on noussut 40 kiloa siitä, kun olin hoikimmillani. Aiemmin vaakalukema järkytti, muttei enää. Olen enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan ennen. Paino ei tuo tai vie onnea tai itseluottamusta. Itseluottamus lähtee sisältä päin.
Syövästä selviäminen ja lapsen saaminen opettivat minulle, että ulkonäkö on lopulta aika vähäpätöinen asia. Tärkeää on, että olen elossa ja voin hyvin.
En silti ole täysin vapaa ulkonäköpaineista, ja minulla on myös huonoja päiviä. Silloin yritän hyväksyä, että tänään on tällainen fiilis ja huomenna on parempi päivä. Se auttaa.
”Kun olen pukeutunut omannäköisiin vaatteisiin, tuntuu, kuin voisin lähteä valloittamaan maailmaa.”
Kun vaatekokoni muuttui S-koosta kokoon XL, löysin pukeutumistyylini. Aluksi vanhat vaatteeni eivät enää mahtuneet ylleni. Ensimmäisen vuoden lapseni syntymän jälkeen vietinkin verkkareissa ja huppareissa.
Olen pukeutumisneuvoja, ja vaatteet ja pukeutuminen ovat minulle tärkeä asia. Siksi lähdin etsimään tyyliäni uudelleen ja perustin Instagram-tilini. Tiesin, että monella naisella on haasteita pukeutumisessa ja tämä on yhteinen matkamme oman tyylin löytämiseksi.
Tyylin etsiminen oli minulle henkinen tie, joka vaati itsen tutkiskelua ja omien mieltymysten opettelua. Vaatteet merkitsevät minulle itseilmaisua. Niiden pitää myös sopia arkeeni, sillä muuten niitä ei tule käytettyä.
Tunnen makuni, ja se tuo minulle paljon itsevarmuutta. Kun olen pukeutunut omannäköisiin vaatteisiin, tuntuu, kuin voisin lähteä valloittamaan maailmaa. Vääränlaisissa vaatteissa haluaisin vain mennä piiloon jonnekin.
Sain ADHD-diagnoosin pari vuotta sitten. Minulla on sen ADD-muoto. Se tarkoittaa, että ADHD oireilee myös keskittymisvaikeuksina. Olen ulkoisesti rauhallinen, mutta pääni sisällä on vilkasta. Kuormitun helposti.
Oli helpotus saada diagnoosi ja ymmärtää, mistä on kyse. Opiskelen vestonomiksi, ja ADHD-lääkitys auttaa minua keskittymään. Tarvitsen paljon palauttavia hetkiä, kuten rauhallisia kävelyjä ja läsnäoloharjoituksia.
Näen ADHD:n myös voimavarana. Sen ansiosta olen luova ja kekseliäs.
Olenkin oivaltanut, että onnellisuus lähtee itsensä hyväksymisestä. Me kaikki ikäännymme ja kehomme muuttuu. Jos siihen jää rypemään, elämä menee hukkaan. Siksi valitsen keskittyä asioihin, jotka tekevät onnelliseksi ja joissa voin toteuttaa itseäni.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 2/2025.
