9 romaania, joita odotan syksyltä – yksi vie jalat alta (ja sitä suosittelee kaksi huippukirjailijaakin)

1. Liane Moriarty: Täällä vain hetken

Australialainen Liane Moriarty on yksi suosikeistani. Hänen romaaninsa sijoittuvat johonkin psykologisen draaman, ihmissuhderomaanin ja kevyen jännityksen kultaiseen kolmioon, eivätkä petä oikeastaan koskaan.

Moriartyn uusin, Täällä vain hetken alkaa hörhösti: iäkäs nainen alkaa kesken lennon kertoa kanssamatkustajille, milloin nämä kuolevat. Joku videoi tilanteen, ja kun yksi ennustus toteutuu, syntyy somemyrsky.

Luin kirjan alkukielellä jo talvella ja nautin joka sivusta. Moriarty onnistuu taas käsittelemään surun ja kuoleman kaltaisia suuria teemoja ironisesti, teeskentelemättä ja oivaltavasti.

Elokuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Helene Bützow.

2. Tom Ryan: Aarteenetsijöiden klubi

Jotain on tapahtunut Docendossa sen jälkeen kun se yhdistyi WSOY:hyn. Pitkään lähinnä ammatti- ja tietokirjallisuudesta tunnettu kustantamo on alkanut julkaista kiinnostavia romaaneja. Keväällä luin Holly Gramazion oivaltavan Aviomiehiä-romaanin ja kesällä Maria Aallon suloisen esikoisdekkarin Kirjeitä murhakartanosta.

Niiden rohkaisemana olen kiinnostunut myös aiemmin nuorille kirjoittaneen Tom Ryanin Aarteenetsijöiden klubista. Nova Scotiaan sijoittuvan cozy crime -dekkarin pitäisi sisältää monipolvisia juonenkäänteitä ja eksentrisiä henkilöitä. Kuulostaa hyvältä.

Elokuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Sirpa Saari.

3. Janice Hallett: Vetoomus

Hyvän rikosromaanin lukeminen on minusta paras tapa rentoutua, joten odotan Janice Hallettin esikoista kovasti. Sen pitäisi olla perinteisen dekkarin uusi tulkinta, mitä se sitten tarkoittaakin. Romaanissa joka tapauksessa selvitetään Fairwayn teatteriseurueessa tapahtunutta murhaa.

New York Times valitsi kirjan vuoden parhaaksi ja netti on täynnä ylistäviä arvosteluja (Agatha Christie mainittu!). Kustantaja vertaa tyyliä Lisa Jewelliin ja Richard Osmaniin. Ilahdun siitäkln, että kirja sijoittuu lempiympäristööni, pieneen englantilaiskylään.

Syyskuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Einari Aaltonen.

4. Liz Moore: Metsien jumala

Tätä kirjaa odotan vesi kielellä. New York Timesin hehkuttamassa trillerissä kaksi lasta katoaa metsään ja tapausten tutkinnassa rikkaan Van Laarin perheen salaisuudet nousevat valoon. Metsien jumala kuvaa yhteiskunnallista jännitystä amerikkalaiskaupungissa, jossa paperitehdas sulkeutuu ja jako köyhiin ja rikkaisiin syvenee.

Liz Moore on kirjoittanut viisi kiitettyä romaania, mutta tämä on vasta ensimmäinen suomennettu. Syyskuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Aleksi Milonoff.

5. Richard Powers: Alkumeri

Lumouduin aikanaan Richard Powersin romaanista Laulut joita lauloimme. Se kertoi natseja paenneen saksalaisen ja hänen mustan amerikkalaisvaimonsa perheestä ja käsitteli paitsi musiikkia myös identiteettiä ja oikeutta omaan historiaan. Kirja teki Powersista kansainvälisen tähden ja sittemmin hänet on palkittu kaikella mahdollisella.

Itse olen välillä surukseni väsynyt Powersin suuriin tarinoihin. Ne vaativat keskittymistä, johon kiivaan työelämän pyörteissä ei aina ole voimia. Alkumeren aion ehdottomasti lukea. Sen teemoja ovat ihmisen vaikutus luontoon, erityisesti mereen, ja teknologian valta, mutta sen päähenkilöihin kuuluvat myös pienellä korallisaarella adoptiolapsiaan kasvattavat Rafi ja Ina. Toivon taas löytäväni tieni Powersin lumoihin.

Syyskuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Antero Tiittula.

6. Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä

Luen ihan liian vähän kirjoja, jotka on kirjoitettu muualla kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Japanilaisen Mieko Kawakamin kiitetty romaani korjaa tilannetta lokakuussa. Kaikki rakastavaiset yössä kertoo yksinäisestä 34-vuotiaasta Fuyukosta, joka Tokion öisiä katuja kävellessään kohtaa miehen ja alkaa toivoa elämältä enemmän. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden teemat kiinnostavat minua aina.

Kiinnostava on myös Kawakami itse: hän on useita levyjä tehnyt muusikko ja bloggaaja, joka alkoi 2006 kirjoittaa runoja ja novelleja.

Lokakuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Markus Juslin.

7. Rachel Kushner: Mars Room

Rachel Kushnerin ensimmäinen suomennettu romaani Luomisen järvi päätyi toimituksessa jonkun toisen lukulistalle ja jäi minulta väliin, mutta tähän aion iskeä kiinni ennen muita.

Mars Room kertoo naisesta, joka istuu kahta elinkautista Kaliforniassa 2000-luvun alussa, ja käsittelee samalla köyhyyttä Yhdysvalloissa. Kustantajan sivulla luvataan kirjan lyövän lukijalta jalat alta ja kirjailijan omilla nettisivuilla romaania ylistävät muun muassa Margaret Atwood ja Stephen King. Olen valmis.

Lokakuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Arto Schroderus.

8. Marian Keyes: Paras virheeni

Luen harvoin chick-litiä, mutta yhtään Marian Keyesin kirjaa en jätä väliin. Keyes onnistuu käsittelemään kipeitä ja vakavia teemoja kevyesti ja koukuttavasti. Erityisesti rakastan sitä, että kirjoissa seikkailevat Walshin perheen sisarukset.

Paras virheeni kertoo Anna Walshista, joka jättää unelmaelämänsä New Yorkissa ja palaa kotiseudulle Irlantiin auttamaan ystäviään ylellisen lomakohteen perustamisessa. Olen jo lukenut tämän englanniksi, mutta ellet sinä ole, suosittelen.

Lokakuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Terhi Vartia.

9. Alex Schulman: 17. kesäkuuta

Rakastin Alex Schulmanin Unohda minut -kirjaa, jossa hän kuvasi suhdettaan alkoholistiäitiinsä. Sittemmin hän on käsitellyt sukuaan kahdessa muussakin romaanissa. Lokakuussa ilmestyvä 17. kesäkuuta ei perustu kirjailijan omaan elämään, mutta perhesalaisuudet vedetään siinäkin päivänvaloon.

Irtisanottu opettaja Vidar löytää kesämökiltä puhelinnumeron ja soittaa siihen. Puheluun vastaa Vidarin kuollut isä, joka elää kesäkuun 17. päivää 1986. Vidar alkaa soittaa numeroon yhä uudestaan, jotta saisi selville mitä tuolloin tapahtui.

Uskon, että Schulman onnistuu kertomaan tästäkin asetelmasta jotain, mikä tuntuu todelta ja koskettaa.

Lokakuussa ilmestyvän kirjan suomentaa Jaana Nikula.

Kirjasta ei ole vielä kansikuvaa ei vielä ole, joten kuvassa on kirjailija.