Syöpätutkija Sauli Vuoti oli teini-ikäinen, kun hänen äitinsä sairastui syöpään: ”Äidin kuoleman jälkeen en ollut oma itseni vuosiin”
Syöpäsiskot-podcastin kuudennessa jaksossa Astrid Swan ja Hanna Meretoja keskustelevat siitä, miten syöpä vaikuttaa sairastuneen läheisiin. Vieraana on syöpätutkija ja äitinsä syövälle menettänyt Sauli Vuoti.
Kuuntele Syöpäsiskot-podcastin 6. jakso tästä
Hanna Meretoja ja Astrid Swan ovat ystäviä, joita yhdistää syöpä. Syöpäsiskot-podcastissa he puhuvat elämästään sairauden kanssa. Kuudennessa jaksossa Hannan ja Astridin keskustelevat siitä, miten syöpä vaikuttaa sairastuneen läheisiin.
Jaksossa on vieraana syöpätutkija ja muusikko Sauli Vuoti. Sauli on kliinisen lääkeainekemian ja biolääketieteen dosentti. Hänen äitinsä sairastui rintasyöpään, kun Sauli oli teini-ikäinen.
”Äiti itse suhtautui sairauteen jopa vähitellen. Mahdollisimman normaalia elämää pyrimme elämään, mikä jälkikäteen ajateltuna oli hyvä. Hän toimi juuri oikealla tavalla”, Sauli kertoo.
Kun Sauli on 16-vuotias 2000-luvun alkupuolella, tietoa syövästä oli melko vähän saatavilla. Tiedon löytäminen internetistä ei ollut yhtä helppoa kuin nyt. Sauli muistaa suhtautuneensa äidin sairauteen ristiriitaisesti.
”Ajattelin, että äitini on supersankari, jolle ei voi käydä mitään ja joka jotenkin hoitaa tämänkin asian kuntoon. Siinä oli semmoista todellisuuden kiistämistä. Mutta kyllä se toisaalta koko ajan painoi mieltä. Se oli musta pilvi taivaalla.”
”Äidin sairauden uusiutumisesta tuli kiukku. Päätin, että ei hemmetti, en voi jättää tätä tähän.”
Saulin äiti sairasti noin 8 vuotta. Välissä oli myös remissiovaihe, jolloin ajateltiin, että syöpä olisi parantunut. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan syöpä levisi.
Sauli eli tuolloin kiireistä elämänvaihetta. Hän opiskeli lääkeainekemiaa yliopistossa, oli juuri muuttanut tyttöystävänsä kanssa yhteen, hänellä oli bändi ja oma yritys.
”Tavallaan elämän kaaos pelasti minut turhalta suremiselta”, Sauli sanoo.
Jälkikäteen hän on kuitenkin potenut myös huonoa omaatuntoa siitä, että keskittyi niin vahvasti omaan elämäänsä.
”Toisaalta siinä ei ollut mitään tehtävissä. Ajattelin että se, että elin normaalia elämääni, antaisi lohtua äidillekin.”
Äidin sairauden uusiminen toi mukanaan monenlaisia tunteita. Yksi niistä johti Saulin nykyiselle työuralle syöpätutkimuksen pariin kehittämään lääkkeitä syöpää vastaan.
”Äidin sairauden uusiutumisesta tuli kiukku. Päätin, että ei hemmetti, en voi jättää tätä tähän. Yksi tapani käsitellä asiaa oli se, että halusin tehdä sille jotain. Vaihdoin tutkimusryhmään, jossa pystyin tekemään syöpätutkimusta.”
Saulin äiti kuoli syöpään vuonna 2004. Hän oli tuolloin viisikymppinen. Äidin menettäminen jätti jälkeen trauman, jonka käsittelyssä kesti pitkään.
”Äidin kuoleman jälkeen en ollut oma itseni muutamaan vuoteen. Olin paljon negatiivisempi ja kriittisempi toisille ihmisille. Trauman käsittely oli niin raskasta”, Sauli kertoo.
Oman trauman läpikäynti on saanut Saulin kiinnostumaan myös sairauden psykologisesta puolesta. Kliinisen lääketieteen lisäksi Sauli on erikoistunut lyhytpsykoterapiaan.
Syöpäsiskot-podcastin kuudennessa jaksossa Astrid, Hanna ja Sauli keskustelevat siitä, miten syöpä vaikuttaa sairastuneen läheisiin. Mikä on tuonut Saulille lohtua äidin kuoleman jälkeen? Miten äiti kulkee nykyään Saulin matkassa? Millaisia tunteita ja reaktioita sairaus on herättänyt Hannan ja Astridin läheisissä?
