Katriina Huttunen sairastaa parantumatonta syöpää eikä halua kuulla enää yhtäkään tsemppilausetta – nämä sanat tuovat enemmän lohtua
Syöpäsiskot-podcastin kolmannessa jaksossa Astrid Swan ja Hanna Meretoja keskustelevat siitä, miksi syöpään sairastuneelta vaaditaan tsemppiasennetta. Vieraana on kirjailija-suomentaja Katriina Huttunen.
Kuuntele Syöpäsiskot-podcastin 3. jakso tästä
Hanna Meretoja ja Astrid Swan ovat ystäviä, joita yhdistää syöpä. Syöpäsiskot-podcastissa he puhuvat elämästään sairauden kanssa. Kolmannessa jaksossa Hannan ja Astridin keskustelevat siitä, millaisia tunteita ja surua syöpään sairastumiseen liittyy.
Jakson vieraana on kirjailija-suomentaja Katriina Huttunen, joka sai viime vuonna diagnoosin parantumattomasta syövästä, kroonisesta lymfaattisesta leukemiasta. Myös Astrid sairastaa syöpää, joka ei parannu.
Katriina pohtii jaksossa, miksi syöpään sairastuneelle tuputetaan toivoa tai toivotetaan pikaista paranemista Miksi parantumattomasti sairas ei saa pohtia kuolemaansa, kylpeä sen tuomassa surussa?
Hän ei halua kuulla tsemppilauseita tai voimien toivotteluja.
”Olen miettinyt sitä, että kun syöpään sairastuneelle toivotetaan voimia, sitä ei spesifioida sen enempää. Mistä otan ne voimat? Eikä kukaan sano, että olen sinun voimasi, annan sinulle voimaa”, Katriina kertoo.
Hänen mielestään voimien toivottaminen kääntyy helposti itseään vastaan.
”Voimien toivottaminen on suurin piirtein sama, kuin että sanoisi fuck you. Käännän sinulle selkäni, jää sinä voimiesi kanssa ja koeta kestää. Se on aika tylyä loppujen lopuksi.”
Astrid on samoilla linjoilla voimien toivottamisesta.
”Voimien toivottaminen tuottaa minullekin sellaisen totaalisen yksinäisyyden. Silloin tajuaa, että olen ihan yksin. Kuolemani tulee koskettamaan minua, ja muut täällä juhlivat ja elävät tavalliseen tapaan.”
”Parhaat reaktiot, joita olen saanut, ovat sellaisia, että ”voi vittu”, ”paska”, ”ei helvetti”.”
Katriina ja Astrid kertovat myös, millaiset toivotukset ovat huomattavasti parempi.
”Parhaat reaktiot, joita olen saanut, ovat sellaisia, että ”voi vittu”, ”paska”, ”ei helvetti”. Ja monet sanovat, että olen hirveän pahoillani puolestasi. Sekin auttaa enemmän.”
Syöpäsiskot-podcastin kolmannessa jaksossa Astrid, Hanna ja Katriina puhuvat myös muista syövän synnyttämistä tunteista ja siitä, miksi kuolemasta tuntuu olevan niin vaikea puhua.
