Ei tarvitse kuin vaihtaa Afganistanin tilalle Ukraina ja Sinkkipojat puhuu nykyajasta. Svetlana Aleksijevitšin dokumentti­romaani ilmestyi alkujaan jo vuonna 1991, mutta sen suomennos vasta nyt, epäilemättä juuri surullisen ajankohtaisuutensa vuoksi.

Nobel-palkittu Aleksijevitš kirjoittaa sodan uhreista. Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin 1978 pelätessään, että islamilainen vallankumous uhkaa sen vaikutusvaltaa. Lyhyeksi kaavailtu sota jatkui noin kymmenen vuotta ja vaati 1,3 miljoonaa uhria. Neuvostosotilaita oli rintamalla enimmillään 120 000.

Aleksijevitš antaa äänen sekä sotilaille että heidän omaisilleen. On heitä, jotka lähtevät toteuttamaan ”kansainvälistä velvollisuuttaan”, mutta paljon enemmän heitä, jotka suurvalta huijaa, lahjoo tai pakottaa rintamalle.

Rintamalla kokeneemmat rääkkäävät alokkaita ja varastavat heidän varusteensa. Upseerit juovat sairaaloihin tarkoitetun spriin. Kaaos, ryöstely ja väkivalta kohdistuvat yhtä hyvin omiin kuin afganistanilaisiin. Ne jotka palaavat kotiin, ovat rikkinäisiä miehiä ja naisia, kauhujen kalvamia.

Erityisen koskettavia ovat sotilaiden äitien tarinat. Niitä oli mahdoton lukea liikuttumatta ja ajattelematta, että samanlaisia syntyy nytkin.

Sinkkipoikia lukee aivan kuin nykyaikaista romaania. Aleksijevitšin ainutlaatuinen tyyli tuo mieleen kuoron, jossa taitavinkin soolo on vain upean kokonaisuuden osa.

Suomennos on tehty 2013 ilmestyneestä laitoksesta. Sen lopussa on pitkä laajennus, jossa Aleksijevitš kertoo sitaattityylillään oikeudenkäynnistä Valko-Venäjällä. Kirjailija haastettiin oikeuteen, koska hän vei kirjallaan ”nuorisolta uljaan historian”. Osuus on kafkamainen mutta tietysti totta.

- MARI PAALOSALO-JUSSINMÄKI

Sisäoppilaitokseen jätetty, yksitoistavuotias Roland tekee pianotunnilla virheen, johon opettaja reagoi yllättävästi. Aikuisena miehenä Roland raapustaa runoja ja huomaa eräänä päivänä huolehtivansa yksin poikavauvastaan.

Ian McEwanin tiiliskivimäinen Opetukset (Otava) kulkee vaivatta ajassa eteen ja taakse ja palaa aina Rolandin elämän ratkaiseviin hetkiin. Hyväntahtoinen mutta auttamattoman päättämätön mies ajelehtii tilanteesta ja suhteesta toiseen. Taitavana kertojana McEwan onnistuu samalla kertomaan monta tarinaa sodanjälkeisestä Britanniasta ja muualtakin Euroopasta aina korona­karanteeniin asti.

- OUTI RASTAS

Ia Genbergin Yksityiskohdat (Johnny Kniga) voitti viime vuonna Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Augustin.

Vaatimatonta sivumääräänsä suurempi teos maalaa lukijan silmien eteen neljä hämmentävän tarkkaa henkilökuvaa. Sairaana makaava päähenkilö muistelee kohtaamiaan ihmisiä, joista jokaisella on ollut suuri merkitys hänen elämässään. Romaanin tunnelmaan jää pitkäksi aikaa.

- ANNALEENA JALAVA

Taiwanilainen kirjailija Sanmao kirjoitti elämästään Saharan aavikolla jo 1970-luvulla. Vihdoin suomennettu Tarinoita Saharasta (Aula & co) kertoo inspiroivia tarinoita erityislaatuisen maailmankansalaisen kokemuksista ja sopeutumisesta aavikon asukiksi.

Elämä on kaukana idyllistä, mutta silti teos onnistuu herättämään vimmaisen matkakuumeen ja seikkailunhalun.

- ANNALEENA JALAVA

Juttu on ilmestynyt Eevassa 3/23.