”Muistan edelleen hetken, jona kiinnostukseni muotiin syttyi. Olin 14-vuotias ja äiti toi minulle Miamista tuliaisiksi Glamour-lehden.

Olin haltioitunut minulle uusista muotibrändeistä ja raikkaasta kuvamaailmasta. 1990-luvun Torniossa, jossa tuolloin asuin, lehden maailma tuntui hyvin kaukaiselta. Kiiltäviä sivuja selatessa päätin, että haluan aikuisena työskennellä jonkin näin ihanan parissa.

Päädyin opiskelemaan aate- ja oppihistoriaa Oulun yliopistoon, koska halusin yleissivistävän koulutuksen – aioin tähdätä toimittajaksi. Tähdet kuitenkin päättivät toisin, sillä näin opiskeluaikanani ilmoituksen Milanossa toimivasta yksityisestä muotikoulusta, ja sinne oli päästävä. Aloitin heti italian opinnot, ja graduni aiheeksi valikoitui muoti 1940-luvun sota-aikana. Yliopistosta valmistuttuani lähdin Italiaan. Mukaan lähti myös silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni.

Kaksi vuotta Milanossa tekivät ihmeitä: muutuin vaatimattomasta sinisilmäisestä lappilaistytöstä itsevarmaksi maailmankansalaiseksi. Ennen kaikkea pääsin koulussa kaltaisteni, estetiikkaa rakastavien joukkoon. Sain myös parhaat ystäväni koulusta, ja pidämme edelleen yhteyttä.

Italiassa koin urani kannalta huikeita hetkiä. Pääsin avustamaan huippusuunnittelijoiden muotinäytöksiin ja loin kullanarvoisia kontakteja. Muun muassa edesmennyt suunnittelija Vivienne Westwood lausui minulle eräässä näytöksessä sanat, joita en unohda koskaan: ”Hiuksesi ja kenkäsi ovat ihanat.”

Suomeen palasimme vuonna 2003, ja tein muutaman vuoden töitä Sokoksen myyntiryhmävastaavana sekä Seppälässä visuaalisen markkinoinnin suunnittelijana.

Vuonna 2007 aloitin ruotsalaisessa PR-toimisto Polhemissa maapäällikkönä. Olin tuolloin vain 28-vuotias, mutta tiesin kristallinkirkkaasti, miten uudessa roolissa tulisi toimia. Tänä vuonna tule täyteen 16 vuotta Polhemillä, ja nykyään olen Suomen ja Baltian toimistojen toimitusjohtaja.

Ura muodin parissa on vaikuttanut tyyliini. Nuorempana hullaannuin uusista mallistoista ja kaikesta ihanuudesta, jota näin päivittäin ympärilläni. Olin ennakkoluuloton, värikäs pukeutuja, ja minulle oli tärkeää näyttää trendikkäältä.

Toisaalta mallistojen näkeminen lähes puoli vuotta ennen kun ne päätyivät myymälöihin, opetti kärsivällisyyttä ja sai myös kuluttamaan vähemmän. Kun olin tuijottanut vaatetta usean kuukauden rekissä toimistolla, se ei enää myyntiin tullessaan tuntunut hehkeältä.

Viime vuosina olen tehnyt elämänmuutoksen niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Aloitin ketogeenisen kasvisruokavalion, jonka ansiosta voin paremmin kuin aiemmin. Samoihin aikoihin aloin kokea sanottua maailmantuskaa yhteiskuntamme ylikuluttamisesta ja vaateteollisuuden saastuttamisesta. Näen sitä tietysti tavallista enemmän.

Karsin vähitellen vaatekaapistani kaiken, mitä en käyttänyt. Minua on aina kiehtonut 1970-luvulla kehitetty kapselimalli, jossa vaatekaappi sisältää vain yhteensopivia vaatteita. Karsiminen oli helppoa, sillä olen viime vuodet käyttänyt enää pääosin tiettyjä merkkejä sekä lempiväriäni tummansinistä sekä mustaa ja valkoista.

Päätökseni kompaktista vaatekaapista sinetöi viime syksynä bongaamani berliiniläisen Hot Or Cool -instituutin raportti, jonka mukaan saisimme ostaa vain viisi uutta vaatetta vuodessa, jotta ilmastonmuutos pysyisi Pariisin sopimuksen mukaisessa 1,5 asteessa. Enää en osta juuri mitään hetken mielijohteesta. Laadin listoja ja moodboardeja, ja koska ostan vaatteet ja asusteet usein käytettynä esimerkiksi Vestiaire Collectivesta, saatan joutua kyttäämään tiettyä tuotetta parikin vuotta. Vaikka olen vaatteiden määrässä minimalisti, en silti koe olevani tylsä, vaan tyylini ilmentää persoonaani.

Olemme juuri remontoineet kotiimme kauniin walk-in closetin, koska vaatteissa on tärkeää myös niiden huolto ja säilytys. Kaikki on nyt selkeästi ja inspiroivasti esillä, ja käytän vaatteitani monipuolisemmin.

Käsillä tekeminen on osa torniolaisia juuriani. Maalasin juuri makuutilaamme sopivan taulun ja neulon, tai siis kudon, kuten Tornionlaaksossa sanotaan. Nykyään teen noin yhden neuleen vuodessa. Olen myös ommellut vaatteita.

Itse tekemiseen sisältyy se kaikki, mikä minua nykyään muodissa kiinnostaa: arvostan suuresti sitä, mistä muoti on lähtöisin ja kuinka moninainen koko suunnitteluprosessi on.

Myös muodin kiertokulku, jonka olen jo monelta osin nähnyt, on kiinnostavaa: nyt nuoruuteni ysäritrendejä fanittaa 12-vuotias esikoiseni.”

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä 8/2023.