Kun Astrid Swan sai tietää sairastavansa parantumatonta syöpää, hänen lapsensa oli 2-vuotias: ”Itseään ei kannata väsyttää täydellisen äitiyden tavoitteluun”
Syöpäsiskot-podcastin viidennessä jaksossa Astrid Swan ja Hanna Meretoja keskustelevat siitä, miten syöpä vaikuttaa vanhemmuuteen. Vieraana on perhetyöntekijä Eija Tuukkanen.
Kuuntele Syöpäsiskot-podcastin 5. jakso tästä
Hanna Meretoja ja Astrid Swan ovat ystäviä, joita yhdistää syöpä. Syöpäsiskot-podcastissa he puhuvat elämästään sairauden kanssa. Viidennessä jaksossa Hannan ja Astridin keskustelevat vanhemmuudesta.
Jaksossa on vieraana saattohoitokoti Terhokodin perhetyöntekijä Eija Tuukkanen. Eija auttaa syöpää sairastavien vanhempien perheitä ja lapsia mullistavassa tilanteessa.
Astrid ja Hanna ovat halunneet olla avoimia sairaudestaan lapsilleen. Äitiys on kummallekin iso osa elämää.
Hannan lapset olivat 11- ja 13-vuotiaita, kun hän sairastui. Astridin ja hänen puolisonsa biologinen lapsi oli 2-vuotias, kun hän sairastui.
”Hän ei ole kokenut aikaa, kun en olisi ollut sairas”, Astrid kertoo.
Astridin perheeseen kuuluu lisäksi hänen puolisonsa lapsi, joka on jo aikuinen.
Jaksossa Astrid ja Hanna puhuvat äitiyteen liittyvistä tunteista ja oivalluksista, joita syöpä on heissä herättänyt.
Astrid kertoo, että syöpään sairastaminen on saanut hänet luopumaan yrityksistä olla täydellinen äiti.
”Syöpä kirkasti ajatusta siitä, että itseään ei kannata väsyttää täydellisen äitiyden tavoitteluun.”
Hanna on ymmärtänyt elämän arvaamattomuuden.
”Sitä ajattelee, että tekee ihan mitä vain lasten eteen, jotta he ovat turvassa. Mutta syöpä osoittaa, että vaikka tekisit mitä tahansa, se ei välttämättä auta. Sitä on vaikea hyväksyä”, Hanna kertoo.
Astrid on huomannut, että ihmisillä voi olla ennakkoluuloja perheistä, joissa jollakulla on syöpä.
”Perheet, joissa ei olla sairaita, voivat kuvitella, että meillä on varmaan tosi traagista. Että kaikki ovat tosi uupuneita ja itkevät koko ajan. En tiedä, mikä mielikuva se on. Meillä on ollut ihan tavallista ja hyvää arkea”, hän kertoo.
Hänen perheessään on totuttu heittämään välillä mustaa huumoria sairaudesta. Sekin saattaa joskus hämmästyttää muita.
”Olen huomannut, että välillä kun puhumme meille normaaleista jutuista tai vitsailemme, joku perheen ulkopuolelta saattaa katsoa aika kauhuissaan tai kommentoida jopa, että aika hurjia teidän jutut”, Astrid kuvailee.
Syöpäsiskot-podcastin viidennessä jaksossa Astrid ja Hanna kertovat, miksi ovat valinneet olla avoimia lapsilleen. Perhetyöntekijä Eija Tuukkanen antaa omat neuvonsa, miten kertoa lapselle syövästä. Hän myös kertoo, millaisia ajatuksia monilla lapsilla on vanhemman sairaudesta ja kuolemasta.
