Voisinpa pelata padelia kesken päivän, ajatteli Suvi, 30 – sitten hän jätti palkkatyöt ja alkoi sijoittaa asuntoihin

”Kiinnostuin asuntosijoittamisesta viitisen vuotta sitten. Seurasin somessa, kun asuntosijoittajat Katja Meriläinen ja Maria Friström ostivat asuntoja ja remppasivat niitä. Näin, että niinkin voi elää. Aloin itsekin haaveilla siitä. Kai siinä kiinnosti se, että saisin itse määrätä päivieni kulusta.

Kun olin palkkatöissä, minua ärsytti se, että joku muu saneli aikataulujani. Erään työpaikkani ikkunasta näkyi padelkenttä, ja ajattelin, että olisi siistiä, jos voisin pelata keskellä päivää.

Nyt olen ollut yrittäjä kolmisen vuotta. Jos haluaisin kesken päivän pelata padelia, voisin pelata. Ajan ottaminen ei ole ollut helppoa. Syvällä selkärangassani on edelleen fiilis siitä, että minun pitäisi olla työn touhussa ja Teams vihreänä toimistoaikoihin. Pyrin eroon tällaisesta ajattelusta.

Enää en sovi tapaamisia ennen kello kymmentä. Herään seitsemältä ja vietän aamun puolisoni kanssa. Pyrin jättämään kalenterini väljäksi, jotta voisin päivisin vaikka lukea tai haahuilla kaupungilla. Näin tapahtuu aika harvoin, mutta silti jo tieto mahdollisuudesta antaa paljon.

Suvi Kinnunen, 30, on asuntosijoittaja, Airbnb-majoittaja, sosiaalisen median vaikuttaja ja markkinointiyrittäjä. Hän asuu kaksiossa Helsingin kalliossa puolisonsa ja Muusa-koiransa kanssa.

LUKIOSSA en tiennyt, mitä tekisin seuraavaksi. Siispä lähdin kirjoitusten jälkeen au pairiksi Australiaan.

Välivuonna kiinnostuin mainosalasta. En halunnut kauppakorkeaan, mutta pääsin ensiyrittämällä valtiotieteelliseen opiskelemaan viestintää.

Heti opintojen alettua aloitin täyspäiväisen työn sosiaalisen median konsulttina, ja opiskelin lähinnä iltaisin ja kesällä. Valmistuin keväällä 2020.

PUOLI vuotta myöhemmin ostin puolisoni kanssa ensiasuntomme. Työskentelin markkinointipäällikkönä ja tein sivutoimisesti somemarkkinointia.

Pian ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni. Tarkoituksena oli alkaa flipata asuntoja: ostaa, remontoida ja myydä niitä kalliimmalla.

Yllätyin siitä, että sain yhteensä 350 000 euroa lainaa. Se onnistui, koska tein kahta työtä. Iso laina ei pelottanut, vaikka irtisanouduin pari kuukautta myöhemmin ja ryhdyin markkinointiyrittäjäksi. Ajattelin, että pääsisin palkkatöihin takaisin.

Yrittäjäksi ryhdyttyäni en enää halunnutkaan myydä asuntoani: asunnon pitäminen kerryttäisi varallisuuttani enemmän kuin sen myyminen voitolla. Kun sain remontin valmiiksi, laitoin asunnon Airbnb:hen.

TÄLLÄ hetkellä minulla on viisi asuntoa, joista kolme omistan puolisoni kanssa. Yhdessä niistä asumme, kaksi ovat pitkäaikaisesti vuokralla. Lisäksi minulla on kaksi omaa sijoitusasuntoa, joita vuokraan kalustettuna Airbnb:ssä.

Myös puolisollani on sijoitusasunto. Tämän olen vuokrannut häneltä ja laittanut Airbnb:hen. Siellä kalustetuista asunnoista saa enemmän vuokratuloa kuin pitkäaikaisvuokralla.

Enää en itse siivoa Airbnb-asuntojani vaan pikkusiskoni tekee sitä opintojen ohessa. Minun on kannattavampaa käyttää työaikani asioihin, joista voin laskuttaa enemmän. Jonkin verran Airbnb-asunnoista toki tulee työtä minullekin. Hoidan esimerkiksi asiakasreklamaatiot ja vaihdatan hajonneet suihkupäät.

Viime vuonna Suvi osallistui viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. ”Epäonnistuin, mutta se sai tarkastelemaan valintojani tarkemmin. Vaatteiden sovittamisesta tulee dopamiiniryöppy ja lähes pakottava tarve ostaa, mutta tiedän, että se menee ohi.”

EN halua rakentaa kuvaa, että kuka tahansa voisi tehdä mitä tahansa. Kukaan ei pärjää yksin. Omistan valtaosan asunnoistani puolisoni kanssa, joka on ollut henkisestikin iso tuki. Meillä kummallakaan ei esimerkiksi perheissämme ole ollut esikuvia asuntosijoittamisesta.

Raha on minulle tärkeää siinä määrin, että voin ostaa tuoreita kukkia tai värikästä ruokaa ilman, että jokaista hintalappua tarvitsee katsoa. Myös tieto siitä, että voisin tarvittaessa tehdä jonkin arvokkaamman hankinnan, luo mielenrauhaa. En kuitenkaan tavoittele mitään tiettyä rahasummaa tai asuntojen määrää.

En ajattele, että perinteisessä palkkatyössä olisi jotain vikaa. Itse kuitenkin haluan vapautta. Aika on ainoa asia, jota kukaan meistä ei voi ostaa lisää. Siksi se on myös isoin lahja, mitä kukaan voi toiselle antaa. Silti ihmiset eivät kovin tarkkaan mieti, mihin aikaansa kuluttavat.”

Juttu on julkaistu Trendissä 3/2024.