Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – väärässä olemisen historia

Äiti kuolee. Siitä alkaa Sirpa Kähkösen romaani ja syöksyy pimeään, jota suruksi kutsutaan. Kähkösen omaelämäkerrallisessa romaanissa 36 uurnaa suru on hidasta ja repivää ja muistuttaa välillä vihaa. Äiti ei ollut helppo ihminen eikä kirjailijan suhde häneen lämmin.

Sirpa Kähkösen äiti Riitta joutui 15-vuotiaana liikenneonnettomuuteen, jonka seurauksena hän sai aivovamman. Aikuisena hän joi liikaa, käytti amfetamiinia sisältäviä laihdutuslääkkeitä ja sai hallitsemattomia raivokohtauksia. Sirpasta kasvoi lapsi, joka sai kuulla pilanneensa äidin elämän. Hän heräsi yöllä katsomaan, että ulko-ovi on kiinni, koska äiti ei uskaltanut, ja pelkäsi äidin pimeyttä.

Aikuisena Kähkönen katsoo äitiään toisin silmin. Kirjailija lukee äitinsä päiväkirjat, näkee tämän rikkinäisyyden, rakkauden kaipuun, puhumattomuuden taakan. Hän näkee myös sen, että Sirpalle niin rakas mummo oli tyttärelle kova äiti. Äidin hyväksynnän jano yhdistää eläviä ja kuolleita.

Sukunsa vaiheita tutkinut Kähkönen tietää, että kierre alkaa vielä kauempaa kuin isoäidistä. Sisällissodan vankileirit ja Neuvostoliittoon kadonneet omaiset ovat mukana aina, silloinkin, kun heistä ei puhuta. Suvun historiankirjoitus tulee tyttären työksi ja uraksi.

36 uurnaa tapahtuu yhtenä yönä. Kuollut äiti ja Tuonen tytti tulevat kirjailijan kotiin, istahtavat pöydän ääreen, juovat tummaa mehua. Koska sukuhaudassa on tilaa 36 uurnalle, tytär pakkaa äidin matkalle mukaan yhtä monta tavaraa.

Kähkösen teksti on liikkeessä koko ajan, se pyörteilee menneestä nykyiseen vaivatta ja kauniisti kuin tanssija valokeilassa. Kirja on paljas ja häpeämätön. Se ei pyydä mukaansa vaan pakottaa katsomaan: tämä tapahtui.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

Emily St. John Mandel: Lasihotelli (suom. Aleksi Milonoff)

Kun huomaan jo romaanin puolivälissä, että alan surra sen loppumista, tiedän olevani hienon kirjan äärellä. Lasihotelli lumosi minut niin, että kun pääsin loppuun, halusin aloittaa kirjan uudelleen alusta.

Lasihotelli kertoo syyllisyydestä, valinnoista ja siitä, mikä on mahdollista. Se on jännittävä kuten parhaat trillerit ja monitasoinen kuten paras kirjallisuus aina. Kirjan koukuttava juoni hypähtelee ajassa, ihmiset tulevat ja menevät, yksityiskohdat saavat selityksensä, kun lukija on melkein unohtanut ne. Sellaisen kirjan lukeminen tyydyttää vähän samalla tavalla kuin palapelin teko.

Lasihotellin ytimessä on vuoden 2008 talouskriisi. Nuori nainen nimeltä Vincent työskentelee hotellin baarissa, pokaa sijoitusrahastoa johtavan leskimiehen ja siirtyy maailmaan, jossa rahalla saa kaiken. Vincentin ja Jonathanin ympärillä kieppuvat kymmenet muut sivuhenkilöt.

Kun pyramidihuijaus vääjäämättä paljastuu, muuri rahan valtakunnan ja varjojen maan välillä osoittautuu hiekasta rakennetuksi. Luksushotelli autioituu, jättitalot hylätään, rahtilaivat ajelehtivat maailman merillä. Alkaa aaveiden ja mitä jos -todellisuuksien aika: Missä vaiheessa olisi voinut valita toisin? Olisiko? Voiko tietää ja olla tietämättä samaan aikaan? Erityisen vaikuttavia ovat jaksot, jossa kertojana ovat sijoitusrahaston työntekijät, me.

Itse luulen tietäväni, että Emily St. John Mandel on nero. Hänen aiempi suomennettu romaaninsa Asema 11 on sekin vaikuttava dystopia sivilisaation romahduksesta pandemian takia (Lasihotellissa on muuten hienovaraisia viittauksia siihen). Toivottavasti saamme suomeksi myös kolme muuta Mandelin romaania.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

Gabrielle Zevin: Huomenna, huomenna ja huomenna (suom. Taina Helkamo)

Kirjalliseksi ilmiöksi ja myyntimenestykseksi maailmalla noussut Gabrielle Zevinin romaani Huomenna, huomenna ja huomenna on suoranainen tilausteos ysäriä ja nollaria haikaileville.

Kerronnassa on taitavasti käytetty pelimaailman keinoja. Pelisuunnittelijat ja vanhat ystävät Sam ja Sadie menestyvät työssään, mutta yksityiselämässään törmäävät toistuvasti kipeisiin asioihin ja ongelmoivat myös keskinäistä suhdettaan. Loistoviihteen alla piilee viisautta.

Annaleena Jalava

Glendy Vanderah: Missä metsä kohtaa tähdet (suom. Virpi Kuusela)

Joannan pitäisi tehdä väitöstutkimustaan linnuista, mutta pihamaalle ilmestyy lapsi. Tämä väittää olevansa kotoisin tähdistä ja tullut maahan etsimään viittä ihmettä. Kuka lapsi on ja miksi kukaan ei etsi häntä?

Glendy Vanderahin esikoisromaani Missä metsä kohtaa tähdet jatkaa Suon villi laulu -kirjan aloittamaa buumia luonnon ja ihmisen suhteesta. Sadunomaiseen tarinaan sisältyy myös isoja teemoja vanhempien vanhenemisesta, yksinäisyyteen ja rakkauteen.

Mari Karsikas

Merete Mazzarella: Jotain muutakin kuin tämä (suom. Raija Rintamäki)

Yksi aikamme tabuista on suhde uskonkysymyksiin, väittää Merete Mazzarella kirjassaan Jotain muutakin kuin tämä. Uskonnottomuus on uusi normaali ja oma usko asia, josta mieluiten vaietaan.

Mazzarella alkaa selvittää suhdettaan Jumalaan, käy kirkossa ja tutustuu kirjoituksiin muun muassa kuolemasta, kiirastulesta ja taivaasta. Kirja herättää pohtimaan näitä asioita ja Jeesusta, jota Mazzarella kommentoi hauskan pisteliäästi.

Elisa Helavuori

Annie Ernaux: Nuori mies (suom. Lotta Toivanen)

Kirjan ei tarvitse olla eepos ollakseen merkkiteos. Nobel-voittaja Annie Ernaux'n miniromaani Nuori mies on autofiktiivinen teos kirjailijan suhteesta parikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa.

Kuten aina Ernaux'n romaanien kohdalla, jäin ihmettelemään, miten ihmeessä hän osaa kiteyttää ihmissuhteiden olennaisimmat sävyt näennäisen yksinkertaisiin lauseisiin.

Annaleena Jalava

Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (suom. Jaana Nikula)

On äiti, jolla on tärkeä asia – ja tytär, joka on juuri pääsemässä oman elämän alkuun. Miten äiti saisi kurottua kiinni etäisyyttä ja kerrottua tiedon, joka muuttaa tytönkin elämän?

Saamelaiskirjailija Ella-Maria Nuttin esikoisteos Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (suom. Jaana Nikula) puhuu tunnistettavasti vaikenemisen kulttuurista ja maaseudun ja kaupungin eroista.

Mari Karsikas

Juli Zeh: Yli-ihmisiä (suom. Anne Kilpi)

Vasemmistoliberaali Dora jättää koronakiihkoilijamiehensä ja muuttaa maalle. Naapurissa asuu avulias uusnatsi ja muita Doran arvoja haastavia tyyppejä.

Juli Zehin ajankohtainen romaani on ollut Saksassa arvostelu- ja yleisömenestys, eikä ihme. Yli-ihmisiä pakottaa lukijan pohtimaan omaa tarvettaan lokeroida, tuntemaan epämukavia tunteita ja kysymään, mitä tämä itse tekisi vastaavassa tilanteessa.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus (suom. Kira Poutanen)

11 vuotta sitten pikkukaupungissa tapahtui kauhea rikos: kaikkien rakastama, nuori Alaska Sanders murhattiin. Syylliset tunnustivat ja rikos saatiin selvitettyä. Vai saatiinko?

Sitä perkaavat nyt kirjailija Marcus Goldman ja poliisi Perry Gahalowood, joiden kuivakka mutta ystävällismielinen naljailu on viehättävän tuttua Joël Dickerin aiemmista Marcus Goldman -sarjan osista. Jos etsit dekkaria, joka pitää tiukasti otteessaan mutta ei pelota liiaksi, Alaska Sandersin tapaus sopii sinulle.

Milla Kukkonen

Kai Aareleid: Tyyni valtameri (suom. Outi Hytönen)

Virolainen Kai Aareleid kuvaa Tyyni valtameri -romaanissaan kolmen sukupolven naisten rakkaussuhteita ja sitä, miten niiden jäljet näkyvät perheessä. Kumppani tuntuu hetkittäin enemmän vieraalta kuin tutulta. Lapset eivät ymmärrä, koska heille ei halua kertoa kaikkea. Rakkaus ei kysele lupaa eikä unohdu ja vaatii kaiken, anteeksiannonkin.

Aareleid vie lukijan matkalle eri vuosikymmenten Leningradiin ja laulujuhliin valmistautuvaan Tallinnaan.

Elisa Helavuori

Hila Blum: Kuinka rakastaa tytärtään (suom. Minna Tuovinen)

Nainen matkustaa toiseen maahan nähdäkseen tyttärentyttärensä ensimmäistä kertaa, mutta ei tapaa tätä vaan vakoilee tyttären perhettä kadulla.

Tästä alkaa israelilaisen Hila Blumin romaani Kuinka rakastaa tytärtään, jossa äidin ja tyttären suhteen jännitteet purkautuvat vähitellen kuin dekkarissa, – mutta eivät täysin.

Herkkävarainen ja veitsenterävä romaani kysyy, voiko lasta rakastaa liikaa. Voi, äiti rakastaa silti.

Elisa Helavuori

Iida Turpeinen: Elolliset

Näin upeaa esikoisromaania harvoin lukee. Iida Turpeisen Elolliset-teoksen pääosassa on Stellerinmerilehmä, jo 1700-luvulla sukupuuttoon metsästetty merieläin, jonka luuranko on Helsingin luonnontieteellisessä museossa.

Eläin nivoo yhteen eri vuosisadoille sijoittuvat tarinat nimeäjänsä Georg Wilhelm Stellerin löytöretkistä aina luurankoaan entisöineeseen taiteilija John Grönvalliin. Romaani on katoavien eläinlajien puolustuspuhe ja niin hyvää kaunokirjallisuutta, että sen lauseisiin haluaisi jäädä asumaan.

Annaleena Jalava

Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia

Katja Kettu kietoo lukijan pauloihinsa uudessa Erään kissan tutkimuksia -romaanissaan. Siinä kissan olomuodon vahingossa saaneen henkiolennon auttamistehtävä maan päällä osoittautuu kimurantiksi.

Jotta kissa kykenisi auttamaan ihmistä 2020-luvulla, sen on elettävä myös tämän suvun historiassa sata vuotta aiemmin. Ketun tarinassa lähihistorian todelliset tapahtumat ja yhteiskuntakritiikki elävät sopusoinnussa selittämättömän kanssa.

Annaleena Jalava

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja

Rakkauksien lokikirja on yritys torjua masennusta solmimalla yhteyksiä toisiin ihmisiin. Elina Hirvonen on käyttänyt romaaninsa inspiraationa käymiään keskusteluja, ja lukijalle se on lahja.

Kirjan luettuaan tuntee kuin olisi matkustanut junalla mantereen halki ja kylpenyt rakkaudessa. Hirvonen kirjoittaa erityisen hienosti sen, miten ihmisen kaikki vaiheet ovat läsnä nykyisyydessä, ainakin ajoittain. Kirja jättää lukijalle toiveikkaan olon.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

Juhani Brander: Amerikka

Sodanjälkeistä köyhyyttä Suomessa on vaikea kuvitella. Aviottomana syntynyt Kaarlo kasvaa mummon, nälän ja lutikoiden huomassa ja haaveilee maasta, jossa kaikki on toisin.

Juhani Branderin Amerikka on vaikuttava, omaääninen ja koskettava romaani, jota ei unohda. Pojan näkökulman vahvuus tuo mieleen Olli Jalosen Taivaanpallon.

Mari Paalosalo-Jussinmäki

Mitä synkempi aihe, sitä tarpeellisempaa ja usein hysteerisempää on huumori. Newyorkilaisen Jean Beaginin ensimmäinen suomennettu romaani Viileä vaalea käsittelee kutkuttavaa aihetta: mitä jos pääsisit kuuntelemaan ihastustasi seksuaaliterapiassa kertomassa kipeistä traumoistaan?

Näyttelijä ja entinen lapsitähti Jennette McCurdy puolestaan perkaa armottomasti menneisyyttään ja suhdettaan hirviöäitiinsä omaelämäkerrassaan Onneksi äitini kuoli.

Feel good -kirjan parhaita puolia: kun sitä lukiessa saa nauttia rakkaustarinan lisäksi jostain muustakin ihanasta teemasta. Katie Fforden Salainen puutarha -romaaniin ihastut takuulla, jos rakastat puutarhanhoitoa.

Emily Henryn nokkelaan ja sanailevaan kieleen taas ei voi olla koukuttumatta. Uusimmassa romaanissa Rakkautta rivien välissä ollaan kirjallisuuden ja kirjoittamisen äärellä – ja tietenkin ihanan idyllisessä maalaismiljöössä.

Annaleena Jalava, Anni Peltola ja Elisa Helavuori