Vuosi sitten Suvi Teräsniska, 35, oli ihan loppu, mutta sitä vähäteltiin: ”Tätä diagnoosia minun on ihan turha paeta”
Vuosi sitten keväällä Suvi Teräsniska ilmoitti, että hän peruu kevään keikkansa. Reaktiot yllättivät: moni vähätteli sen sijaan, että olisi tuntenut myötätuntoa. Nyt Suvi kertoo Trendin haastattelussa, miksi tauko oli ainut vaihtoehto.
Laulussa kertoja seisoo kiven päällä ja katsoo, miten joet vapautuvat huhtikuussa. Sitä laulua Suvi Teräsniska lauloi ensimmäisen kerran levyn raidoille vuonna 2018, kun hän oli raskaana.
Sekä Suvi että tuottaja Leri Leskinen olivat ajatelleet laulun kertovan Suvin mummon kuolemasta. Mutta lauluun Suvi tallensi myös uhoa, tuskaa ja ajatuksia erosta – hän ajatteli niiden teemojen koskettavan monia.
Tämän vuoden alussa laulun merkitys tarkentui. Uho riisuttiin, ja tilalle tuli surua ja ikävää. Laulaessa Suvi huomasi miettivänsä lähiaikoina kuollutta perhetuttuaan ja perhetutun puolison surua.
Tästä se alkaa, uusi aika ilman sua, tästä se alkaa, jonnekin tuonne voit rantautua. Saatan sut matkaan, tästä se alkaa.
”Laulaminen on asioiden ulos oksentamista. Kuulostaa ällöttävältä, mutta sitä se on, ja sitä tekee joka keikka uudestaan. Se tuntuu samalta kuin silloin, kun lähtee terapeutin luota ja askel on hieman kevyempi kantaa. Aina taakka vähän kevenee.”
Huhtikuussa Suvi täyttää 35, ja se sekä viimeaikaiset kuolemantapaukset ovat saaneet hänet miettimään omaa elämäänsä.
”Puhuin viimeksi terapiassa tästä: jos tietäisin, kuinka paljon minulla on elämää jäljellä, mihin sen käyttäisin? Laulaisinko hamaan tappiin asti, vai onko jotain muuta, mitä haluaisin tehdä?”
Elämän rajallisuuden ymmärtäminen ei kuitenkaan ole ainut kriisi, jonka Suvi on käynyt läpi viime vuosien aikana.
”Se, että olin ihan loppu, ei ollutkaan kaikkien mielestä tarpeeksi hyväksyttävä syy pitää taukoa.”
Viime keväänä Suvi kirjoitti Instagram-päivityksen, jossa hän kertoi peruvansa kevään keikkansa.
Viime vuosi oli mulle kokonaisuutena odotettua raskaampi ja siksi päätin ottaa nyt keväälle aikaa itselle ja perheelle. Oon tottunut aina menemään ja tekemään vaikka pää kainalossa.
15 vuotta ja noin 1500 keikkaa, luki päivityksessä. Se on jokaviikkoisia öitä junissa ja hotelleissa, monta laulettua laulua ja lukuisia ajettuja kilometrejä.
Oli siis pakko pysähtyä ja vetää henkeä.
Tuntemattomien reaktiot yllättivät Suvin. Kaikilta ei nimittäin herunut myötätuntoa, vaan vähättelyä.
”Se, että olin ihan loppu, ei ollutkaan kaikkien mielestä tarpeeksi hyväksyttävä syy pitää taukoa. Mielen haasteiden vaikutusta vähäteltiin.”
Suvi itse kuitenkin ymmärsi, että jarrua on painettava, ennen kuin on liian myöhäistä.
”Kävin viime keväänä lääkärillä, ja minulla todettiin keskivaikea masennus. Siinä kohtaa ajattelin, että tätä diagnoosia minun on ihan turha paeta. Ei minua hävetä sanoa sitä ääneen. Olen hakenut siihen hoitoa ja saanut, ja olen valmis tekemään asian kanssa töitä, jotta pysyisin työkykyisenä ja pysyisin kunnossa myös kotona lapsille, miehelle ja muille tärkeille ihmisille.”
Tämä on lyhennelmä haastattelusta, joka on julkaistu Trendissä 3/2024. Haastattelussa Suvi Teräsniska kertoo viime vuosien kriiseistään ja siitä, mistä hän on ymmärtänyt niiden johtuneen. Mitä hän on ymmärtänyt terapiassa? Mistä aviokriisissä oli lopulta kyse?
