Jussin sydän löi voimakkaan tuntuisesti ja epäsäännöllisesti muljahdellen ‒ rytmihäiriöt veivät monta kertaa sairaalaan ennen kuin löytyi hoitokeino
Jussi Fredriksson kärsi ahdistavista ja stressaavista kohtauksista vuosia, kunnes sydän saatiin pysymään oikeassa tahdissa.
Sydämessä tuntuu yhtäkkiä oudolta. Se hakkaa epärytmissä. Olo on heikko ja voimaton. Hengästyttää ja on raskasta kävellä. 21-vuotias Jussi Fredriksson istuu bussissa matkalla Turkuun. Hän on palaamassa laivaston soittokunnasta lomille.
”Säikähdin ja mietin, olenko hermostunut. Minulla ei ollut aikaisemmin ollut rytmihäiriöitä. En ollut juurikaan tietoinen sydämeni toiminnasta ennen sitä päivää”, muusikkona työskentelevä Jussi muistelee nyt runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin.
Huono olo ei kotonakaan mennyt ohi, joten Jussi päätti lähteä sairaalaan. Siellä hänellä todettiin sydämen eteisvärinä eli flimmeri.
Sydämen rytmi yritettiin aluksi kääntää lääkkeillä normaaliksi, mutta se ei tuntunut onnistuvan. Jussia alettiin valmistella sähköiseen rytminsiirtoon, jossa lyhyen nukutuksen aikana rytmi muutetaan sähköiskulla. Toimenpidepöydällä huomattiinkin, että rytmi oli kääntynyt normaaliin sinusrytmiin.
”Tutkimuksissa ei löydetty mitään syytä rytmihäiriöön. Todettiin vain, että kyseessä ei ole sairaus vaan oire.”
Jussi sai neuvon palata sairaalaan, jos rytmihäiriöt ilmaantuvat uudestaan.
”Koin ohjeen hämmentävänä. Diagnoosi tuntui epäluotettavalta. Miten voin olla terve, kun oire on kuitenkin niin vakava, että se pitää hoitaa sairaalassa?”
Jussi Fredriksson, 43
Työ: jazzmuusikko, toiminnanjohtaja
Asuu: Turussa
Perhe: vaimo ja kaksi poikaa
Rytmihäiriöt jatkuivat. Niitä tuli tyypillisesti liikunnan aikana, kun pulssi alkoi vähänkin nousta. Silloin Jussi jäi pitkälleen makaamaan ja odottelemaan rytmin tasaantumista.
Välillä hänen piti mennä sairaalaan sähköiseen rytminsiirtoon. Silti ratkaisua ongelmaan ei löytynyt.
Nuoren miehen elämä alkoi tuntua käsijarru päällä raahustamiselta. Olo oli turhautunut, kun kukaan ei osannut auttaa.
”Elämäni tuntui pysähtyneen. Tilanteeni kuormitti minua rankasti. Sain paniikkikohtauksia. En voinut enää luottaa oman kehoni ja sydämeni toimintaan. Tajusin, etten olekaan kuolematon.”
Jussi kävi useissa, myös vapaaehtoisissa eteisvärinätutkimuksissa sekä Turun että Helsingin yliopistollisissa sairaaloissa, mutta missään ei laadittu hoitosuunnitelmaa moneen vuoteen.
Jussi ei tiennyt, mikä tilanteeseen auttaisi.
”Tunsin jääneeni yksin. Vaikka olisin treenannut kuinka tai juossut maratonin, ei sekään olisi auttanut. Elämäntaparemonttikaan ei olisi hyödyttänyt, sillä noudatin jo silloin terveellisiä elintapoja. Sydämeni tutkittiin ja todettiin fysiologisesti terveeksi, mutta siihen tutkimukset sitten jäivätkin.”
Vuosien mittaan tilanne paheni ja rytmihäiriöitä alkoi tulla kerran kuukaudessa.
”Mielsin sydänvaivat heikkoudeksi, sillä olin aiemmin ollut täysin terve ja hyväkuntoinen. Kun puhuin oireistani avoimemmin, huomasin, ettei maailma romahdakaan. Minun oli silti vaikeaa hyväksyä tilanteeni.”
Pitkään koripalloa ja jääkiekkoa harrastanut Jussi alkoi vältellä urheilemista, vaikka se oli aiemmin ollut hänelle henki ja elämä. Kaverisuhteet kärsivät, sillä aluksi ystäville asiasta puhuminen tuntui nololta.
”Mielsin sydänvaivat heikkoudeksi, sillä olin aiemmin ollut täysin terve ja hyväkuntoinen. Kun puhuin oireistani avoimemmin, huomasin, ettei maailma romahdakaan. Minun oli silti vaikeaa hyväksyä tilanteeni.”
Sydänhäiriöt haittasivat myös muusikon työtä. Jussi pelkäsi jatkuvasti flimmeriä ja sitä seuraavaa vaivalloista sairaalakäyntiä. Varsinkin ulkomaanreissuille lähtiessä hän otti etukäteen selvää, missä keikkapaikkaa lähinnä oleva sairaala sijaitsee.
Jussi sai beetasalpaajalääkityksen vuonna 2005, mutta rytminsiirrot jatkuivat. Välillä hän oli sairaalassa Suomessa ja välillä ulkomailla.
”Pariisissa rytmin normalisoitumista odotettiin kauan. Vietin jopa yön sairaalassa, jossa rytmi lopulta saatiin käännettyä lääkkeillä. Saksassa ei odoteltu, vaan samantien mies nukuksiin ja tällin jälkeen ulos melkein oikopäätä. Meillä Suomessa sentään parisen tuntia tarkkaillaan, ennen kuin potilas päästetään sähköisen rytminsiirron jälkeen kotiin”, Jussi naurahtaa.
Jussia huimasi rytmihäiriöiden aikana. Sydän saattoi tykyttää epäsäännöllisen tiheään ja kevyesti. Toisinaan sydän löi voimakkaan tuntuisesti ja samalla epäsäännöllisesti muljahdellen pitäen taukoja nopeiden tykytysten välissä.
”Rytmi ei aina mennytkään eteisvärinään, vaan kummallinen tykytys-tauko-tykytys-tykytys-tauko-rytmi toistui. Sydän saattoi itsekseen palautua sinusrytmiin, mutta se kesti yleensä kauan. Odottelun aikana olin huonovointinen.”
Tilanne oli stressaava.
”Tuntui todella epämiellyttävältä, kun sydän hakkasi esiintymistilanteessa freejazz-rytmissä. Silloin vain odotin, että pääsen pois lavalta.”
Syyksi epäiltiin sydämen sähköisiä johtumishäiriöitä, mutta sellaisiakaan ei löytynyt. Lopulta vuonna 2008 Jussille päädyttiin asentamaan sisäinen rytmihäiriötahdistin, joka säätelee sydämenlyöntejä.
”Toiveeni olivat korkealla. Jouduin kuitenkin pettymään, sillä tahdistin ei tuonut apua. Näin kului kymmenen vuotta ilman, että mikään hoito olisi auttanut.”
Sitten rytmihäiriöt pahenivat. Sairaalassa rytmiä ei enää saatukaan kääntymään ensimmäisellä sähköiskulla. Ja jos sydän viivähtikin sinusrytmissä hetken, se kääntyi iskun jälkeen taas eteisvärinään.
Vuonna 2018 Jussille päätettiin tehdä sydämen katetriablaatio, jossa sydämen sähköistä toimintaa muokataan verisuoniteitse tehtävällä toimenpiteellä.
Uusi pettymys oli kuitenkin odottamassa.
”Kun heräsin, oloni oli huonompi kuin koskaan. Pulssi oli totaalisen sekaisin, sydän meni eteisvärinään ja palasi taas hetkeksi normaaliksi.”
Jussi päästettiin kotiin. Pari viikkoa rytmi seilasi edestakaisin.
”Kun en enää pystynyt kävelemään korttelin ympäri koiran kanssa ilman rytmihäiriöitä, huolestuin.”
Hän lähti sairaalaan. Siellä tahdistimesta löydettiin asetus, joka olisi pitänyt poistaa heti ablaation jälkeen. Asetusmuutosten jälkeen Jussi käveli osaston portaat ylös ja alas nostaakseen pulssia.
”Ihmetykseni oli suuri: jaksoin portaat vaivatta mennen tullen.”
”Olen ymmärtänyt, että elämä on rajallista, kun olen herännyt sairaalan hoitopöydältä. Raivopäisyydellä ja päättäväisyydellä olen halunnut näyttää itselleni, että tähän en kyllä jää jumiin.”
Ablaation jälkeen Jussi sai uutta puhtia elämäänsä. Hän jaksaa rakentaa majoja, pelata palloa ja pyöräillä 3- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa.
”Olin suhtautunut vanhemmuuteen hieman pelonsekaisin tuntein, sillä tiesin, että arki vauvaperheessä on haastavaa. Mietin, että joudunko jättämään asioita väliin ja pystynkö osallistumaan jälkikasvun harrastuksiin. Onneksi pelkoni osoittautuivat turhiksi.”
Vaikeuksien keskellä yksi voimanlähde on ollut musiikki, toinen halu jatkaa elämää. Jussi on myös mukana politiikassa.
”Olen ymmärtänyt, että elämä on rajallista, kun olen herännyt sairaalan hoitopöydältä. Raivopäisyydellä ja päättäväisyydellä olen halunnut näyttää itselleni, että tähän en kyllä jää jumiin.”
Jussilla on edelleen sydänoireita, mutta enää ne eivät johda rytmihäiriöön.
”Ablaation jälkeen minulla ei ole ollut rytmihäiriöitä. Kuitenkin esimerkiksi kun olen syönyt enemmän tai makaan huonossa asennossa, sydämen tienoille tulee tuttu tuntemus rytmihäiriön alkamisesta. Kun kokeilen pulssia, totean helpottuneena, ettei rytmihäiriö tullutkaan. Takaraivossa on silti pelko.”
Jussi yrittää päästä eroon oireiden tarkkailusta.
”Kahden poikani kanssa touhutessa pelko yleensä unohtuu, silloin vain mennään eikä meinata.”
Kuolemaa Jussi ei ole pelännyt. Eteisvärinä on melko vaaraton, mutta pitkään tai toistuvasti esiintyessään se altistaa infarktille.
”Tuntui, että ablaation jälkeen elämä pääsi vasta alkamaan. Olin siihen asti kärsinyt koko aikuiselämäni väsymyksestä ja stressistä.”
Viime kesänä Jussilla diagnosoitiin uniapnea, jonka tiedetään altistavan eteisvärinälle. Uniapnealöydös selitti osaltaan kroonista väsymystilaa. Nykyään Jussi käyttää öisin CPAP-laitetta, joka helpottaa hengittämistä.
”En mieti tulevaisuutta. Kun pistän tilanteeni perspektiiviin, osaan arvostaa, että edes näin hyvin on mennyt.
Jussi sanoo koettelemusten muokanneen häntä.
”On tullut sitkeyttä ja sisua mutta myös ymmärrystä siitä, että jossain kohtaa pitää osata antaa periksi. Varmaan kaikki, jotka ovat sairastuneet, osaavat myös arvostaa tavallista perusolemista. Se, että istun tässä, on jo paljon.”
Sydämen rytmihäiriö
- Kun sydän lyö säännöllisesti ja tasaisesti, se on sinusrytmissä.
- Lähes kaikilla on joskus rytmihäiriöitä. Suurin osa tervesydämisten ihmisten rytmihäiriöistä on hyvänlaatuisia.
- Yleisin rytmihäiriö on satunnainen ja lyhytkestoinen sydämen muljahtelu tai lisälyönti. Muita oireita voivat olla sydämen tykytys, hidaslyöntisyys tai sykkeen epäsäännöllisyys.
- Yleisin aikuisten pitkäkestoinen rytmihäiriö on eteisvärinä eli flimmeri.
- Flimmerit yleistyvät ja on arvioitu, että vuonna 2030 Euroopassa on 14–17 miljoonaa eteisvärinää sairastavaa.
- Pitkäkestoisia rytmihäiriöitä hoidetaan rytminsiirrolla, jossa rytmi palautetaan sähköiskulla lyhyen nukutuksen aikana. Hoitona voidaan käyttää myös beetasalpaajalääkitystä.
- Hankalaoireista, pääasiassa kohtauksellista eteisvärinää voidaan hoitaa sydämen katetriablaatiohoidolla. Siinä muutetaan sydämen sähköistä toimintaa elektrofysiologisella toimenpiteellä.
Lähteet: Sydänsairaala, Duodecim, Sydänliitto
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/2023.
